Local Al – Aleksi Pahkalan herkempi ääni

Elektronisesti maustettua musiikkia luova Local Al on samalla lailla Aleksi Pahkala kuin Bob Dylan on Robert Zimmerman tai Christel Sundberg on Chisu. Hän on taiteilijahahmo, jonka avulla Pahkala voi tuoda itsestään esiin erilaisia puolia. Kevään korvalla ilmestynyt En luovuta -sinkku yllätti ja alkukesästä julkaistu EP1 osoitti, ettei kyse ollut vain yhdestä laukauksesta naapuritauluun.

Simppelisti nimetty EP1 käsitteli rakkautta ja elämää, elokuun lopulla julkaistava EP2 käsittelee ihmisoikeuksia ja maailman nykytilaa laajemminkin, kun taas trilogian loppuvuodesta sulkeva EP3 on kuolemaa ja menetystä sekä muistojen ja talven tärkeyttä pohtiva luku. Herra ei sulje pois EP-ketjun jatkamista myöhemminkin, mutta nyt työn alla on jo debyyttialbumin materiaali.

- Local Al on itselleni projekti joka syntyy sitä luodessa ilman mitään laskelmointia, jotain suuntaviivoja tulevaisuudessa toki on, mutta mitään ei ole kiveen hakattu. Nyt kun alan miettimään niitä kaikkia rakkaita EP-julkaisuja, joita vaikka itse lukioikäisenä diggailin, niin eihän esimerkiksi Karkkiautomaatti tai edes Apulantakaan ikinä täyspitkillään ylittänyt uransa alkupään EP-julkaisujen maagisia hetkiä, mulla on eteisessä iso hyllyllinen rakkaita vinyylisinglejä, joista monet ovat merkinneet minulle paljon enemmän kuin täyspitkät albumit.

Ensimmäinen EP oli ainakin minulle melkoinen yllätys, kun olet aiemmin soittanut aika toisenlaista materiaalia. Miten oikein päädyit Local Alina synien, elektronisten kokeilujen ja dream popin twinpeaksimaiselle puoelle?

- Local Al sai alkunsa vähän vahingossa, minulla oli yhtäkkiä aikaa taas istua alas akustisen kitarani kanssa. Taisin myös aika paljon tutkiskella itseäni ja tajusin nauttivani suunnattomasti omasta ajasta akustisen kitaran kanssa. Saavutin jälleen sen ihanan taianomaisen olotilan ja rauhan, jota taiteilijat niin usein kokevat luomistilassaan. Biisejä alkoi syntymään ja samalla kaivoin vanhan rumpukoneeni ja syntikkani esiin. Rumpukoneelta löysin myös vanhoja käyttämättömiä biittejäni, yhden sellaisen päälle rakensin Selkään puukkoja -punkkibiisin.

- Jotenkin Local Alilla halusin olla herkkä oma itseni ja annoin vain inspiraation viedä sen suuremmin miettimättä.

Toisen EP:n Aikamme lasku on mielenkiintoinen instrumentaaliraita. Siinä on pientä Brian Eno -vibaa ja nuorta Kraftwerkin kokeellisuutta, mutta samaan aikaan se on puhtaasti Local Alin ääntä. Miten kappale sai alkunsa?



- Aikamme laskun sävelsin vanhalla rumpukoneellani viime syksynä. Kappale kuvaa näitä erikoisia, varsin synkkiäkin aikoja, joita elämme. Kaikkea sitä vihaa, ahdistusta, pahaa oloa, polarisoitumista, syrjintää ja maapallon sekä ihmisen hyväksikäyttöä joita näemme ympärillämme joka päivä. Samalla kuitenkin jatkamme matkaa eteenpäin.

- Joskus meidän kannattaa vain pysähtyä ja olla hiljaa, ahdistuksen, kiukun, vihan ja huolen kanssa koko ajan eläminen ja vellominen ei tee kenellekään hyvää, siitä on tullut, varsinkin sosiaalisessa mediassa, aikamme perisynti.

Entä kuinka suuri summa laskussa lopulta on?

- Jos mietimme sitä laskun loppusummaa, se on aika iso. Vielä meillä on tuhannen taalan paikat sitä pienentää ja varmasti se pieneneekin, silti meidän on opittava ottamaan enemmän vastuuta jälkipolville jäävästä taakasta.

Olemme siis muutosten edessä ja Local Al uskoo siihen, että maailmaa voi muuttaa niin musiikilla kuin teoillakin.

- Maailma ei muutu jos kaikki ovat hiljaa. Yksi pieni kiitos, tuen osoittaminen sitä tarvitsevalle tai isommin nyrkin pöytään iskeminen jonkin epäkohdan huomatessaan muuttaa maailmaa. Muutos voi alkaa pienestä kuiskauksesta.



Otat uudella EP:llä kantaa sananvapauden ja ilmaisunvapauden puolesta, mutta päädyt lopussa toteamaan, että 'ehkä huomenna uudestaan’.

- “Ehkä huomenna uudestaan” -lause kritisoi länsimaista tekopyhyyttä, jota meillä täällä Suomessakin piisaa. Meitä tarkkaillaan -kappaleessa käyn läpi pari vuotta sitten todistamaani tapausta, jolloin poliisi poisti Tiibetin lippua Helsingin Esplanadilla heilutelleen miehen juuri ennen kuin Kiinan presidentin autosaattue lipui siitä ohi Presidentinlinnaan. Poliisin mukaan vain punaliput olivat Esplanadilla sallittuja. Väkivallattomat mielenilmaukset ovat sivistynyt tapa yrittää muuttaa maailmaa, silti yksi Tiibetin lippu voi olla Suomessakin jonain päivänä liikaa, varsinkin kun on tärkeistä kauppakumppanuuksista kyse. Ehkä sitten huomenna uudestaan voi tyhjässä puistossa Tiibetin lipun kanssa heilua, kun Kiinan presidentti on poistunut maasta.

Toisaalla toteat, että 'mä haluan olla tänään ilman aseita'. Mihin aseisiin tuolla viittaat? Sanallisiin, asenteellisiin…?

- Sanallisiin aseisiin kyllä, olen vannoutunut pasifisti. Tässä ajassa on liian usein tapana hyökätä jonkun hyvää tahtovan kimppuun, sitä tekevät poliitikot, sitä tekevät internetin trollit ja sitä tekee media. Itse olen kerran kokenut miltä tuntuu olla hetken maalituksen, somen ja median ryöpytyksen ja vihan kohteena. Sen sijaan, että asioista puhuttaisiin sivistyneesti ja silmiä avaavasti, hyökätään kimppuun ja yritetään tukahduttaa keskustelu hirveällä älämölöllä.

Musiikillisesti Local Al on täysin omanlaisensa verrattuna aiempiin yhtyeisiisi. Nyt kun olet ehtinyt tehdä jo jonkin aikaa tämänkin tyyppistä musiikkia, niin onko sinulle syntynyt jo ajatuksia mahdollisesta seuraavasta projektista? Musiikkimaailman kartastolla on vielä aika paljon tutkimattomia alueita…

- Local Al antaa minulle paljon inspiraatiota myös kaikkeen muuhun, varsinkin rakkaisiin yhtyeisiini The Duplo! ja Gim Kordon. The Duplon kanssa saamme keskittyä seuraavaksi rokkaamaan omalla punkkityylillämme ja Gim Kordoninkin indiekitarat raikaavat jossain vaiheessa taas.

Uutta Local Al materiaalia on jo demotettu ja kokeiltu keikoilla. Luvassa on ainakin rennon jazz-vivahteista triphop-soundia ja vähän teknompaakin kamaa, vaikka päälinjat pysynevätkin kohdillaan. Bändinkään käyttö studiossa ei ole lainkaan mahdoton ajatus.

Local Al laulaa biisinsä suomeksi ja kielivalinta oli alusta saakka selviö, tosin sopivan yhteistyöprojektin kautta englantikin kyllä taipuu, mutta suomenkielessä on omat, toisinaan yllättävätkin, etunsa.

- Silloin laulan kaikista eniten täydellä sydämellä, kun laulan suomeksi. Huomaan välillä treeneissä ja keikoillakin itkeväni joissain kappaleissa, tavara on niin henkilökohtaista. Olen pohjimmiltani aina herkkä indierunopoika, jolla on myös se lähiössä kouliintunut puolensa ja uskallan ladata skeidat kehostani ulos halolla päähän -punkilla.

- Hauskaa sinänsä on, että En luovuta on herättänyt kiinnostusta aina Australiaa myöten ja Selkään puukkoja nostettiin Brittien Spotifyn kovalle The Punk List -soittolistalle, sillä taitaa olla enemmän Spotify-kuunteluita brexit-maassa kuin Suomessa juuri tuon takia. Ei sillä kielellä niin väliä ole.



Heitit ensimmäisen klubi- ja sisäkeikkasi heinäkuussa Helsingin Bar Loosessa. Kuinka ilta sujui ja miltä tuntui esittää materiaalia yleisölle?

- Olen aina ollut lavalla vain bändin kanssa, joten soolokeikat ovat todella jänniä paikkoja. Sitä on lavalla todella haavoittuvainen ja aivan yksinään, olen tahallani aloittanut keikkani kaikista herkimmillä rakkauslauluilla ja kasvattanut sitten pikkuhiljaa keikkaa räjähdyspisteeseen. Hitosti on jännittänyt, mutta nautin siitä suunnattomasti.

Esititkö mitään muuta kuin Local Alin kappaleita?

- Pelkkiä Local Al -biisejä. Sekin on hauskaa, kappaleita ei ole kuullut etukäteen kuin oma perheeni ja levy-yhtiöni moguli Nick Triani. Silti esimerkiksi soundchekin kuulleet ovat keikalla jo laulaneet uusiakin biisejä mukana. Local Alilla on jo kepoisasti materiaalia 40-50 minuutin keikkasettiin.

Local Alin keikkakalenteri on täyttymässä nopeasti ja 24. elokuuta Soliti Festissä Helsingin Sompasaaressa on tarjolla Local Al Bandin ensimmäinen keikka, jolla aiemmista yhtyeistä tutut kaverit tukevat tähän asti soolona esiintynyttä Local Alia.

- Viime keikalla Wolf-tapahtumassa Kansallismuseon sisäpihalla yleisössä kunniavieraana oli presidenttipari Ahtisaaret, eikä minua näyttänyt sekään liikaa jännittävän eli jatkossa on varmasti luvassa lisää isoja ja pieniä keikkoja soolona ja bändin kanssa.

Elokuussa ja loppuvuodesta julkaistavat seuraavat EP:t tulevat poikimaan ainakin sinkkuja, sekä mahdollisesti myös videoita.

- Julkaisen EP-levyistä oman Hola Hola rec. -yhtiöni kautta rajoitetut 8”-vinyylipainokset ja loppuvuodesta tarkoitus olisi tehdä myös LP-muodossa oleva EP-kokoelma.

Olet piakkoin lämmittelemässä myös Panssarijuna-yhtyettä. Kyseessä on mielestäni melko mielenkiintoiselta kuulostava combo, joten kuinka tähän yhteistyökuvioon oikein päädyttiin?

- Panssarijuna on jotenkin mainion konstailematon ja täysin omanlaisensa yhtye, jota olen seurannut etäältä varmaankin ekasta sinkusta lähtien. Kerran sitten yhden virkamieshenkisen työkokouksen jälkeen tuli Karmalan Jussin kanssa puheeksi musahommat ja tajusin hänen soittavan Panssarijunassa. Ollaan törmätessä aina fiilistelty musahommien tärkeyttä ja he sitten ilokseni pyysivät minua lämmittämään heidän kesäsaunaa ja tietenkin lähdin.

Kuinka Local Alin saa buukattua keikalle, ja mitä kaikkea on hyvä ottaa huomioon moista harkitessa?

- Local Alin keikkoja myy Stupido Booking, eli www.stupido.fi -sivuilta vaan buukaten. Mä liikun aika ketterästi ja toistaiseksi myös varsin edullisesti ja mahdun ihan pieneen nurkkaan kamojeni kanssa esiintymään. Elokuun 29. on lippakiskakeikka Kallion Karhupuistossa, eli ulkona tai sisällä - ei väliä.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Muistetaan kaikki kehua ääneen kaikkia juttuja, joista diggaillaan.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Aleksi Hornborg