17.05.2003
Säätämö/Turku
Pitkästä aikaa Säätämöllä, pitkästä aikaa keikalla ja pitkästä aikaa Don Johnson Big Bandiä tsiigaamassa. Mahtavat, mutta hieman epävarmat lähtökohdat keikalle. Oli pidettävä matalaa profiilia, ettei odottaisi liikaa bändiltä, joka on Suomen paras live-esiintyjä. Tupaten täydellä Säätämöllä saattoi osittain olla samat fiilikset, olihan DJBB:n uusi levy Breaking Daylight saanut mahtavat arvostelut ja hehkutus bändin ympärillä ollut mieletöntä.
Yllätys lämppäriksi hankittu turkulainen L´go Pistooli tyynnytti hieman kuohuvaa salia. Rento dub ja funk lämmittelivät, mutta eivät taaskaan aivan iskeneet livenä. Musiikki on hyvää, mutta kahden miehen koneiden takana jammailu ei aivan saa liveseteissä oikeuksiaan. Muutenkin jengi tuntui pursuavan patoutunutta energiaa ja suurta odotusta, joten lämmittelijää ei välttämättä olisi edes tarvittu.
Vihdoin kaikki palkittiin, kun bändi asteli lavalle ja ensimmäiset hip hopin, funkin ja soulin rytmit porautuivat tajuntaan ja saivat liikettä jäseniin. Ihmeellinen voima ja tunne valtasivat koko kansan ja esiintyjät. Bailaus jatkui pari tuntia huudatuksineen, kyykytyksineen ja improineen. Tommy Lindgren oli taas omassa elementissään bändin keulilla rappaamassa Säätämöä kumoon. Hän ei kuitenkaan unohtanut muita jäseniä vaan nosti tasaisesti kaikki valoihin. Erityisen mahtavat soolot olivat saksofonistilla ja perkussionistilla, joita jaksettiin hurrata moneen otteeseen. Tommyn, perkussionisti Juuson ja dj:n yhteinen improbiisi oli loistava pala perussetin joukossa.
Keikalla keskityttiin nopeaan kamaan pääasiassa uudelta levyltä. Toki mukaan mahtui myös vanhemman Support De Microphonesin kultapaloja, kuten Helsinki Cadenza ja Disco San Francisco. Tietysti tuorein sinkku One MC, One Delay sai osakseen suosiota, mutta bändi ei nostanut sitä liian korkealle, vaan sulautti sen osaksi kokonaisuutta. Harlem Davidson hengästytti nopeudellaan niin kuulijat kuin bändinkin ja sai porukan huutamaan kertosäettä täydellä kurkulla. Lyhyt rauhoittuminen ja tunnelmointi koettiin Nightmanillä, jonka Emma Salokosken osuuden lauloi yleisö Lindgrenin avustamana. Jah Jah Blow Job sai jengin kengät kattoon ja vaatteet viimeistään liimautumaan kiinni ihoon.
Mieletön musiikin, yhteisöllisyyden ja välittämisen voima oli taas läsnä. Don Johnson Big Band on todellakin jotain niin erilaista Suomen keikkarintamalla, että kaikkien pitäisi päästä kokemaan se. Aivan yhtä ekstaasiin ei ehkä päästy kuin vuoden takaisella Turun keikalla, mutta se olikin jotain aivan käsittämätöntä. Tämäkin kahden tunnin orgastinen urheilusuoritus tyydytti DJBB-puutetta oivallisesti ennen kesän festareita.
Keikan jälkeen jengi oli sen verran sekaisin uskomattoman esityksen jälkeen, että jäi vain hengaamaan lakkautushuhuissa pyörivään Säätämöön. Julisteiden, levyjen ja paitojen kauppa kävi. Innokkaimmat ”pikkutytöt” pyysivät nimmareita vatsaansa ja bailaus jatkui, kunnes porukka heitettiin pihalle. Yhtä aito meininki DJBB:llä näyttää olevan nyt suuressa suosiossa, kuin muutama vuosi sitten kulttibändinä.
Nelli Korpi
