Perussastamala – uniikkia soundia ja oikeita biisejä

Perussastamala on Mikael Saastamoisen käynnistämä projekti, jonka ensijulkaisulla kuultiin silkkaa bassoa. Rajoja koetelleen startin jälkeen esikoisalbumi May Queen käänsi jälleen jyrkästi ruoria, kun mukaan liittyi Jussi Kannaste saksofoneineen. Desibeli.net haastatteli Saastamoista ja liikkeelle lähdettiin miehen henkilökohtaisen musiikkihistorian kertauksella.

Eli mistä ja miten Perussastamala sai alkunsa?

- Tarve tehdä soolobeissi meininkiä syntyi, kun olin 2015 kesällä Göteborgissa ja kuulin siellä kovia punkki ja noisekeikkoja. Semmonen "tunteella" soitto mitä siellä kuuli oli aika pysäyttävää ja sai miettimään omia motiiveja soittamiseen. Itse olin ollut pari vuotta Sibelius-Akatemiassa jazzosastolla opiskelemassa ja alko olemaan melkonen burn-out päällä. Piti palata juurille, eli metallimusiikkiin ja sähköbassoon.

Selvennykseksi vielä todettakoon, että Saastamoinen on soittanut kontrabassoa runsaasti ennen Perussastamalaa. Kysymykseen onko bändi nyt yhden miehen projekti vai bändi ei saada suoraa vastausta, mutta Saastamoinen korostaa nimikkeen antamaa vapautta. Niinpä tulevaisuus voi tuoda tullessaan osapuilleen mitä vain.

Uuden albumin nimi on May Queen, mutta toukokuun kuningatar ei ole vain yksi henkilö tai asia. Enemmänkin ehkä mielentila ja musiikin paikka, jonne albumi voi kuulijansa johdattaa. Ja musiikkinne on… miten sen voisi kuvata? Alkujaanhan basso oli kaiken ydin ja vapaan jazzin sekä avantgarden viitat taisivat olla ne selvimmät, mutta miten itse määrittelisit musiikkinne?

- May Queen on tuommoista ambient jazzia missä on progerokki vaikutteita. Ei se mitään vapaata jazzia todellakaan ole; paljon rakenteita ja sovitettuja juttuja siellä. Jussi kyllä improvisoi paljon sooloja. Meikän soolokeikat Perussastamalana on enemmän noise/sample/rock/metal/techno/pop/proge/avantgarde -perfomanssimeininkiä.

May Queenin syntyprosessi lähti liikkeelle siitä, kun Kannasteen opettama Saastamoinen halusi tehdä soittotunneilla jotain konkreettista. Biisejä syntyi läpi talven 2019.

- En lähtenyt arvioimaan biisejä missään vaiheessa vaan toin niitä vaan Jussille tasaisesti. Niitä jammailtiin ja sorvailtiin yhdessä sitten sopiviin muotoihin, kunnes ne heräs eloon.

- Haastetta toi rumpukoneen ja sähköbasson operointi yhtä aikaa. Helppohan niillä on improvisoida, mutta sitten kun on rakenteita…

- Freeze päälle tossa oikeella jalalle, vola pedaali feidataan vasemmalle...sitte samalla laitetaas toi snare tosta päälle, ja ainii se sointu just sillä oikeelle tatsilla vähä tallan lähellä ilmavalla plekusaundilla...

Näin teksti jää kaipaamaan kuvaa tuekseen, mutta uskon että olennainen välittyy. Studioon mentäessä paketti olikin niin tiukasti kasassa, ettei siellä tarvinnut enää hinkata rakenteita taksamittarin raksuttaessa. Kiekko äänitettiinkin kuuleman mukaan päivässä, miksaaja/äänittäjä Abdissa "Mamba" Assefa tuodessa oman tatsinsa ja soundinsa mukaan pakettiin.

Entä mitä tavoitteita asetitte itsellenne, kun albumia ryhdyttiin työstämään ja mihin sillä tähdättiin?

- Halusin, että kun biisit ovat kasassa niin levy äänitetään ja julkaistaan pian. Se ei voi venyä kesälle, koska tää on kevättalven levy. Optimaalisin mielenmaisema levylle on huhtikuu, kun on ruskeaa ja harmaata, lunta ja aurinkoa. Ehkä vähä sulanut jotkut vedet? Semmonen odottava tunnelma. Levy julkaistiin 10.5. mikä oli vähän liian myöhään hitto vie kuitenki.

Oliko jo alussa selvää, että ero esikoiseen tulisi olemaan niin selvä? Entä asetettiinko albumille jotain rajoja ja linjoja, vai saiko kaikki kehittyä omalla painollaan?

- Ekaan levyyn verrattuna halusin, että tässä on biisejä, hyvii melodioita, kivoja harmonioita, ei mitään noisefreejazzhommaa yök!!!

- Visuaalinen maailma antoi May Queenissä odottaa itseään...biisit olivat jo valmiina, kunnes eräänä aamupäivänä valo tulikin kivasti mun kämpän ikkunaan, jossa oli verho ja ruusu. May Queen näytti itsensä. Hanna Valle, joka tekee muun muassa Zelda-zineä teki upeet graffat, mitkä sopii kokonaisuuteen.

Spring Clean edustaa mielestäni soundinne 'elokuvallisinta' laitaa, mutta mistä tuo kyseinen kappale on saanut innoituksensa?

- Meikä on julistanut itteni Suomen numero yksi Devin Townsend -faniksi ja sen biisin riffiä, kun säveltelin niin siitä tuli kiva Devin fiba! Noista ambient/kaiku höyryttelymeiningeistä voi joku myös löytää Devin fiiliksiä. Hänen musiikistaan saa innoitusta kaikkeen puuhasteluun!



- Muuten biisiin halusin saada semmosta hidasta kevään vyöryä ja fiilistä, kun jäälautat murisee hiljaa ja yhtäkkiä saattaa jyrähtää. Miksaajamme Mamba laitto Jussin foniin hyvää kaikua siinä biisin meno-osassa ja siitä tuli kivat EDM-fibat mitkä yllättäen sopi tosi hyvin tohon biisiin. Semmonen kevätaurinko mikä käy vartin porottamassa ja sitten onkin taas kaamoisen hiljaista ja vaanivaa.

Upea esimerkki jännitteiden ylläpidosta on myös Hyjy, albumin pisin kappale joka silti tuntuu aina loppuvan kesken. Tässäkin tapauksessa muoto tuntuu olevan täydellinen, vaikka periaatteessa lähes seitsenminuuttinen kipale olisi kaiketi pitänyt sijoittaa keskemmälle albumia.

- Kuumotti kyllä laittaa levyn pisin biisin heti tokaks, mutta se oli vaan sen luonnollisin paikka. Ei noin pitkää biisiä kantsi laittaa levyn loppupuolella. Se, että tos biisissä on niin rauhallinen ja poppi pitkäsoolokierto keventää helvetisti sen tunnelmaa.

Kuinka haastavaa ja vaikeaa on tunnustella aina kunkin kappaleen mittoja ja sisäisiä avaruuksia, vai kertovatko biisit sinulle kuinka ne tulee tuoda tähän maailmaan?

- Oon kyllä tosi herkkä biisien mitoille ja rakenteille... Livenä siitä ei tartte huolehtia, koska se tapahtuu vaa kerran, mutta levylle päätyessään joutuu sit elää sen ylimääräsen kierroksen kaa mikä vituttaa, jos ei oo ollut tarkkana sovitusvaiheessa.



Saastamoinen korostaa vielä kunkin melodian ainutkertaisia kestorajoja. By The Beach House voi pyöriä vaikka sata kertaa, mutta Hyjyn alkumelodian vain pari kierrosta.

Perussastamalaa voi nähdä soolona ja duona. Seuraava duona tehtävä May Queen -keikka on Suvilahti Jazzeilla 28. heinäkuuta, paikan ollessa Merikerho, Helsingissä. Soolona Perussastamalan voi taas todistaa seuraavaksi Lahden UGH-festivaalilla 6. heinäkuuta. Mutta kuinka uuden levyn materiaali sitten taittuu keikkatilanteessa?

- Uuden albumin muoto ja saundi ei muutu livenä paljoakaan paitsi, että parempaa dramaturgiaa ja kovempia sooloja luvassa.

Saastamoinen tähdentää samassa yhteydessä myös sitä, että jokainen keikka on erilainen, joten kannattaa pitää antennit herkkinä. Entä mitä muuta tulevaisuus tuo tullessaan?

- Käytiin kesäkuun alussa äänittää pari tuntii freejazznoise möykkää viishenkisellä porukalla. Pitää ruveta perkaa matskuu ja kattoo, jos siitä sais hyvän kokonaisuuden julkaistuu. Ehkä jo kesän lopulla.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Levyä saa vinyylinä ja kasettina. Instassa vaikka sitä deeämmää! instagram.com/perussastamala

- Kassuja voi tilata suolavesirecords(at)gmail.com

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Mikael Saastamoinen