Onni Boi - bailaaminen on hyvinvointikysymys
13.06.2019
Onni Boin retroilla synasoundeilla hiottu pop on ollut Desibeli.netin sivuilla esillä useampaan otteeseen viime aikoina. Tides ja LO BLO -sinkut pohjustivat tietä taannoin ilmestyneelle They’re Good But They’re Not Funny Like You EP-levylle. Oli siis aika haastatella tekijää musiikin takaa ja liikkeelle lähdettiin siitä, kuka Onni Boi on ja miten asiat ovat johtaneet nykyiseen pisteeseen.
- Olen helsinkiläinen musiikintekijä, kasvatus- ja sosiaalialan sekatyömies ja äänisuunnittelun opiskelija. Kasvoin musiikillisessa ympäristössä ja molemmat vanhemmat soitti bändeissä kun olin pieni. Meillä laulettiin paljon, koko ajan soi musa ja oli monipuolinen levyhylly jota tutkia.
Pian Onni Boi löysikin jo itsensä poikakuorosta, jonka kanssa kierrettiin ja saatiin esiintyä ammattilaistan rinnalla. Soittimien opettelu tuli kuitenkin vasta biisinteon myötä. Historiasta löytyy myös bändejä sekä mies & sähkökitara -esiintymisiä. Mutta mistä sitten Onni Boi -nimi tulee - onko se esiintymisnimi?
- Onni Boi on mukaelma mun oikeasta nimestä Onni Poika.
Entä mitä onni arpakuutioiden heittäjänä sinulle merkitsee?
- Koen syntyneeni ihan onnellisten tähtien alla ja mulla on käynyt tosi monella tapaa hiton hyvä tuuri. Tai onnellinen sattuma on parempi ilmaisu.
Julkaisit juuri toisen EP-levysi. Mihin suuntaan se on tyylillisesti ja musiikillisesti vienyt sinua, verrattuna vaikkapa vuoden 2017 OB EP:hen?
- Vaikea itse sanoa. Koen että musiikillinen skaala on tälle EP:lle entisestä vähän auennut tai aukeamassa. Tai että en oo enää huolissani siitä miltä se musa jonkun mielestä kuulostaa tai varsinkaan mihin kategoriaan se laitetaan. Aikaisemmin tuli ihan suotta problematisoitua esimerkiksi elektronisen musan työtavat suhteessa aika perinteiseen tapaan kirjoittaa biisejä. Tai sitä että biisien tulis olla musiikillisesti jotenkin linjassa.
Onni Boin uutta EP-levyä ennakoivat alkuvuodesta julkaistut LO BLO ja Tides -sinkut. EP:n syntyhistoria ulottuu noin vuoden päähän, kun Onni Boi piti mökkisessiot yhdessä Matin (Ahopelto) kanssa. Jo aiemmin keikoillakin pyörinyt Mountain-kipale sekä enemmän omin voimin luotu Tides saivat seuraa kolmesta upouudesta biisistä. Kokonaisuus alkoi hahmottua.
Materiaalia syntyi verkkaisesti mutta juuri oikea määrä, eikä ylimääräisiä kipaleita tarvinnut tiputella pois kyydistä. Musiikkisi on elektronista poppia jonka juuristo vaikuttaa erittäin laajalta ja multavalta. Siellä on pientä trancen vivahdetta, housen kaikuja ja runsaasti modernimpiakin aineksia. Kuinka orgaanisesti soundisi on kehittynyt?
- Aika orgaanisesti. Vaikutteita on ja tulee olemaan valtavasti ja tyylejä mihin olis nasta syventyä mutta koen että aika samoista perusaineksista ne omat jutut on kyhätty, vaikka koristeena olisi maalailevaa klubisoundia tai sitten pelkkää akustista kitaraa.
Tulevia kehityslinjoja pohtiessa Onni Boi paljastaa, että teksteihin liittyvää kehystä on ehkä luvassa seuraavalle julkaisulle. Tavoitteena on myös oppia tuotannon avulla tekemään isosta isompaa ja pienestä pienempää. Tyyleistä viis.
Vastaatko studiossa itse loppupeleissä kaikista ratkaisuista, vai saavatko muutkin vaikuttaa valintoihisi ja jopa itse biiseihin?
- Oon vasta viime aikoina oppinut kuuntelemaan muiden mielipiteitä omista biiseistä tai ylipäätään avaamaan keskeneräisiä juttuja silleen, että ne olis jotain josta voi keskustella. Epävarmuudesta se varmaan johtuu. On monia tyyppejä joiden makuun luotan, mutta vaan muutama joiden kanssa koen puhuvani musiikillisesti samaa kieltä. Ahopellon kanssa meillä on kehittyny toimiva yhteinen tapa tehdä musaa, jollasta mulla ei oo ennen ollut. Mutta toistaseks viimeinen sana on mulla.
Julkaisun valmistuttua levyversioihin tulee otettua etäisyyttä, eikä Onni Boi aina itse edes oikein muista, kuinka studiossa jokin siivu tehtiinkään loppupeleissä. Yksikään biisi ei myöskään nouse sen kummemmaksi suosikiksi, kun katse pidetään tulevassa. On ajateltava että parhaat kipaleet ovat vasta tulossa, ehkäpä jopa se seuraava siivu tulee olemaan uran tärkein monumentti. Eteenpäin ajavana voimana toimii halua kasvaa aina vain paremmaksi biisintekijäksi.
EP:n kannessa on, ainakin omasta mielestäni, vahvaa 70-luvun lopun ja 80-luvun alun vivahdetta. Oliko tuo kenties aikakausista se parhain, noin musiikillisessa mielessä?
- Lempilevyjä löytyy kaikilta vuosikymmeniltä. Kasarin alussa tehtiin kyllä hiton hyvänkuulosia levyjä. Liittyy varmaan sen ajan äänitysteknologiaan ja uusiin vehkeisiin, joita alettiin käyttää perus bändisoitinten kanssa. Ja sellanen irrottelu ja ironiasta vapaa tekeminen erityisesti tanssi- ja rytmimusassa. Vaikkapa Princen jutut. 1970-luvulta ainakin americanat ja pehmorokit on vaikuttanu omaan tapaan tehdä biisejä.
Kuvitellaan että saisit mahdollisuuden tehdä Suomen seuraavan Euroviisu-kipaleen. Mistä kulmasta lähtisit urakkaa lähestymään ja mikä olisi mielestäsi se jekku tai temppu, jolla päästäisiin ainakin finaaliin takuuvarmasti?
- (Naurua) varmaan yrittäisin vaan tehdä hyvän biisin, en hyvää euroviisu-biisiä. Olisin varmaan tosi huono viisusäveltäjä. Katsoin viisut tänä vuonna ja vaikutti että yhä isompi osa on ns. peruspoppia ja yhä vähemmän camp-revittelyä. Huomaan välillä omassa kirjottamisessa haraavani kertosäkeitä vastaan. Se liittyy myös omaan tapaan laulaa. Koen että omat palkeet ei riitä isoihin biiseihin tai kunnon hoilailukertseihin. Jos olisi pakko valita niin valitaan voiton aineksiksi lateksi, saunavihdat ja vahvasti poliittinen rakkaustarina.
Seuraavaksi Onni Boi aikoo äänittää uutta julkaisua kesän keikkojen välissä. Ennen syksyä saatetaan kuula myös remixejä EP:stä.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.
- Lämpimästi tervetuloa keikoille. Bailaaminen on hyvinvointikysymys!
Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Katariina Salmi
