09.05.2003
Boom Bar/Espoo
Ystäväni kertoi kerran anekdootin, joka liittyi Ylioppilaskunnan laulajiin. Kuoro oli majoittunut jonnekin, missä ruokana sai ainoastaan velliytynyttä, lörppää, kenties rasvattomaan maitoon tehtyä Janssonin kiusausta. Kuoron matemaatikkoälykkö sitten verbalisoi vallitsevan tilanteen: "Tästä Janssonin kiusauksesta puuttuu substanssi".
Mielestäni SMGkin on samalla lailla hakoteillä. Eteerisyyttä, energiaa, urbaaniutta ja kitaravallia riittää kyllä ärsyttävyyteen saakka, mutta missä on se, mistä ottaa kiinni? On ok rakentaa toimiva piisi vaikka yhden ainoan hienon riffin, säkeen, riimin, melodianpätkän, samplen tai vaikkapa sanan varaan, mutta mitä tehdä, kun mitään näistä ei löydy? Syytä nimittäin olisi, sillä pelkällä suht. tavallisella kitarapohjaisella saundilla ei poppista pitemmälle pötkitä.
Hän-jonka-nimeä ei kannata-SMG:n-kohdalla-mainita ei ole nyt vaikuttamassa näiden soittajien asioihin, ja jäljellä on enää soittotaito. Pelkästään se ei ole ajattoman laadun tae. SMG:llä näyttää olevan edessään melkoisen karikkoinen, vaarallisen keskinkertaiselta kalskahtava tie.
Janne Kuusinen
Huh. Espoossa keikka, ostoskeskuksessa, jee.. eihän tuosta juuri keikkapaikka parane. Minä ja pokeripeliautomaatti seuraamassa keikkaa. Odotukset keikalle eivät olleet kovin suuret. Paikan päällä tilanne parani parin oluttuopin jälkeen siitä, mitä etukäteen ajattelin; tämähän näyttää sentään baarilta ja bändikin saapuu miltei ajoissa lavalle. Muttamutta. Kiva bändi, mukavia biisejä, menoakin lavalla, mutta omat jalat eivät lähde juoksemaan, rummuttavat paikallaan - muillakin näyttää tapahtuvan samalla lailla, missä on yleisö lavan edestä?
Kolkontuntuinen keikka. Paikka ei ollut huono, yleisöäkin tuli vähän lavan eteen, bändi liikehti ja itsekin otin tanssiaskeleen.
Tuntui kuin kaikki neljä elementtiä olisi ollut puolitiessä.
Teksti ja kuvat: Aapo Lehti
