Haastattelut

Jani Matti Juhani - yhdessä pisteessä alku ja loppu

19.03.2019



PISTEen toisena raitana kuullaan sinkkubiisi Helena, joka on muuten kerrassaan upea poprock-helmi. Biisi huokuu kaipuuta pois ja toteaa lasten rakastuneen taas swastikaan. Tietysti kyseessä on osa suurempaa tarinaa, mutta ovatko kaupungit ja nykymeno noin yleisesti ottaen ryhtyneet risomaan sinua? Nythän on näitä itsevaltiaita ja sellaisiksi halajavia taas hiukan siellä ja täällä, eikä maailma muutenkaan tunnu makaavan kovinkaan mukavasti radallaan.

- Popkappaleisiin on mukava ujuttaa mukaan sanottavaa, joka herättää ajatuksia. Joskus enemmän piilotettuna yksittäisiin lauseisiin, mutta joskus ihan suoraan päin naamaa. Mustat Käärmeet sai muutama vuosi sitten suurimman ”hittinsä” treeniksellä improvisoidulla biisillä Paholainen panee Sipilää perseeseen. Olen saanut kyllä negatiivista palautetta, että musiikkini on välillä liiankin poliittista. Pidän sitä ihan positiivisena palautteena.

Nyt on kyllä pakko kompata ja äänekkäästi sinua tuossa kulmassa. Jos kapinasta syntyneessä musiikinmuodossa ei voi ottaa kantaa, niin missä sitten voi?

Olet kehittynyt mielestäni huimasti suomenkielisenä tekstittäjänä sitten ensimmäisen suomenkielisen albumisi. Jani Matti Juhani ja Mustat Käärmeet -kiekolla on ikää mittarissa neljä vuotta, ja neljään vuoteen on tainnut mahtua paljon kirjoitettavaa?

- Kiitos. Kahta ensimmäistä Mustat Käärmeet -levyä tehdessä kirjoitin hyvin nopeasti ja paljon. Lopputulokset olivat rönsyileviä ja paikoin aika hupsuja tai suorastaan sutaistuja. Nyt olen pyöritellyt tekstejä huomattavasti enemmän.

Jani Matti Juhani Kirjoitustyyli on muuttunut vuosien saatossa aika paljonkin, mutta mitään sen kummempaa kaavaa prosessiin ei ole päässyt ajan myötä muodostumaan. Kappaleet syntyvät yhä kukin tahtiinsa ja tavallaan, ja roskakoriin materiaalia päätyy kuuleman mukaan enemmän kuin jatkojalostukseen.

Entä mikä oli alkuperäinen kulma ja lähtöidea, kun ryhdyit luomaan PISTE-albumia? Oliko heti alusta saakka selvää, että nyt syntyy eräänlainen teemakokonaisuus?

- Lopullinen kokonaisuus hahmottui vasta viime metreillä. Ensimmäiset versiot albumista hylättiin. Ensimmäinen ajatus oli tehdä suoraa jatkoa Taivaankanteen jäätyneistä linnuista -albumille: Retroisan synkeä poppilevy Merenpohjaan juuttuneista kaloista. Toinen ajatus oli tehdä Leonard Cohen -tyylinen akustinen levy. Siitä visiosta jäi lopulta käteen Sinä yönä -kappale. Kolmas ajatus oli tehdä instrumentaalia kirjastomusiikkia maustettuna krautrockilla.

- Kuuntelin paljon esimerkiksi Air-yhtyeen Moon Safaria ja kävin läpi saksalaista musiikkihistoriaa Deutsche Elektronische Musik -kokoelmien avulla. Lopulta kaikista visioista ideat yhdistyivät. Hyviäkin kappaleita putosi, mutta niinhän niitä aina.

Levyn kappaleet syntyivät siis hyvin spontaanisti ja nopeasti, mutta kappalejärjestys aiheutti pitkään päänvaivaa. Lopullinen muoto ja biisijärjestys lyötiinkin lukkoon vasta masteroinnin kynnyksellä, eli silloin kun päätös oli jo pakko tehdä.

Albumilla on neljä instrumentaalia, joiden kohdalla tehtiin tietoinen päätös pidättäytyä teksteistä. Tämä on myös mielestäni mitä viisain liike, sillä näin albumin tarina on tulkinnanvaraisempi ja samalla monisyisempi, kun kuulijan mielikuvitukselle jätetään rutkasti tilaa.

Ruoditaan näitä instrumentaaleja vielä hieman tarkemmin. Pidän todella paljon Kalmarin ja Päivä jolloin uutiset eivät saapuneet -raitojen öisestä Twin Peaks -soundista, jossa on myös hyvä ripaus Brian Enoa. Tegel puolestaan soi korvissani kuin 70-luvun ei-niin-vakava Kraftwerk. Onko synilla luotu taiderock tullut siis pysyvämmin osaksi musiikkiasi ja mihin suuntaan haluaisit kehittää soundikokeilujasi?



- Hyvin todennäköisesti. Saatan yhä kirjoittaa popkappaleita, mutta paluuta menneeseen ei enää ole. Ihailen suuresti myös Scott Walkeria. Hän tekee kiinnostavaa musiikkia. Haluaisin vielä tehdä albumin, joka järisyttää koko suomalaista musiikkikenttää.

Päädyit tekemään kaiken levyllä itse. Täydellistä itsenäisyyttä vai itsepäisyyttä?

- Yksinäisyys oli tietoinen ratkaisu. Vierailijat olisivat tuoneet toki ulottuvuuksia, mutta yksiulotteisuus puki sanomaa. Soitin levyn varsin rennosti ja nopeasti, koska luulin tekeväni demoa bändiä varten. Avauskappaleen bassolinjaa soitin tasan kerran vähän malliksi muutaman kiepin. Sitten luuppasin sen ja pistin demon nippuun. Se jäikin lopulliseksi. Suurin osa on ekoja ottoja.

Uskon että noin oli lopulta paljon parempi. Mutta mitä on seuraavaksi luvassa? Onko horisontissa jo seuraavia julkaisuja?

Jani Matti Juhani - Muutamia hämäriä ideoita, mutta ei mitään konkreettista. Olen jonkin verran työstänyt Postikortteja menneisyydestä -nimistä kokoelmaa ja kuvakirjaa. Novellikokoelma on ollut työn alla jo vuosia.

Tullaanko Piste kuulemaan myös keikoilla, ja esitätkö sen mahdollisesti kokonaisuutena?

- Se jää nähtäväksi. Sooloprojektin muuttaminen keikkamuotoon ei käy ihan helposti. Olen myös aika arka esiintymisten suhteen. Keikkajännitys on välillä sietämätöntä. Mitä enemmän olet vaan oma itsesi, niin sitä vaikeampi olla lavalla. Jann Wildenä sitä saattoi vetästä vain roolin päälle ja olla ihan joku muu.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Onko kellään mitään kysyttävää?

Ei kai, joten eiköhän pistetä piste haastattelulle.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Jani Matti Juhani




Lukukertoja: 1156
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös