Reef: In Motion – live from Hammersmith
07.03.2019
Toista elämäänsä elävä Reef näytti lontoolaisille, miten Glastonburyssa rokataan. In Motion – live from Hammersmith sisältää kaikki oleelliset numerot bändin historiasta, sekä muutaman yllättävämmän vedon. Rockia, bluesia, soulia, southern rockia - sekä kaikkien näiden palasista rakennettua britti rockia tarjotaan kunnon setillinen, bändin soittaessa timmisti, rullaavasti ja rennosti.
Ear Music
Maailma on täynnä hyvää musiikkia, josta en tule koskaan kuulemaan mitään. Onneksi näinä päivinä minkä tahansa junan kyytiin voi hypätä koska vain, ja Reefin tapauksessa tuo juna on vasta saavuttanut täyden vauhtinsa. Jo toistamiseen.
Kun sain arvioitavakseni tämän tekniseltä puoleltaan moitteettoman CD+Blu-Ray paketin, en siis tiennyt ensinnäkään mikä Reef on, mistä se tulee ja mitä se mahtaa soittaa. Hetken oivalluksessa päätin pitää itseni pimennossa ja kuuntelin keikkatallenteen ensin täysin ummikkona. Näin vain musiikki sai puhua, vain olennainen merkitsi.
Bändin bluesahtava ja southern rockinkin kanssa katseita vaihtava rullaus nappasi mukavasti kiinni, joten edelleen taustoista mitään tietämättä nautin seuraavaksi kattauksen kuvan kera. Okei, nämähän ovatkin valkoisia miehiä, basistin harmaan pitkän parran ja pitkien hiusten tuodessa mieleen stoner-joulupukin. Vain kitaristi on nuorempaa sukupolvea, ja lavapresenssi on etenkin vokalistilla kohdillaan. Hmm, mielenkiintoista.
Pieni historian penkominen paljasti, että Reef on englantilainen rock-yhtye, joka perustettiin alkujaan vuonna 1993. Hajottuaan 10 vuotta myöhemmin ryhmä otti seuraavat seitsemän vuotta happea, kasaantui uudelleen ja on vasta viime vuonna julkaissut ensimmäisen ’uuden elämänsä’ aikaisen studioalbumin. Uunituore Revelation-pitkäsoitto ei kuitenkaan saa mitenkään poikkeuksellisen suurta asemaa keikalla. Sen sijaan vahvassa valokeilassa on vuoden 1997 Glow, jolta löytyvät menestyneimmät sinkut ja jota yleisesti ottaen pidetään bändin merkittävimpänä albumina – ainakin tähän asti.
Keikka käynnistyy ilman sen kummempia hehkutuksia ja pommeja. Toisena kuullaan jo bändin suurin hitti, vuoden 1996 sinkkujulkaisu Place Your Hands, joka saa väen lämpenemään ja kädet ilmaan. Tästä eteenpäin keikka sujuukin bändin suunnitelmien mukaisesti, raskaampien raitojen ja tunnelmallisempien osuuksien vuorotellessa sopivasti toisiaan. Vauhti kiihtyy loppua kohden ja viimeiset numerot ovatkin sitten jo yhtä tykitystä.
Bluesin perusteita käydään läpi I Would Have Left Youn valittavassa vyörytyksessä, joka kaikesta klisheisyydestään huolimatta – tai kenties juuri sen ansiosta – toimii. Raskaampaa laitaa edustavat jyrkäksi bluesrockjyräksi terästetty Stone For Your Love, sekä uudempi laulu Precious Metal. Hienosti pintansa pitää myös kulmikkaaseen kitarariffiin rakentuva Naked, kiitos soittajien tinkimättömän puserruksen.
Hitaamman bluesin ja jopa soulin kanssa askelkuvioitaan sovittelevat puolestaan First Mistake, jolla livebändin kosketinsoittaja Andy Wallace pääsee loistamaan pienillä vedoillaan, sekä uudella albumilla Cheryl Crow’n kanssa esitetty My Sweet Love jolla bändin amerikkarock soi autenttisena. Pinnat itselleen nappaa myös taustavokalisti Lynne Jackaman, joka vetää Crow’n osuuden tyylillä ja kunnialla.
Reef tuli, soitti ja voitti – ainakin allekirjoittaneen. CD-version seitsemästätoista raidasta kaksi on tipautettu pois Blu-Raylta, mutta tunnin ja kymmenenkin minuutin mittaisena keikka tekee tehtävänsä. Ilahduttavaa oli myös huomata, että kuvallisella puolella valittavana on DTS-HD Master Audio -ääniraita, joka saa bluesrockin potkut tuntumaan munuaisissa mukavalla tavalla.
Mika Roth
