Alcatrazz: Parole denied - Tokyo 2017

Tokiossa mikä tahansa on mahdollista, kuten Godzilla-elokuvia katsoneina tiedämme. Näin jopa kasarisuuruus Alcatrazz pystyi kasaantumaan osittain uudelleen yhteen, muutaman keikan ajaksi nyt ainakin. Live-tallenteen kyytiläiseksi on kaiveltu arkistojen kätköjä, ja erilaatuisia herkkuja onkin löydetty kokonainen levyllinen.

Graham Bonnetin kipparoima Alcatrazz tulee musiikkihistorian kirjoissa olemaan kaiketi aina se bändi, josta Yngwie Malmsteen nousi kuuluisuuteen ja jonka korvasi sittemmin eräskin Steve Vai. Tässä seurassa kuka tahansa kitaranvinguttaja joutuu käytännöllisesti katsoen mahdottomaan tehtävään, eivätkä Danny Johnson ja Howie Simon tietenkään pystyneet lunastamaan myöhemmin odotuksia.

Oikeastaan live-tallenteilla kuultava yhtye on Graham Bonnet Band, mutta mukana ovat myös alkuperäiset Alcatrazz-miehet Jimmy Waldo (koskettimet) ja Gary Shea (basso). Shean mukaan saaminen onkin nähtävästi ollut niin mahtava tapaus, että livellä basso toden totta möyrii väellä ja voimalla. Originaalia kolmikkoa täydentävät Bonnetin bändistä tutut Conrado Pesinato (kitara) ja Mark Benquechea (rummut).

Bonnet on selvästi otettu bändin suosiosta, samoin Shea ja Waldo ovat yhtä hymyä päästessään soittamaan tulikuuman yleisön edessä. Too Young to Die, Too Drunk to Live menee nyt niin hyvin kuin malmsteenittomalta yhtyeeltä voi odottaa ja Pesinato yrittää parhaansa mukaan seurata ruotsalaisen kitaravelhon jalanjäljissä. Vaikea paikka on myös Vain aikoinaan mestaroima God Bless Video, joka oli aikoinaan Disturbing the Peace -albumin sinkkubiisi. Paremmin yhtyeen tyyliin istuvat suoraviivaiset Jet to Jet sekä Skyfire, joilla soitinten balanssikin asettuu luonnollisemmin kohdilleen.

Ja kun Japanissa kerran ollaan, päättyy keikka nousevan auringon maasta innoittuneilla kappaleilla. Hiroshima Mon Amour saa kädet ilmaan, eikä lämmenneelle bändille tuota ongelmia juntata rikollisen tarttuvaa ja melodista hittibiisiä maisemaan. Suurimman menestyksen korjaa kuitenkin bändin suurin hittibiisi, esikoisalbumille päätynyt Island in the Sun, jonka myötä Bonnet ja kumppanit voivat todeta lyhyen paluun onnistuneen yli kaikkien odotusten.

DVD:n ja kahden CD:n paketissa sama live tarjotaan siis kuvalla ja ilman. Harvinaisuuksilla ladattu CD koostuu vuoden 1985 sessioissa syntyneistä kappaleista, joilla Steve Vai vielä soittaa. Osa kappaleista päätyi lopulta muokkaantuneissa muodoissa bändin viimeiseksi jääneelle Dangerous Games -albumille. Ja mitä niihin aikoinaan pois heivatuille kappaleille sitten pitäisi tehdä? Yleensä siihen ollut ihan hyvä syy, että jokin biisi ei ole päässyt mukaan, eivätkä nämä kakkosluokan siivut kuulosta edelleenkään juuri muulta kuin kakkosluokan kamalta.

Onko Alcatrazzin taru nyt paketissa? Alkuperäisen kolmikon kemiat toimivat ainakin sillä tasolla, etten yllättyisi vaikka taru saisi jatkoa, nyt kun Alcatrazz on viimein saamassa ansaitun paikkansa hard rockin historiassa. Positiivinen yllätys on myös Bonnetin vahva kunto ja äänen kantavuus, sillä miehen laulutyyli on kaikkea muuta kuin säästeliäs. Mutta ehkä se on sittenkin niin: ei mahdollisuutta ehdonalaiseen rock-työläisyydestä.

Mika Roth