Peltilelut, tuo hips´n´rollin nouseva ihme

Julkaisuhistoriansa ensimmäisen luvun viime vuoden lopulla maailmaan saattanut Peltilelut osasi vangita huomion saatekirjeensä ensiriveillä: ”Juuret syvällä haja-asutusalueiden ravinneköyhässä sorassa, ja tuulessa heiluvat oksat tornitalojen ikkunoita raapien Peltilelut pyrkii kohta valoa. Käytetyt pintaviallisetkin sanat kelpaavat kun puhaltaa niistä pölyt pois”. Desibeli.net päätti etsiä nuo oudot Peltilelut ja ottaa selvää, mistä lämpöistä indierokkia soittavassa yhtyeessä oikein on kyse.

Janne, Joona ja Päivi kertasivat aluksi bändin historian, joka ulottuu vuoteen 2014 saakka.

- Satuimme kaikki kolme olemaan samaan aikaan samalla treeniksellä pahvitehtaalla Pispalassa, vai onko se sitten Santalahtee vai mitä. No Tampereella kuitenkin. Aluksi Jannen oli tarkoitus soittaa bassoa, mutta eihän siitä hommasta tullut mitään, niin ne vaihtoi sitten Joonan kanssa soittimia ja siitä se sitten lähti. Kokoonpanoksi vakiintui se, että Janne laulaa ja soittaa kitaraa, Joona bassoa ja Päivi rumpuja.

Aluksi materiaali koostui Jannen kirjoittamista vanhemmista biiseistä, mutta melko pian kappaleita ryhdyttiin tekemään ihan Peltilelut-orkesteria varten.

- Ekoista treeneistä parin kolmen kuukauden päästä oli ensimmäinen keikka ja oli hauskaa soittaa yhdessä.

Miksi ihmeessä yhtyeen nimi on Peltilelut?

- Nimen keksi Päivi summamutikassa pläräämällä jotain kirjaa pitkällisen nimenkeksintä-epätoivon jälkeen. Kai se silloin kuvas meidän soittoa ja ehkä se kuvaa vieläkin. Vaikka ei meillä mikään tavoite ole kuulostaa vieteriapinoilta.

C-kasettinne on ymmärtääkseni ensimmäinen julkaisunne. Kuinka päädyitte Suolavesi Recordsin talliin ja oliko kasetti formaattina itsestäänselvyys? Onko myöhemmin luvassa vinyyliä, CD-levyä jne., vai ovatko nämä kappaleet nyt käyty läpi?

- Tämä on ensimmäinen julkaisu. Suolavesi Recordsia pyörittää kaverit, eli suhteilla saatiin kasetti ulos. Formaattina sen on hyvä ja halpa, siinä on lämmin fiilis ja tulee vanhan Ladan musavehkeet mieleen.

Hienoja CD-levyjä ja muodikkaita vinyylejä ei ole ainakaan toistaiseksi luvassa, ihan jo taloudellisten syitten takia, mutta materiaalia luvataan internetin uumeniin ilmestyväksi. Alustoista ja määristä ei ole vielä tietoa, joten bändin some-kanavia kannattaa pitää silmällä.



Kappaleiden valinta kasetille oli helppoa, sillä mukaan pääsivät vain ne biisit jotka kolmikko osasi soittaa riittävän sujuvasti. Sittemmin heikoimmin soitetutkin on tosin saatu jo haltuun, ja uuttakin materiaalia on kuuleman mukaan syntynyt, joten settilistalle saadaan taiottua ihan mukavasti tavaraa.

Arviossa totean että musiikkinne on: "paketti nuoren R.E.M.:n ja vilpittömän suomirockin aurinkoista yhteenliittymää." Mutta kuinka itse määrittelisitte musiikkianne, ja millä genreviitoilla?

- Ollaan varmaan aika sekamelska erilaisia genrejä. Bändissä on kuitenkin kolme ihmistä, jotka kuuntelee aika erilaisia musiikkityylejä ja yritetään ottaa aina kaikkien mielipiteet huomioon, kun tehdään sovituksia ja sellasia. Yhtä yhteistä genreä ei vielä ole oikein löytynyt, mutta jotenkin on saatu aina palaset soviteltua yhteen. Aika tietoisesti ollaan vältelty myös sitä, että alettais tekemään jotain tiettyä genreä. Vaikea sitä musiikkia on kuvata, mutta joskus mietittiin, että ehkä se on jonkinlaisen hipsuttelun ja rokin sekoitus... hips'n'roll tai jotain sellaista.

Olin haistelevani paristakin numerosta viittauksia Tom Waitsin suuntaan, mutta vain kolmasosa yhtyeestä tunnustaa kuunnelleensa mestari Waitsia jossain vaiheessa huomattavammin. Useammin bändiä verrataankin kuuleman mukaan Kauko Röyhkään ja Tuomari Nurmioon, joiden tekemiset saavat enemmistön Peltileluistakin lämpenemään. Eli härmäläiset lelut voittavat Amerikan ihmeet ainakin tässä tilanteessa.

Korostatte saatekirjeessä komein sanakääntein, että olette koonneet aineistoanne toisten hylkäämistä palasista. Silkkaa sanahelinää, vai mahdollisesti osa totuutta?



- Ehkä se liittyy sellaseen estetiikkaan, että ei haluta olla mitenkään kiillotettua ja virtaviivasta. Uusinta uutta. Nuhjuset sivulauseet kiinnostaa enemmän kun suuret toteavat päälauseet. Kerätään mieluummin hylkytavaraa rannalta kuin, että mentäis ostamaan se kaupasta. Parsitaan siitä sitten jotain oman näköistä, jossa ei pienet reiät tai lika hirveesti haittaa.

Jos versioisitte suoraan jonkun toisen luoman biisin, niin mikä se olisi - ja miksi?

- Jos meillä olisi huumorintajua, me suomennettais ja soitettais Des'reen Oh Life, koska siinä on parhaat sanat ja se on ainoa biisi josta me kaikki tykätään.

Entä saako teitä itseänne coveroida, tai lainata vaikka mainoksiin?

- Sehän on vaan kunnianosoitus jos joku haluaa meitä coveroida.

- Mitä mainoksiin tulee, niin ainahan rahasta on pula, mutta aika tarkkaan pitäis miettiä, että minkä tuotteen tai ajatuksen mainostamiseen meitä käytettäis.

Peltilelut on keikkaileva yhtye, tosin kolmikko kuvaa itseään laiskoiksi itsensä myyjiksi. Tästä syystä itse keikkoja ei ole sitten ollut vielä kovinkaan runsaasti.

- Vastavirta-klubiin ja sen yläkertaan onnistuu roudaus treenikseltä kävellen ja se on kiva paikka muutenkin. Siellä on ollut aika moni keikka.

Keikkafiilistä pyrittiin saamaan myös kappaleisiin.

- Kasetin biiseihin soitettiin taustat studiossa livenä ja sit lisättiin joihinkin lauluihin vähän muita instrumentteja ja jonkin verran taustalauluja. Eli keikalla ollaan aika lailla samalla meiningillä kuin tolla julkasulla.

Miltä näyttää kalenterivuosi 2019 yhtyeen leirissä?

- Jotain keikkoja on tiedossa, mut ei hirveesti. Mut jos joku pyytää, niin eiköhän me keikalle mielellään lähdetä. Tällä hetkellä treenaillaan uusia lauluja ja olisi tarkoitus mennä niitä nauhottamaan tässä keväällä. Kivaa on se, että tolla kasetilla tuottamisesta vastuuta ottanut Säterin Matti on luvannut olla mukana myös näissä tulevissa sessioissa. Ja Raappanan Matti joka ton kasetin miksas on mukana kans. Eli ainakin alkuvuosi vaikuttaa kivalta!

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

Päivi: - Kaikkien kannattaa perustaa bändi.
Joona:- Ruotsissa on Volvot halvempia kuin Suomessa. Ihan totta on. Ne on varmaan ruotsalaisia autoja.
Janne: - Ei muuta kun sadetakki umpisolmuun ja hyllylle!

Desibeli.net kiittää haastattelusta ja jää odottamaan niitä uusia biisejä innolla.

Haastattelu: Mika Roth
Promokuva: Jarmo Hiltunen, livekuva: Peter Rosvik