The Backstabbers – nousujohteista turbokaahailua
20.02.2019
Tulikuumaa action-rockia soittava The Backstabbers sai alkunsa Rovaniemellä vuonna 2013. Pohjois-Suomi on maantieteellisesti mittava, mutta rajallinen määrä keikkapaikkoja sai trion joukkomuuttamaan syksyllä 2015 Helsinkiin. Taakse jäi paljon, mutta edessä koettiin olevan vielä enemmän mahdollisuuksia. Kova uurastus jatkui ja vuonna 2017 kymppituumaisena sekä diginä julkaistu Ambassadors of Action -EP osoittautui käänteentekeväksi kiekoksi.
- EP kolahti selkeästi lujaa etelän rokkareihin kun keikoilla alkoi yhtäkkiä käydä kunnolla porukkaa ja meistä rupesi liikkua kylillä juttuja, että ketäs nämä juntit oikeen nyt sitten on.
Nyt keikkoja on takana jo yli kaksisataa, joista kaukaisimmat on heitetty Venäjällä ja Latviassa. Tammikuussa julkaistu Borderline / (Got No) Control -seiskatuumainen on viimeisin askel ylöspäin, nettistriimausten noustessa huimiin lukuihin.
Olette julkaisseet tällä vuosikymmenellä melkoisen pinon pikkukiekkoja, jotka ovat siis olleet toinen toistaan laadukkaampia. Ette kuitenkaan ole, ainakaan tietääkseni, tehneet mitään EP-levyä pidempää pakettia. Miksi näin? Onko kyse likviditeetistä vai toimiiko musiikkinne vain tehokkaammin pienemmissä annoksissa?
- Molemmat on oikeastaan hyvin lähellä totuutta. Meillä on usko siihen että tämmöinen turbokaahailu toimii parhaiten bite size –annoksina jota voi sitte lisää hinkuessaan tulla livenä kahmaiseen isomman annoksen. Mielummin 4 tajuttoman kovaa ja lapiolla naamaan iskevää biisiä kuin 10 biisin levy, joista muutama kappale jää kädenlämpöisiksi fillereiksi tykkibiisien sekaan.
Tottahan tuo kaikki on, tosin kolmikko kyllä lupaa äänittää pitkäsoitonkin – kunhan joku vain maksaa siitä. Mutta palataan tuoreelle seiskatuumaiselle. Sen kumpikaan ralli ei kestä kolmea minuuttia. Ovatko High Speed Rock'n'Roll EP:n aikaiset, yli neljän minuutin biisijätit siis historiaa?
- Biisien kestoja ei erikseen mietitä kirjoitusvaiheessa eikä yleensä edes tiedosteta ennen kuin ne on äänitettynä valmiiksi asti. Voi olla että seuraavaksi tulee 7 minuuttinen rönsyilevä seikkailu taikka sitten puolentoista minuutin punk rykäisy. Hyvä biisi on hyvä biisi, kestolla ei niinkään ole väliä.
Mistä tiedätte kun työstätte riffeistä ja pätkistä biisejä, että nyt muuten lähtee. Entä pitääkö trion kaikkien jäsenten seistä täysin biisin takana, jotta sitä lähdetään viemään eteenpäin - ja kenties jonain päivänä jopa äänittämään?
- Biisejä työstäessä on todella tärkeää, että jokaisen biisin kohdalla tulee jollakin meistä se "Nyt muuten pojat lähtee!!" –olo. Mikäli tätä fiilistä ei saavuteta jo heti kirjoitusvaiheessa, voi biisin hylätä samantien. Riittää että yksikin innostuu jostain riffistä tai pätkästä niin biisiä voi lähteä kehittelemään eteenpäin ja saada maistumaan paremmalta jokaisen mielestä.
Keikkojen settilistoille omista sivalluksista pääsevät vain tiukimmat levytetyt biisit, eikä yleisölle esitellä mitään keskeneräisiä biisiraakileita. Keikkasetit rakennetaankin aina kovimmiksi mahdollisiksi paketeiksi. Bändin alkuvoimainen rock’n’roll on kuin luotu trio-muotoiseksi, eikä tuohonkaan ole tulossa muutosta.
- Ford Transitin keulaan mahtuu tasan kolme ihmistä. Trio on erittäin kätevä formaatti koska se tarkottaa enemmän rahaa, enemmän kaljaa, enemmän tilaa lavalla ja tytöilläkin on vähemmän valinnanvaraa.
Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö keikalla voisi nähdä vierailijoita. Kunhan idea on hauska ja toimiva, niin kaikki on mahdollista. Ja tästä päästäänkin jouhevasti live-maailmaan, eli minkälainen yhtye The Backstabbers sitten on livenä?
- The Backstabbers on livenä hikinen ja todella kovaääninen. Meidän kolmen miehen "wall of sound" peittoaa monet isommat yhtyeetkin. Me ei myöskään olla mikään jukeboksi joka työnnetään lavalle, soittaa biisit ja rullataan pois. Meidän keikalle lipun ostamalla saa kokonaisvaltaisen elämyksen. Onpa pari kertaa saattanut saada ilmaista kaljaa, kääretorttua kesken biisin tai päästä jopa lavalle vetämään mukana.
Paljon voi siis tapahtua, mutta touhulla on aina myös rajansa. Entä soiko keikoilla vain oma materiaali ja kuinka biisit kehittyvät lauteilla?
- Pääosin soitetaan omaa materiaalia mutta välillä settiin saattaa livahtaa jokin erikoisempi coveri. Esim tällä hetkellä livesetissä lymyää todella väkevä Action Rock –sovitus ZZ Topin Sharp Dressed Manista. Omat biisit sisältävät livenä todella paljon ekstraa, johon yleisö osallistuu tätä nykyä esimerkillisen hienosti ja kovaäänisesti kerta toisensa jälkeen. Yleensä kolmen minuutin biisi kestää meillä livenä ainakin tuplasti saman verran kun niissä tuppaa olemaan niin paljon ylimääräistä.
Keikat ovat siis tiukkoja tapauksia, joiden kruunaajaksi on kasvanut Thundertrain, joka on päättänyt esiintymiset viime vuosien ajan. Kyseisen ässän aikana väki tunkee niin lähelle kuin mahdollista ja on täysillä mukana, eikä moisen vedon jälkeen yksinkertaisesti kannata enää vetää mitään.
Moiset hurmokset saavat pohtimaan livelevyn mahdollisuutta, mutta rajalliset resurssit pitävät suunnitelmat ainakin toistaiseksi jäissä. Orkesterin livekunnon voi kuitenkin tarkistaa vaikka tulevalla kevätkiertueella, jolle luvataan vielä joitain lisäyksiä. Samoin kesälle ja syksylle sovitaan jatkuvasti kiinnityksiä, joten mikäli bändiä haluaa jonnekin suuntaan kannattaa olla aktiivinen.
Jos olisitte jokin Motörheadin tai Hellacoptersin kappale, niin mikä - ja miksi juuri tuo biisi?
- Hellacoptersin Born Broke.
"Down another six-pack
Please get 'em off my back
If I can keep the IRS away
from my guitar I'll be ok.
Oh yes I'm born broke."
- Tämä kuvastaa aika hyvin huonojen poikien elämää, joiden ainoa tarkoitus on soittaa rokkia.
Bändi lähitulevaisuus on siis täynnä keikkoja ja nähtäväksi jää, venyykö kevätkiertue tuplamittaiseksi kuten syksyinen turnee. Ja kun keikkoja on riittävästi takana kiskaistaan uusi kiekko, jonka myötä lähdetään taas tien päälle.
- Setä-Kilmister paasasi vuodesta toiseen siitä kuinka Rock n Roll tapahtuu tien päällä, ei kellarissa tai studiossa. Ollaan kuitenkin vasta 25-vuotiaita joten tässä on hyvin aikaa ottaa selvää mistä Herra puhui.
- Viime vuodelta saatiin tyhjennettyä koko bändikassa muutamaan hotellilaskuun, joten nyt koitetaan ottaa ihan iisisti. Soittimia ei säretä kun ne on niin perkeleen kalliita, sydämiä sen sijaan...
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.
- Sekä keikat että haastattelut on ollu tapana lopettaa näihin sanoihin:
"Ostakaa levyjä, ostakaa paitoja ja juokaa ittenne humalaan tänä iltana. Kiitos!"
Haastattelu: Mika Roth
Promokuva: Santtu Särkäs, livekuvat: Saara Planting
