Tapa Paha Tapa: Aurinkoko - Experimental Finnish Synth-Pop-Rock 1982-1985
21.01.2019
Helsinkiläinen Tapa Paha Tapa on niitä bändejä, jotka jäivät omana aikanaan harmillisesti marginaalin marginaaliin. Yhtyeen nimi kolisutteli toki jotain muistiholvien kätköissä, mutta en osannut ennen tätä sanoa mitä tyylilajia yhtye edes edusti. Onneksi Svart Records jatkaa kulttuuritekojensa ketjua ja nyt Paha Tapa Tapa voi levittää synapopin ilosanomaa tämän rakkaudella kootun kokoelman kautta.
Svart Records
Mutta hetkinen – miten tämä kokoelma voi olla olemassa, kun yhtye julkaisi aikoinaan vain yhden seiskatuumaisen? Koontityön suorittanut DJ ja kirjailija Mikko Mattlar on kaivanut esiin nipun omakustannekasetteja, joilta löytyi melkoinen annos synaherkkua. Eikä tämä herkku ole suinkaan kärsinyt aliarvostuksesta vaan päinvastoin: bändin kasetit ovat vuosien saatossa nousseet arvoon arvaamattomaan.
Kuinka siis lähestyä tätä kokoelmaa, kun raskaasti omaan aikaansa sidotut soundit, tyyli ja tapa luoda musiikkia ovat jo lähtökohtaisesti riippuvaisia kuulijan nostalgiannälästä? Niin, ja kuinka bändi itse olisi koonnut mahdolliset levynsä, jos olisi koskaan päässyt moista tekemään 80-luvun tyylityrskyissä ja nopeassa kehityksessä? Ehkä moiset kysymykset pitää vain unohtaa, ja keskittyä nauttimaan itse asiasta – eli niistä 27 raidasta jotka ovat saaneet ”syntyä uudelleen”.
Uskonnon ulkokultaisuuden kanssa ilkikurisesti pelehtivä Ilosanoma postiluusta on edelleen ajankohtainen numero, eikä kolkoilla, sci-fi elokuvamaisilla soundeilla hyytävä Sihteeri ole niinkään kaukana uudemman Blade Runnerin maailmasta. Toki kappaleet huokuvat menneitä aikoja, mutta nykyisessä post everything -maailmassa aikakausien kerrostumat ovat jo niin monesti sekaantuneita, että Syytön ja Liukas peltikatto voisivat vallan hyvin olla juuri valmistuneita kappaleita. Jo ihan sanomansakin puolesta. Jälkimmäisestä biisistä on tarjolla myös vuoden 2018 Mix, jonka luiskahtelu kuulostaa vielä astetta huimemmalta.
Vaarallisen huumorin kentille selvemmin suksillaan uskaltava Anna paistaa, aurinko! ei ole niitä unohtumattomampia vetoja, jos nyt lievästi hysteerisen ja maanisen tuntuinen auringon ylistys saakin jakamattoman huomion. Lähes yhtä vinolla lattialla tanssii Kompastuit tunteisiin, jonka vokaaliosuudet ovat biisin suurin kirous ja voimavara. Ei tässä ole ihan tosissaan taidettu olla, mutta göstasundqvistmaiseen tapaan vinoilun ja kunnianosoituksen harmaat rajat tahtovat liueta olemattomiin.
Tapa Paha Tapa oli uranuurtaja kotimaisessa synapopissa, joten bändi on ansainnut tämänkin kokoelman, etenkin kun 16 vuoden takainen Koko Elma taitaa olla jo yhtä harvinainen kuin kasarivuosina julkaistu materiaali. Ryhmän sielun muodostivat Otso Pakarisen syntetisaattorit ja vino huumori, joka teki musiikillisesti heppoisesta materiaalista jotain itseään suurempaa. Tai yritti nyt ainakin kovasti.
Mika Roth
