Iiwana Julma - Raskasta mehaprofia

Me soitamme asennerokkia, jossa on proge- ja metallivaikutteita. Tai ei se oikeastaan ole edes rockia, vaan näiden kolmen elementin sekasotkua.Vähän semmosta vinksahtanutta. Näin olette kommentoinut itse musiikkianne eräässäkin haastattelussa. Onko tuohon lisättävää, kysyi Desibelin setä Iiwana Julman kitarasankarilta Timo Hänniseltä, joka keräsi yhtyeen yhteisiä mietteitä lehtemme lukijoiden jaettaviksi.

Kuva by Iiwana
Timo: - No ton asennerokin voi unohtaa, kun joka vitun bändi nykyään väittää niin, mutta vaikutteita on metalli-, hardrock-, proge- ja jostain fiilistelymusiikista. Sovitaan nyt sit, et me soitetaan mehaprofi:a. Tyylien vaihteluun ja sekoitteluun on syynä jäsenien musiikkimaun vivahde-erot. Minä ja Tommi ollaan enemmänkin vanhanliiton ja yleensä raskaanmetallin miehiä (vanha Metallica, Children Of Bodom, Pantera, Rob Zombie, Meshuggah jne.) ja Willellä ja Jannella taas omat suuntaukset (mm. Mr. Bungle, Queens Of The Stone Age, Kiss). Jos nyt ruvetaan tarkasti halkomaan jokaisen omat mieltymykset niin siihenhän tämä haastattelu sitten menisikin, joten todetaan, että paljon yhteistä ja paljon omaa löytyy.

Olette vuodesta 1994 soittanut kimpassa eri nimisinä kokoonpanoina. Mikä motivoi?

Timo: - Helvetillinen halu soittaa ja tulla joskus saamaan tästä miljoonia. No jos ei ihan miljoonia niin kuitenkin elämää musiikin parissa. Jos me ollaan hiekkalaatikkoikäisistä asti päätetty, että tullaan rockikurkoiksi, niin ei se ajatus nyt ihan tuulesta ole temmattu. Kaikille tämä musiikin kanssa pelaaminen on vaan niin läheinen ja jokapäiväinen asia, että on oikeasti vaikea kuvitella sellaista päivää milloin ei ajattelis koko asiaa.

Teitte tuoreen eepeen maalaistalossa keskellä metsää. Tuliko kaipuu lähiökapakoihin missään vaiheessa liian kovaksi?

Timo: - Ei todellakaan, sillä nauhoitussessioissa oli enemmän lähiökapakka-tunnelmaa, kuin yhdessäkään Korson räkälässä. Yhtä paljon humalaisia, helvetillinen meteli ja vain yksi selväpäinen vahtimassa, ettei kaikki leviä käsistä. Kunnia siis miksaaja/äänittäjä Mikko Herraselle, että järkähtämättömällä huumorintajullansa suoriutui tehtävästään erinomaisesti. Eikä menettänyt malttiaan vaikka ahtaissa tiloissa koordinaatiokyvyn menettäneet muusikot ja mikrofonit välillä ottivatkin hurjia ilmalentoja.

Rumputykittelijänne Tommi Karvinen on tehnyt videota Iiwanan lisäksi kaikenlaisille nimekkäille ryttyyttäjille. Onko luoduista kontakteista ja näytöistä ollut apua Iiwanalle?

Timo: - Vaikea vielä tässä vaiheessa sanoa, mutta Iiwanajulman video on tuonut hyvää mainosta bändille. Oulun Musiikkivideofestivaalien kunniamaininta ja Moontv:n videoraadin jaettu ykkössija ovat herättäneet huomiota ja niistä osataan usein myös kysyä haastatteluissa. Tulipa eräskin henkilö nykimään Willeä Kallion paikallisessa marketissa ja kysyi että: “ Hei, etkös sä oo se kaveri siitä Iiwanajulman videosta...“ ja jatkoi kyselyjen loputonta tulvaa innokkaana. Eli suurjulkkiksia olemme ja turvamiehiä pitänee ryhtyä etsimään. Tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, että Tommille näistä aikaisemmista videoista (mm. Kotiteollisuus, YUP, Impaled Nazarene) on tulevien työtarjousten kannalta ehdottomasti hyötyä.

Tilkkutäkki –biisistä tehty hulvaton video on kehuttu ja näkynyt. Mitä veikkaatte, paljonko uusia julmistelijoita on tullut visuaalisen näytön kautta?

Timo: - Jos olisi jokin media, missä video näkyisi valtakunnallisesti voisin veikata, että uusia julmistelu-faneja olisi paljonkin enemmänkin. Tosiasia on kuitenkin se, että Moontv näkyy aika rajallisesti vain suurien kaupunkien kaapelikanavilla, joten sitä myöten myös potentiaalisia innostujia vähemmän. Kuitenkin jo Moontv:n esitysten pohjalta Iiwanoiden sähköpostiin on tullut paljon levytilauksia ja innokkaita kehujia joten saa vain arvailla mitä tapahtuisi, jos video olisi valtakunnallisessa esityksessä.

Millaisia kauhukuvia maalaisitte seinille jos kävisi niin huonosti, että vielä 10 vuoden kuluttua Iiwarit tahkoisivat samaa terää?

Timo: - Ei tahkota samaa terää. Ei ole tarkoitus jumittua paikoilleen odottelemaan, josko jotain tapahtuisi. Me teemme töitä sen eteen, että jossain vaiheessa alkaa homma luistamaan kunnolla. Oli mukana sitten levy-yhtiö taikka ei niin periksi ei anneta. Se ei tarkoita, että ryhdymme tarkistelemaan musiikillisia suuntauksia johonkin paremmin menestyvään suuntaan, mutta olen aivan varma, että 10 vuoden kuluttua Iiwanajulma ei kuulosta aivan samalta, kuin nyt. Jos kymmenessä vuodessa ei tapahdu mitään muutosta niin aika mielikuvituksettomiahan sitä silloin oltaisiin. Tämän hetkinen kehitys on ollut kokoajan raskaampaan suuntaan, joten voihan se olla, että blackmetal kuulostaa silloin tissien läpyttelyltä. Tulee kausia jolloin huvittaa soittaa yksinkertaisemmin ja taas kausia jolloin haluaa soittaa sellaisia jazzheviprogee-jamboreita, että menee skeidat housuun.



Jos natsaa, mitä siinä tapauksessa tapahtuu 10 vuoden kuluttua?

Timo: - Olis hienoa olla perkeleen kuuluisa ja kiertää aivan minimaalisen pieniä klubeja. Just sellaisia joihin mahtuu 50 ihmistä ja pitää lippujen hinnat yleensäkin alhaisina. Sellasta kollektiivista kokemista pienessä porukassa. Kollektiivisen kokemisen mä opin meidän basisti/laulaja Willeltä enkä tajuu mitä se tarkoittaa, mut kuulostaapahan hienolta.

Jos Niskalaukaus, Kotiteollisuus ja Julma saunoisivat, kuka tulisi viimeisenä ulos, miten ja miksi?

Timo: - Niskalaukaus lähtisi saunasta vanhana ja viisaana ensin. Sitten Kotiteollisuus tajuaisi, että Niskalaukaushan menikin juomaan yhteiset viunat ja painelee perään. Näin ollen Julma voitti, mutta onko siitä enää mitään iloa, kun juomat on siinä vaiheessa jo juotu.

Levytyssopimus on haussa. Onko tunnusteluja tullut?

Timo: - Juuri olemme saaneet paketit lähtemään, joten odottelemme yhteydenottoja. Ensi syksylle olisi tarkoitus saada paljon keikkaa, ja tätä kautta bändin nimeä esiin. Joskus ensi talvena lähestymme levy-yhtiöiden hemmoja keikkojen kautta. Eli kun saamme käsittämättömän lavaspektaakkelimme toimimaan niin silloin on hyvä hetki myös näyttää se. Se on varmaa, että työmäärä ratkaisee tällä hetkellä. Meillä on video ja cd-ep ja hyvä lava-akti, mutta jos jäämme lepäilemään ja odottelemaan niin kohta meitä ei muista kukaan. Koko ajan pitää näkyä ja kuulua.

Ette ole ymmärtääkseni vielä liikoja keikkailleet. Millaista vastaanottoa on kansalta tullut ja miltä itsestä tuntuu? Missä on eniten kehitettävää livesoittojen osalta?

Timo: - Iiwanajulmana olemme esiintyneet vasta muutaman kerran, mutta esiintymiskokemusta on varmaankin kymmenen vuoden ajalta. Tässä tehdään kalustohankintoja koko ajan, jotta saadaan livesoundia paremmaksi. On vaan niin helvetillisen kalliita nämä vekottimet, että välillä tulee jonkun rikkaamman sukulaisen lompakkoa ikävä. Parasta opetusta on keikkailu. Treenikämpällä oppii treenaamaan, mutta keikkailuun saa parhaan rutiinin pelkästään koluamalla joka ainoan luolan läpi. Vaikka kämpällä yrittäisi kuinka fiilistellä, että siinä ne eturivin tytöt nyt meinaa heittää paidan pois, niin silti se ei auta. Keikalla on kuitenkin kokoajan pieni jännitys joka saattaa parantaa taikka sitten häiritä soittamista.

Mitäpä Iiwana julmailee lähitulevaisuudessa?

Timo: - Syksyllä keikkaillaan, paljon polvitanssia ja jossain vaiheessa tulee pitkäsoitto.

Ilkka Valpasvuo