Puntala-Rock 2018 – perjantai
27.07.2018
Puntala / Lempäälä
Superhelteinen viikonloppu ei onnistunut nitistämään punk-kansaa, joka saapui uskollisesti Puntalan leirialueelle viettämään kesän kohokohtaa. Bändikattaus oli jälleen erittäin kansainvälinen ja monipuolinen. Malesia, Venezuela, Espanja, Italia, Irlanti ja Kreikka olivat, muutaman muun maan lisäksi, edustettuina.
Perjantai-illan alkamisajankohtaa oli siirretty noin tunnilla eteenpäin, joka sopi vallan mainiosti varsinkin pidemmästä matkasta saapuneille. Kansanmurhan 80-lukulainen sointi ja keskitempo olivat sopivan pehmeä laskeutuminen. Viha ei ollut aivan nimensä veroinen, mutta mielenkiinnon lisätutustumiseen herätti kyllä. S&M ei myöskään vastannut niitä odotuksia, jotka nimi aiheutti. Lähempänä leppoisaa punkkia kuin totista sadomasoa.
Bad Jesus Experience ei ollut leppoisaa nähnytkään vaan kiukku ja hurja energia tulvivat lavalta vyörynomaisesti. Toimii parhaiten juuri livenä, mutta kotikuunteluakin pitää varmaan testata vaihteeksi. Kuudes Silmä -yhtyeen kiihkeä post-punk sopi loistavasti hieman viilentyvään iltaan. Tämän sortin bändejä ei Suomessa ole liikaa.
Viimeinen Virhe veti tämän jälkeen taas mutkat suoriksi vimmaisella hardcorellaan. Laulussa Vivisektiossakin samaa tointa harjoittava Maria. Lavaolemuksensa yhtä vauhdikas myös tässä bändissä. Nimibiisi päätti setin. Espanjalainen Lux veivasi hyvinkin korvaystävällistä punkkia. Erään tutun käyttämä ” piilo-oi!” -termi ei ole yhtään hullumpi luonnehdinta tästä.
Entäs sitten Ydinperhe? Jo ennen setin starttia laulaja höpötti ja höpötti. Asiaa tuntui riittävän. Sama jatkui biisien välissä. Ydinhardcorea äärimmäisen tiedostavilla teksteillä. Soiton tiukkuudessa ei turhia säästelty ja hyvä niin. Intensiivinen ote löytyi myös Italiasta saapuneelta Vivere Merdalta. Voimakasääninen naislaulu ja aina yhtä raivokkaalta kuulostava italia olivat tehokas yhdistelmä. Italian kieli jos mikä sopii punkkiin! Tätä lisää meidän kotiin, kiitos.
Anarkopunkin veteraanit –sarjaa jatkoi vuonna 2018 brittiläinen Omega Tribe. Lievästi pettynyt fiilis jäi vaikkei odotukset järin suuret olleet. Toki osansa teki vieraat biisit, joita setissä oli monta.
Soittelun maku jäi suuhun, josta puuttui intohimo ja rakkaus lajia kohtaan. Bändihän oli jo 80-luvulla sieltä anarkopunkin kevyimmästä päästä, musiikillisesti. No Love Lost LP sai aikoinaan soittoaikaa, kuten myös Angry Songs EP. Saavat vieläkin. Uudet biisit eivät lupaa kovin kummoista tulevaisuutta. Jokohan ensi vuonna näemme Flux Of Pink Indiansin Puntalassa, eh.
Jatka tästä Puntalan lauantaihin.
Teksti ja kuvat: Jouko Lehtinen
