Pienet

Pienet - Maaliskuu 2018

30.03.2018


Painikerho: Singletrilogia Painikerho: Singletrilogia
Karhuvaltio Records

Painikerhossa monenlaiset kaverit kohtaavat, värikkäiden trikoiden venyessä ja paukkuessa tuttujen genrerajojen yli, poikki ja päälle. Nimensä mukaisesti sinkkuja niputtavan Singletrilogian juuret ulottuvat marraskuuhun saakka.

Biisikolmikon käynnistävä Yhdentekevää on mitä hiotuin, helpoin ja kevein päiväpoppis, jossa iso tuotantojälki kuuluu hattaramaisissa rakenteissa. Laskelmoitua hittihakuisuutta, saattaa joku todeta, mutta mistä muusta popissa on sitten ollut kyse viimeiset 60 vuotta? Pikkunätin unelmoinnin soisikin löytävän tiensä radioaalloille, mutta tämä on vasta yksi kateetti trilogiasta. Rakkauteen vetää ylleen räikeät punk-vermeet, puksuttaa raiteillaan kuin garage-bändi, ja on melkein ideoitaan nopeampi paketti energiaa. Hien lentäessä tuntee kiusauksen kutsua tätä ’aidommaksi’ rymistelyksi, mutta ei se punkkikaan mielestäni oikein istu kerholaisten päälle.

Entä mitä sitten tapahtuu, kun laidat on käyty ensin kolistelemassa? No, sitten osutaan siihen keskivaiheille ja Uusi ihminen onkin trilogian tasapainoisin, vahvin ja muistettavin veto. Eikä kunnia kuulu ainoastaan terävimmille lyriikoille, sillä tämänkaltaisen action-poprockin ja powerpopin yhdistelmä tuntuu istuvan kolmikon pirtaan kaikista luonnollisimmin. Ainakin nyt. Monet temput siis hallitaan, yhdistelyn taidot osataan ja uutta materiaaliakin luvataan vielä täksi vuodeksi, joten Painikerholla näyttää puristavan mukavasti.

Mika Roth


pässilauma: Horros pässilauma: Horros

p√§ssilauma on julkaissut pitkin vuosikymment√§ musiikkia mit√§ erilaisemmissa kuorissa. Historiasta l√∂ytyy luomua folk-punkkia, r√§k√§ist√§ rokkia, popin helkett√§, postpunkin rosoisempaa pintaa, sek√§ tietysti suomirokin reunaa ‚Äď kun ei siit√§ mill√§√§n eroonkaan ole p√§√§ssyt. Horros on kuitenkin jotain uutta ja erilasta, ja p√§ssilauma yll√§tt√§√§ ainakin allekirjoittaneen, sill√§ industrialin kolinaa en olisi arvannut tulevaksi.

Koneet ovat siis sy√∂sseet ihmiset vallasta kitaristia ja vokalistia lukuun ottamatta, ja taitaa siell√§ seassa viel√§ ‚ÄĚaitoa‚ÄĚ bassoakin l√∂yty√§. Rumpukoneet ja syntetisaattorit ovat kitaraa t√§ydent√§v√§t uudet avainsoittimet, kun mandoliinit sun muut turhuudet ovat lent√§neet yli laidan. Rammstein on toiminut ohjenuorana jopa siihen pisteeseen saakka, ett√§ ainakin Juha antoi minulle sy√∂v√§n pit√§√§ laskea jo ihan suoraksi coveriksi, eik√§ V√§√§rin vastattu juuri eroa sisaruksestaan. Tai sitten t√§ss√§ ollaan ihan vahingossa vaan p√§√§dytty samalle ladulle germaanien kanssa. Uskoo ken tahtoo.

Onko totuus löytynyt syntetisaattoreiden äänipuurosta? Ainakin pässilauma on digitalisoinut palettiaan ja kun mukana on sentään Kuparisonni ja Sotarumpu, niin siinä on ainakin kaksi hyvää syytä käyttää reilu vartti elämästään teollisemman pässittelyn parissa.

Mika Roth


Ruoja: Kadoksissa Ruoja: Kadoksissa

En ollut lainkaan tietoinen siitä, että suomalainen death metal olisi jotenkin ongelmissa, mutta yhtäkaikki joensuulainen Ruoja ilmoittautuu skenen pelastajaksi. 19 minuuttiin puristetut viisi biisiä sijoittuvat genren raskaampaan laitaan, aivan sinne hardcoren tietämille, joten ainakaan voiman puutteesta yritystä ei pääse syyttämään.

Kuten jo EP:n nimi antaa ymm√§rt√§√§, esiintymiskielen√§ toimii suomi, vokalisti-kitaristi Joni Laihosolan saattaessa sanansa matkaan k√§rhe√§ll√§ k√§rin√§ll√§. Taustavokaaleja tarjoavat ryhm√§n toinen kitaristi sek√§ basisti, ja niin tuotannon, √§√§nityksen kuin miksauksenkin on hoitanut em. kitaristi Henri Kuronen. Eli langat pidet√§√§n tiukasti omissa k√§siss√§ ja etenkin avausraita Jos olisimme ainoat, sek√§ nelj√§nten√§ kuultava Kadoksissa, uppoavat jo mallikkaasti maalialueen multiin. Biisien tempot ovat kovia, mutta vauhdikas v√§√§nt√∂ ei k√§√§nny ryhm√§√§ itse√§√§n vastaan ‚Äď aivan. Tiiviin kipalenelikon t√§ydent√§√§ fyysisten kopioiden bonusraita Vihasta vapauteen, jolla spektri viel√§ laventuu aavistuksenomaisesti.

Ei siis mit√§√§n h√§t√§√§. Kotimainen death metal el√§√§ ja voi hyvin ‚Äď viimeist√§√§n t√§m√§n kiekon j√§lkeen.

Mika Roth


The Rivet: Restless Generation The Rivet: Restless Generation

Lappeenrantalainen The Rivet sai alkunsa vuonna 2015 ja nykyinen kokoonpano vakiintui keväällä 2016, eli takana on jo jonkin verran historiaa. Muutaman digisinkun julkaissut nelikko on nyt rykäissyt kasaan intron sekä kuuden biisin mittaisen EP:n, jolla rokki kolisee, rämisee ja vierii takuuvarmasti sammalvapaana.

Rock on siis kaiken ydin, mutta The Rivetin asenne on myös ehdottomasti punk, ja voi tästä mätkeestä rakentaa siltoja aina riehakkaimpiin death’n’roll -orkestereihinkin. Toinen mitä selvin vaikutuslinja on kalifornialainen räimepunk, tyyliin Social Distortion ja kumppanit. Pirssin kulmat pusketaan iloisimmin ruttuun Kiss Goodbyen kaltaisten menovetäisyjen avulla, joissa vaikutteet ovat sulautuneet jo tehokkaasti toisiinsa. Eikä se rock-eläinkään mikään tunteeton olento ole, joten herkempää puolta väläytetään Hometownin puolihitaalla fiilistelyllä, jossa on omanlaistaan rujoa vetovoimaa.

Restless Generation ei ole mikään virheetön mestariteos rockin historiassa, mutta sen sydän on niin vahva ja vilpitön, että pienet (ja isommatkin) puutteet peittyvät. Vokalistin tyyli ja aksentti ovat pieni kynnys, mutta niitähän roisissa rockissa pitääkin olla.

Mika Roth


The Zones: Delusional The Zones: Delusional

The Zonesin nelibiisinen EP saapui toimitukseen ilman sen kummempaa saatekirjettä, eikä verkkokaan varsinaisesti tyydyttänyt tiedonjanoa, joten lopulta itse musiikki sai kertoa kaiken oleellisen. Ja niinhän se toisaalta parasta onkin, sillä vain äänillä on oikeasti väliä.

Nelihenkisen bändin musiikki on melodista poprockia ja perimältään puhtaasti angloamerikkalaista sellaista. Positiivisella tavalla kingdomcomemainen avausraita Delusional, sekä sitä seuraava, rockimpi ja rolloisempi My Bubble, ovat EP:n parhainta antia. Piiloraita mukaan lukien. Kitara-basso-rummut -kolmio riittää äänen luontiin satunnaisten kiippareiden kera, ja kipaleiden keskipituus asettuu sinne neljän minuutin alapuolelle. Pisin siivu, Somewhere Doing Fine, on joukon ainoa puhdasverinen balladi, mutta sokeritasot pysyvät tälläkin raidalla kurissa. Vokalisteja ryhmällä on kaksi, Janina ja Jouni, joista kumpikin hoitaa osansa moitteetta, mutta olisin mieluusti kuullut enemmän ja rohkeampaa yhteistyötä. Mielenkiintoista, tosin samaan aikaan hieman muotoaan etsivää, joten odotellaan sitä seuraavaa julkaisua.

Mika Roth


Trashcan Dance: Sleaze Pop Trashcan Dance: Sleaze Pop

Trashcan Dance on ottanut muutaman vuoden happea, mutta palaa nyt takaisin uusi basisti riveissään. Samalla kauhupunkin, flashrockin ja vastaavien marginaalimellastusten kanssa viihtynyt ryhmä on virtaviivaistanut soundiaan. Onko tämä siis uusi ja aikuisempi versio takavuosien shokkeeraajasta? Kumpi otsakkeen sanoista on vahvempi: sleaze vai pop?

Bändit kehittyvät ja artistit muuttuvat, mutta ei hätää: Trashcan Dance on yhä riittävissä määrin oma itsensä. Siinä missä yhdentoista vuoden takainen Tiny Hitlers Rule The World tähtäsi silkkaan hauskanpitoon, on tuore kiekko suoraa jatkumoa noille tavoitteille. Näin hernettä on turha kiskaista nenukkiin vaikka #suicideselfie, Pissing Blood ja muut helmet koettelevat hetkittäin ns. hyvän maun rajoja. Soundi on kieltämättä kehittynyt, mutta aiempaa suurempaan rooliin nousseet koskettimet antavat vain päräyttävän loppusilauksen näille raidoille. Ja kun biisejä soittaa soittamasta päästyään, huomaa että Animal Pyjama on suorastaan ensiluokkainen postpunkkailu ja sylki lentää edelleen pitkässä kaaressa kun Blade Runner World piiskataan maisemaan. Rock!

Mika Roth


Törmäilyautot Törmäilyautot: Sãpinãã São Paulossa / Kadonnut lautamies
Mono Mono Records

Osuvan nimen omaava Törmäilyautot pistää iloisesti pakan sekaisin tällä seiskatuumaisella sinkullaan. Tai ainakaan itse en osaa oikein sanoa, minkä tyylisuunnan alle näitä biisejä tulisi sulloa. Kahden biisin mittainen kiekko julkaistiin itse asiassa jo viime vuoden puolella, mutta kun laatu on sitä ensimmäistä luokkaa, niin turha moisesta yksityiskohdasta on nillittää sen enempää.

B√§ndi soittaa instrumentaalimusiikkia, jostain surffin, skifflen ja rautalangan l√§hiseuduilta, leimautumatta silti t√§ysin mihink√§√§n n√§ist√§. A-puolen S√£pin√£√£ S√£o Paulossa on kappalekaksikosta asteen terhakampi ja nykiv√§mpi. Kahden kitaran kudelmaa rikastavat maltillisesti soitetut urut, jotka yhdess√§ puskevat aatoksia 60-luvun nostalgisiin kuviin. Eik√§ rytmiryhm√§ suinkaan l√§tkyt√§ peruskomppia koristeetta, vaan paiskii t√∂it√§ ihan hiki hatussa. Kadonnut lautamies on puolestaan kuin luotu jonkin Kaurism√§en tulevan (tai menneen) mestariteoksen musiikiksi, jonka verkkaisen melankolinen alku muuttuu matkan varrella reippaammaksi taivallukseksi. Eritt√§in pirist√§v√§ ja tervetullut tuttavuus, t√§t√§ lis√§√§ ‚Äď ja isommissa annoksissa, kiitos.

Mika Roth


Ville-Veikko Liekkinen: Osa 2 Ville-Veikko Liekkinen: Osa 2

Jotkut uskovat yhteistyön voimaan ja tiimityöskentelyyn. Toisten mielestä paras tulos puolestaan syntyy, kun kaiken tekee alusta loppuun saakka ihan itse. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu kiistatta Ville-Veikko Liekkinen, joka on kotistudiossaan tehnyt kaiken mahdollisen tällä kuuden biisin EP-levyllä.

Viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa syntyneet raidat ovat akustissävytteisiä, suomenkielisiä pop-kappaleita, jotka ovat tarvittaessa helppo esittää mies & kitara -tyylillä, koska ytimeltään teokset ovat miellyttävän simppeleitä. Kotistudion intiimissä ilmapiirissä pariin numeroon on ladottu useampia kerroksia, joiden avulla tunnelmat vahvistuvat ja kynnys radiosoittoon on taatusti pienempi, mutta sittenkään henkilökohtaisilta vaikuttavat tarinat eivät kärsi lisukkeista. Voimakkaimmin tätä kontrastia hyödyntävät Piilota pois ja kiekon sulkeva Hauras, jotka kumpikin soivat samaan aikaan rikkaina ja riisuttuina.

Ville-Veikko Liekkinen lupaa EP:n saatteessa jatkoa julkaisulle, sillä jo näistä sessioista jäi yli materiaalia, eikä tekemisen palo ole ainakaan tukahtumassa. Ja kuullun perusteella jatkolta on lupa odottaa hyvinkin paljon.

Mika Roth




Lukukertoja: 1088
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs