Timo Isoaho: Nightwish – We Were Here

Timo Isoaho käy tuoreessa Nightwish-kirjassaan läpi kaiken sen mitä kiteeläiselle yhtyeelle on tapahtunut sitten edellisen vokalistinvaihdoksen. Pääpaino on luonnollisesti vuoden 2015 Endless Forms Most Beautiful -pitkäsoiton maailmoissa, taustoissa ja kiertueessa, mutta samalla lukija johdatetaan bändin omaan universumiin. Yhtyettä seurataan demonauhoituksiin, treeneihin, studioihin, pressikierrokselle, keikkapaikoille, takahuoneisiin ja jälkibileisiin. Sekä tietysti paljon kauemmas.

Like

Nightwishin kaltainen megabändi, ja megabändistähän tässä on jo kyse vaikka millä mittareilla mittaisi, elää elämäänsä sykleissä. Jokaisen suuren luvun alussa on uusi studioalbumi, jonka tiimoilta bändi siirtyy vuosien mittaiselle promootio- ja kiertuevaiheelle, jolloin ”normaali” saa uuden merkityksen yhtyeen pienoismaailmassa. Vuoden 2015 Endless Forms Most Beautiful -pitkäsoitto venytti Nightwishin jo valmiiksi mittavaa ilmaisuarsenaalia entisestään, eivätkä muutokset ja linjojen viilaukset jääneet suinkaan ainoastaan musiikin puolelle.

Siinä missä aiemmin lyriikat ja teemat olivat keskittyneet ties minkälaisten fantasia-aiheiden ympärille, kasvoi ja kehittyi kahdeksas pitkäsoitto evoluutioteorian innoittamana. Erityisesti Charles Darwinin opit ja niistä innoituksensa omalle työlleen saanut evoluutiobiologi/kirjailija Richard Dawkins toimivatkin eräänlaisina ohjaajina Tuomas Holopaiselle, joka löysi myös itsestään samalla uusia puolia. Tätä taustaa vasten Music Inspired by the Life and Times of Scrooge -albuminkin taustoista olisi voinut kuulla enemmänkin, sillä omasta mielestäni soolokiekko jäi ilmestyessään tarpeettoman vähälle huomiolle.

Mutta takaisin otsikon asiaan (vaikka Scrooge-levy kivenkova onkin. Ostakaa sitä. Ostakaa!).

Teemakiekon äänitysten aikaan myös yhtyeen kokoonpano oli jälleen muokkaantunut. Tämä oli ensimmäinen studioalbumi jolla Floor Jansen lauloi ja Troy Donockley oli mukana täysjäsenenä. Lisäksi rumpupatterin takana töitä huhki edelleenkin tuuraajan pestillä mukana oleva Kai Hahto, jonka kädenjälkeä Isoaho muistaa myös nostaa esiin kiitettävästi. Nämä kaikki uudet palaset luonnollisesti vaikuttivat monin tavoin yhtyeeseen, niin odotetuin kuin odottamattominkin tavoin. Kirjan perusteella ainakin henkilökemiat pelaavat nyt viimein, ja bändiltä voi näin odottaa vain entistä suurempaa menestystä, kun kuusikko täydentää toisiaan ja soundi jatkaa omaa evoluutiotaan.

We Were Here on myös siitä mielenkiintoinen opus, että se on samaan aikaan kirjallinen dokumentti bändin tästä vaiheesta, sekä todella mammuttimainen kuvakirja. Teoksen päälle 360 suurikokoisessa sivussa riittääkin tutkittavaa, eri puolelta maailmaa otettujen fotojen rikastaessa, alleviivatessa ja korostaessa suurta tarinaa. Ehdotonta materiaalia bändin faneille, ja suositeltava opus myös kaikille muillekin Holopaisen poppoon tekoja seuraaville. Sekä hyvien rock-fotojen ystäville noin yleisestikin.

Mika Roth