The Botherers hämmensi ainakin allekirjoittaneen, ja luultavasti muutaman muunkin, julkaistessaan taannoin KRAUTALANKA! EP-levynsä. Kiirettä on pojilla pitänyt, mutta Desibeli.netin kysymyksiin aiheesta, ja sen vierestä, ehti vastailla Roku Rousu.
Vuosi 2017 oli The Botherersille, ja sen välittömälle lähivyöhykkeelle kiireinen. Debyyttialbumin jälkeen ryhmä liikkui pitkin Suomea kierrellen ja kaarrellen. Oman äänimiehen, LoFi Hiltusen, kanssa perustettiin ”räävitön, syntisaattoreilla aseistettu pikkusisarbändi, elektrorokkaava The God Botherers”, jolta musiikkia luvataan ilmestyväksi vielä vuoden alkupuolella, eikä siinä suinkaan ole edes kaikki.
- Lisäksi pistettiin alulle syksyllä julkaistava, kaupunkiympäristössä esiintyvää ihmispelkoa tutkiskeleva Urban Schizophrenia -levy, jolta kevään aikana ilmestyy vielä tuplasinkku ja erikoinen remixlevy-kokeilu!
- Samalla, kuin sattumalta taajuuksillemme aaltoillut surf-vivahde konkretisoitui levyksi Raahen rantakeleissä. Käytiin siellä Juho Ilkon hellässä huomassa purkittaan eka pari päivää +1-asteisessa, tuulisessa toukokuussa ja viimeistelemässä vaahtopäät yhtä kuumassa ja sopivan pimeässä lokakuussa. Itselle harvinaisen ripeää ja kivutonta toimintaa, miksauksineen yhteensä viitisen venyvää ja paukkuvaa päivää. Pojot tästä Juhon SoundKitchenille.
Maininnan ansaitsee vielä Surf <3 Burlesque -show, jonka moottorina on bändin lisäksi burleskitaiteilija Rikita Rebella. Ja esitystä tullaan kuuleman mukaan kehittämään ja viemään voimakkaasti eteenpäin, joten kuulo- ja näköetäisyydellä kannattaa pysytellä. Mutta palataan tuoreen kiekon pariin. The 1st Shards esikoisalbumilla kitara, rummut ja farfisa saivat vastata lähes kaikesta äänestä, mutta mikä on tilanne tällä hetkellä? Entä kuinka tarkat rajat The Botherersin soundille on luotu, vai saako kehitys kehittyä vapaasti?
- Kyllähän tää aika vapaasti kehittyy, pitäis ehkä välillä hieman jarruttaakin vaan ei meinaa malttaa. Jotenki tälle bändille on sopinut tällainen rajoittamattomuus ja välillä jopa harkitsemattomuus. Dogmat sikseen. Jos jotain saundimaailmasta voi sanoa niin synat on tullut aika vahvasti mukaan, joskin Lasse (Junnila, Farfisa/synabasso) on alusta asti toimittanut bassot syntikalla. Eli oli meille aika luonnollista hakea sieltä suunnalta muutakin kuin alapäätä.
Uusin kiekkonne, KRAUTALANKA!, "aloittaa heidän kuplivan surf-saagansa" saatekirjeen sanoja lainatakseni. Onko tämä siis jonkin aikakauden loppu, uuden ajan alku, trilogian tai muun vastaavan sarjan käynnistäjä?
- Kyllähän Krauta!kausi pärähti aika vahvasti käyntiin, mutta rauhanomaisena ilmiönä se ei pyri syrjäyttämään sen enempää alati rollaavaa kiveä, kuin milleniaalista muoviakaan. Se siis aaltoilee mukana, porskuttaa rinnalla ja tärähtää ajallaan paineella ympäriinsä. Yllättäen, kuin lämmin Pirkka Vichy läppärille.
EP on omistettu melko mystiseltä vaikuttavalle The Spermers -yhtyeelle. Voitko hieman taustoittaa, että siis kuka, mikä ja koska?
- Starttina tälle levylle toimi intternetin ihmemaasta löytämämme "The Spermersin jäänteet". Tältä mystisiä mittoja saavuttaneelta japanilais(?)-yhtyeeltä 60-luvulta on löytynyt vain parinkymmenen sekunnin livepätkiä pelkkää ääntä, eikä esimerkiksi yhtään kuvia. Törmäsimme pätkiin ja ihastuneina huomasimme niiden istahtavan täysin omiin räpellyksiimme. Niinpä otimme siemenen vastaan ja lopusta luonto piti huolen.
Lisäksi matkustelette kappaleiden tunnelmissa hyvinkin erilaisilla rannoilla. Siellä on mystistä Japania, Morriconen katkuisia villin lännen mestoja ja ihan pohjoisesti svengaavaa melankolia-iskelmääkin, ainakin vähäsen. Miten EP:n äänimatka kehittyi ja kuinka juuri nämä kappaleet päätyivät tähän järjestykseen?
- Esimerkiksi levyn Japani-osio, Surf Sakura, tarttui mukaan Ranuan Japanitalolta, jossa Masa (Yardze, rummut) aiemmin työskenteli. Kuuntelimme siellä japanilaista kansanmusiikkia, ja yksi asia johti toiseen.... Surf on a Drop taas on instrumentaaliversio biisistä, joka tulee seuraavalle levyllemme. Levykokonaisuus on oikeastaan vaan sattumien summa, ei sitä ole google mapsilla kartoitettu.
Sattumat ovat kohtaloa, uskoisin. Hotel Cadillac on myös mielenkiintoinen loikka sivuun, siinähän tunnelmoidaan ja kuullaan oikein espanjaakin. Miten kyseinen kappale syntyi ja mikä on sen merkitys kokonaisuudelle mielestäsi?
- Kappale on poikkeava monella tapaa, vaikka muiden lailla onkin "osittain koveri"; se on alunperin ystävieni, taiteilijapariskunta Pekka ja Teija Isorättyöiden Meksikossa kirjoittama tarina, jonka sävellykseen sain sorkkani sotkettua soittaessani heidän Isorättyä Swingers -yhtyeessä Saksa-Suomi-akselilla välillä 2012-2016.
- Äänittäessämme versiotamme muistaakseni Masa kaipaili kappaleeseen thereminiä, joka päädyttiin toteuttamaan Swingerssienkin kanssa soittaneen Mimosa Palen sahalla. Näin saatiin myös raidan verran Berliiniä muuten umpiraahelaiseen lättyyn! Levyllä kitaravetoinen versiomme rauhoittaa mielestäni mukavasti muuten niin kiivasta kakskytminuuttista.
60-luku tahtoo puskea esiin EP:n joka saumasta. Voiko tästä siis päätellä, että tuo on se ajanjaksoista rakkain teille?
- Kaippa se on meille, kuten niin monille muillekin musadiggareille aikamoinen kultasuoni. Itselle se ainaki iski niin herkässä iässä, ala-asteen loppupäässä, Floydin Piper at the Gates of Dawnin muodossa niin lujaa, että aika pitkään tiesin oikeasta ja väärästä jotakuinkin kaiken, hahah. Toki 60-luku oli myös surfmusan kulta-aikaa, jolloin The Spermersin ja Beach Boysin kaltaiset edelläkävijät piristivät mieliä ja radioaaltoja. Emme kuitenkaan pyrkineet perinteisen surffin tyyliseen ohuen rajuun lofi-ilmaisuun vaan annoimme kappaleiden kehittyä luonnollisesti, tässä päivässä, nykien niitä kuitenkin hellästi hieman mystisemmille vesille, milloin milläkin lähestymistavalla.
Miltä tulevaisuus näyttää? Joko uutta albumia on tuloillaan ja kuinka varmoja keikkahavaintoja The Botherersista voi vuonna 2018 tehdä?
- Alkuvuosi keikkaillaan harvakseltaan, jos senkään vertaa, keskitytään viimeistelemään nuo mainitut kevään ja syksyn julkaisut mutta kesälle on luvassa mukavia keikkoja sekä Suomessa, että mahdollisesti muuallakin. Niistä kuitenkin lisää lähemmin!
- Sen verran voin paljastaa, että kesällä isännöimme Oulun 45 Specialissa jokakeskiviikkoisia Club Y Bother -iltamia, johon on tulossa kovia juttuja, sekä meiltä, että muilta!
Jos The Botherers olisi jokin paikka missä tahansa ajan ja avaruuden virrassa, niin se olisi...
- Tällä hetkellä oltas "sinne tänne sinkoileva Pattijoki", vaikka vielä loppuvuodesta oltiin "homeinen Bingo Lestalandian keskustassa" ja ties vaikka kesemmällä muututtas "Universaalimmaksi kokonaisuudeksi"...
...eli vastaan: "EDEN".
Desibeli.net kiittää ja kumartaa. Tässä vielä lista linkkejä, joiden takaa voitte löytää totuuden tuolla ulkona.
Vuosi 2017 oli The Botherersille, ja sen välittömälle lähivyöhykkeelle kiireinen. Debyyttialbumin jälkeen ryhmä liikkui pitkin Suomea kierrellen ja kaarrellen. Oman äänimiehen, LoFi Hiltusen, kanssa perustettiin ”räävitön, syntisaattoreilla aseistettu pikkusisarbändi, elektrorokkaava The God Botherers”, jolta musiikkia luvataan ilmestyväksi vielä vuoden alkupuolella, eikä siinä suinkaan ole edes kaikki.
- Kappale on poikkeava monella tapaa, vaikka muiden lailla onkin "osittain koveri"; se on alunperin ystävieni, taiteilijapariskunta Pekka ja Teija Isorättyöiden Meksikossa kirjoittama tarina, jonka sävellykseen sain sorkkani sotkettua soittaessani heidän Isorättyä Swingers -yhtyeessä Saksa-Suomi-akselilla välillä 2012-2016.
