Ajankohtaista

Talven 2018 kasettikooste ‚Äď osa 2

28.01.2018


Robert Ensio Niemistö: Casa De Big Kebab / Falafel House Robert Ensio Niemistö: Casa De Big Kebab / Falafel House
Pulla Oy

Robert Ensio Niemistö oli esillä jo edellisessä kasettikoosteessa, kun herran Toukokuu-kasetti sai pohtimaan rockin riemun rajattomuutta. Vahva on vire myös nyt, sillä mahdottoman pitkän nimen kasteessa saaneen kasetin avaava Makkispekkis on A1-luokan rockralli. Biisin sisäinen dynamiikka on dynamiittia ja soitto kulkee kuin isommallakin bändillä. Etenkin Bowien Berliini-ajat mieleen tuova bassolinja on totaalista korvaherkkua.

Niemistö osaa rälläämisen lisäksi myös fiilistellä, mistä Laulu Saaralle on herkin ja onnistunein näyttö. Usvaisemmin rokkaavat 80 kg kevyt ja etenkin Mä muutin Hesaan sulkevat A-puolen kiihtyvällä mylläkällä, etenkin kun jälkimmäisen lopussa kuullaan vielä totuus (?) Hesasta. Lämmittää kyllä Helsingistä muuttaneen mieltä.

B-puolen korkeimmaksi pinaakkeliksi nousee asiat kuivan narisevasti toteava, ja siinä samalla rämisevään bluesrokkiin nojaava Mä meen helvettiin, joka tekee kunniaa mm. Dumarin perinnölle. Demomainen Puuro-blues voisi periaatteessa olla samanvertainen veto, mutta ei biisiä nyt yhdelle idealle saa oikein rakennettua. Ei vaikka olisi minkälainen Lennon kyseessä. Summa summarum, vahvempaa biisimateriaalia, vähemmän kuoppia ja enemmän näköalapaikkoja, joilta kelpaa ihastella rockin rajattomuutta. Suosittelen.

Mika Roth


Sy√∂misen √Ą√§net: Olin t√§√§ll√§ eilenkin Sy√∂misen √Ą√§net: Olin t√§√§ll√§ eilenkin
Omakustanne

Sy√∂misen √Ą√§net on t√§ll√§ kasetilla kahden miehen kokoinen synaryhm√§. Duosta Aleksandr vastaa enemm√§n s√§velt√§misest√§, kun taas Ossin kyn√§st√§ ovat per√§isin kaikki lyriikat. Musiikkityyli on puolestaan jonkin sortin synapostpunkkia, jossa on jyrkk√§ l√§hestymiskulma art rockin suuntaan, ja julkaisu on ehdottomasti lo-fi mit√§ tyylikk√§√§mm√§ll√§ rosopinnoitteella.

Kaksi k√§m√§ist√§ synaa ja toisinaan julistavaksikin √§ityv√§ laulu/lausunta. Kaava ei v√§ltt√§m√§tt√§ vaikuta lupaavalta luetussa muodossa, mutta kun S√§ngyn yll√§ leijuva Pasi on sukeltanut p√§√§n sis√§√§n useamman kerran, alkavat surinat, piipitykset ja s√§r√∂√§√§net kummasti j√§senty√§. Trancemaiseksi √§ityv√§ Sis√§ll√∂ntuottajan synnyinsanat on my√∂s vahva n√§ytt√∂ siit√§, kuinka v√§h√§tkin elementit voivat kadottaa ajan kaltaisen turhuuden ymp√§rilt√§√§n. Tarinaltaan pelottavin raita on puolestaan Huoltamon leiv√§t, jossa kuvaillaan helvetillist√§ kohtaamista ‚Äď tai mahdollisesti helvetti√§ itse√§√§n, mutta sek√§√§n ei ved√§ vertoja Portaat-raidan mielipuolisille visioille, jotka on taidettu ikuistaa melkoisessa tunnemyrskyss√§. Tai ainakin mukaan printatut sanat eroavat hienoisesti ikuistetuista. Mutta niin tai n√§in, varotaan niit√§ √§mp√§rialennusmyyntej√§, eik√∂s vaan?

Syömisen äänet sijoittuu musiikin multiulotteisessa universumissa paikkaan, jossa kovinkaan moni toveri ei ole lähellä. Modernia runoutta, transsimaista ambient-synapostpunkkia, arjen hirveyksin arkista läpikäymistä. Taidetta.

‚ÄĚkoska min√§ en ole mystikko
enkä uskalla hypätä laskuvarjolla
enkä tule koskaan käymään Narniassa
en keksi muuta ratkaisua
kuin istua kotona humalassa‚ÄĚ


Mika Roth


Window Blinds: Mask Window Blinds: Mask
Possessed Pop Tapes

Suomalais-sveitsiläinen Window Blinds on ollut jo useaan otteeseen esillä Desibeli.netin sivuilla. Viidessä vuodessa yhtä monta julkaisua pyöräyttänyt elektro/ambient -duo oli erityisen kovassa iskussa kolmen vuoden takaisella Lobotomobil-pitkäsoitolla. Tuore kasetti saapui toimitukseen minimalistisella saatekirjeellä varustettuna, eikä Schärer/Parkkali-kaksikko perustele tai pohjusta millään tavoin tämänkertaisen äänivirran sisuksia, joten antakaamme vain musiikin puhua.

Ja varsinaista puhetta, tai sanoja, ei kuulla t√§ll√§k√§√§n kertaa, sill√§ kasetin 12 biisill√§ vokaaleja ei kuulla ‚Äď ainakaan raskaasti k√§sittelem√§tt√∂min√§. Kappaleiden √§√§nimaailmat heijastelevat menneit√§ aikoja, etenkin 70-luvun alkukantaisten ja alkuvoimaisten syntetisaattoreiden muodostamia sellaisia. A-puolelta l√∂ytyv√§ Horn on joukon kauhuelokuvamaisin numero, hyyt√§v√§n kosketinkuvion, eteeristen taustojen ja pilkotun puheen (?) rakennellessa mielikuvia jostain herkullisen kammottavasta giallo-kohtauksesta. Samoilla vesill√§ kalastelee my√∂s toiselta puoliskolta l√∂ytyv√§ Not This Door, joka tosin j√§√§ kaipaamaan sit√§ viimeist√§ ja pelottavinta yll√§tyst√§√§n.

B-puolen avaava Trap lukeutuu kokonaisuuden hämmentäviin biiseihin, sillä kappale tuntuu useamman biisin yhteentörmäykseltä, jossa seuraavaa kurvia on mahdoton ennustaa. Vastaavaa leikkailua harrastetaan muillakin raidoilla, mutta aivan vastaavaa menestystä ei toistamiseen enää löydy. Irtiotto on myös alkupuolella kuultava Wildcats, jonka onnistuu luomaan samaan aikaan mielleyhtymiä dystopioihin ja pirteisiin välähdyksiin, vika/ansio saattaa kuulua kyllä aivoaalloillenikin.

Mika Roth




Lukukertoja: 646
Facebook
Artistihaku
Ajankohtaisissa myŲs