Hepolöysä – lyhyesti biisi kaunis
25.01.2018
Hepolöysä on vuonna 2000 perustettu yhtye, johon kuuluu vaihteleva määrä jäseniä. "Ihminen ei kuulu Suomen luontoon" C-kasettia työsti yksi henkilö, mutta silti Hepolöysä on yhtye. Ja kun haastattelimme yhtä henkilöä, haastattelimme siis yhtyettä.
Veteen siis piirretään viivoja ja vaikeasti määriteltävät ovat myös Hepolöysän taiteen rajat. Nimen alla tuotetaan mm. musiikkia, performansseja, videotaidetta, kirjoituksia (kuten haikukokoelma) ja tanssia. Eli juhliin voi saada ohjelmaa koko rahan edestä ja enemmänkin, mikäli päädyt tekemään tilauksen ns. avaimet käteen -periaatteella.
- Olemme ikään kuin kanavia, mutta toisaalta emme kanavoi ainoastaan Hepolöysää vaan myös itseämme Hepolöysän kautta. Sanotaan vaikka näin, että jollakin meistä on tunne ja Hepolöysän avulla voimme ilmaista tunteen siten, miten emme ilman Hepolöysää pystyisi sitä ilmaisemaan itsenäisesti. Kyse on siis toki myös Hepolöysän kanavoinnista, mutta lisäksi itseilmaisusta Hepolöysän avustamana.
Em. kasetin saatteen mukaan julkaisitte vuoteen 2009 mennessä kokonaiset 9 täyspitkää, mutta vain lähipiiriä varten. Missä nuo vanhat aarteet nyt sijaitsevat ja tullaanko niitä kuulemaan laajemmaltikin?
- Tarkoituksenamme on kyllä digitoida kaikki Hepolöysä-nauhat arkistoistamme ja esimerkiksi lisätä kuultavaksi Heporadioon, joka soittaa satunnaisella Hepolöysän musiikkia 24/7.
Radiota voi kuunnella jutun lopusta löytyvästä linkistä. Suosittelenkin kytkemään musiikin heti päälle, sillä niin tästäkin artikkelista saa taatusti enemmän irti.
Ihminen ei kuulu Suomen luontoon on huimaavan 93. kappaleen/hetken mittainen kokonaisuus. Musiikkia työstettiin vuodesta 2015 aina vuoteen 2017 saakka periodimaisissa pyrskähdyksissä. Yhteenlaskettua tuntimäärää on luonnollisesti vaikea arvioida, mutta kokonaisuudessaan työhön ei kuuleman mukaan mennyt missään nimessä yli kahta kuukautta enempää aikaa. Mutta kuinka vaativaa ja vaikeaa tällaisen musiikillisen mosaiikin kokoaminen oli? Löysivätkö kaikki palat nopeasti paikkansa, vai jouduttiinko kokonaisuutta muokkaamaan ja uudelleenjärjestelemään suuremminkin?
- Hepolöysä-musiikki syntyy kuin jonkinlaisessa transsitilassa. Hepolöysä-musiikki onkin eräänlaista trance-musiikkia. Ei kuitenkaan sovi liioitella transsitila-käsitettä, ei siinä mihinkään matkata vaan ollaan hyvinkin läsnä. Toki se toimii eskapistisessakin mielessä mutta nää nyt on ihan kiinni musiikintekohetkestä. Sama periaate on muussakin Hepolöysä-taiteessa.
Hepolöysän kappaleet ovat pääosin kovin lyhyitä, noin 20 sekunnin mittaisia pyrähdyksiä. Mitä sitä nyt itseään toistamaan, toteaa Hepolöysä ja allekirjoittanut ei voi kuin kompata. Sitä paitsi näin yhdellä ja samalla julkaisulla voidaan käydä läpi ja keräillä melkoinen kirjo tunteita ja niiden variaatioita. Entä millä instrumenteilla ja laitteilla kappaleita on luotu?
- Pääasiallisena soittimena nämä 17 vuotta on ollut Casion CTK-601, mutta todettuamme sen eräänä päivänä epäkuntoiseksi, päädyimme turvautumaan modernimpaan teknologiaan ja käytämme tällä hetkellä pääasiassa Logic Pro X:ää mutta myöskin muita sattumanvaraisia äänilähteitä. Esimerkiksi viime vuoden joulukalenteri on toteutettu näillä uusilla menetelmillä. Vuoden 2017 joulukalenterin kappaleita voi toistaiseksi kuunnella Hepolöysän YouTube-kanavalta, Facebook-sivulta sekä Instragramista.
Biisien nimet ovat myös mielenkiintoinen pienoismaailmansa, joista löytyy mm. sellaisia mielikuvia kutittelevia otsakkeita kuin: Söitkö suolalihaa ja kaalia, poika? ja Death in July: Muumindaalen. Kuten arvata saattaa, nimien historiaa ei haluta sen kummemmin avata, tai selitellä.
- Yleensä ne (nimet) liittyvät kanavoijan tai kanavoijien henkilökohtaiseen elämään, tai ympäristössä tapahtuviin asioihin. Ne ovat sen hetken merkintöjä, Hepolöysä-musiikin tekeminen on hetkessä elämistä. Hepolöysä auttaa tallentamaan tekijälle tekijän oman hetken.
Kasettia kuunnellessa jokainen soittokerta tuntui avaavan jotain mielen sopukoissa yhä enemmän ja enemmän. Aluksi olin ärsyyntynyt kappaleiden lyhyistä kestoista, mutta ajan myötä korva - ja niihin kytketyt aivot - jotenkin vain sopeutuivat syna(psi)pikatuleen. Onko tämä se tavoitetila ja ovatko formaattiradioiden 3 ja puolen minuutin biiseihin pohjautuvat soittolistat väistymässä tulevaisuudessa huomattavasti lyhyempien kappaleiden tieltä?
- Musiikillisesti Hepolöysä on ikään kuin post-HC punkkia. Lyhyet kappaleet ovat myös sopivia moneen yhteyteen, esimerkiksi jostain tykkäämästäsi Hepolöysä-kappaleesta saat oivan soittoäänen puhelimeesi. Ei ole myöskään tarpeen toistaa yhtä tunnetta liian pitkään. Jos raapii kutiavaa kättä liian kauan, se alkaa vuotaa verta.
Tyylillinen pohdinta Hepolöysän tiimoilta sai allekirjoittaneen heittelemään arviossa genre-nimiä, mutta Hepolöysä sukeltaa filosofisen altaan syvempään päähän.
- Hepolöysän henki tuntee meidät, se ohjaa yleensä meitä ilmaisemaan asiat siten kuten me tahtoisimmekin ne ilmaista, mutta ilman Hepolöysää se ei todennäköisesti onnistuisi. Kyse on oikeastaan ihan samasta asiasta kuin vaikkapa jonkun muun tekemän musiikin nautiskelusta tai siihen samaistumisesta, kuinka joku osaakaan asettaa sanat ja sävelet juuri niin että se on yhtäaikaa kuin sinulle ja sinusta.
Hepolöysän tuore kasetti on ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus, mutta bändin aiempaankin materiaaliin voi tehdä tuttavuutta esimerkiksi Bandcamp-sivuston kautta. Sieltä löytyy mm. EP-formaatissa julkaistut Eedenburgin varjo nousee yhdeksän sylen syvyydestä sekä Tunnetko hepolöysän?, jotka ovat digijulkaisuja. Näistä herkuista on olemassa myös muutaman kappaleen kasettipainos, joka sisältää molemmat EP:t, eli siinä kovan linjan keräilijöille kuuma vinkki. Mainittakoon myös 105 kappaleen täyspitkäkasetti Biomekaanis-psykologisen tanssimusiikin tulevia klassikoita, joka ilmestyi vuonna 2010 ja joka on siis nautittavissa vain C-kasetilta.
Materiaalia siis löytyy, mutta onko jatkoa luvassa jo piankin?
- Viime aikoina olemme työstäneet split-julkaisua tamperelaisen Dolls are Creepyn kanssa ja toivon mukaan julkaisu tapahtuu tänä vuonna.
Dolls are Creepy? Loistavaa! Nopeaa julkaisua toivon myös minä, koska tuossa orkesterissa on kyllä sitä jotain.
Mutta palataksemme uuden kasettinne otsakkeeseen: mihin suomalainen ihminen kuuluu, jos hänen paikkansa ei ole luonnossa?
- Jos tarkkaan katsomme niin kaupungithan ovat kasvaneet metsiin. Ei meillä periaatteessa mitään paikkaa ole. Meillä on ollut usein väittelyä keskenämme ja yksinämme aiheesta emmekä ole päässeet yksimielisyyteen. Toiset sanoo että luonto on tuolla jossain metsässä ja että ihminen on erottanut itsensä siitä, toiset taas on sitä mieltä että nämä kaikki suurkaupungit ja kaikki mitä ihminen puuhaa on nimenomaan osa luontoa. Tiiä häntä nytten sitten. Pääasia että herää ajatuksia. Näitä on hyvä miettiä että missä mennään vai mennäänkö ollenkaan vai jäädäänkö, vai paljonko kello on.
Näihin syvällisen sävyllisiin sanoihin on hyvä päättää juttutuokio. Desibeli.net kiittää, tämä on todellista taidetta popin tuolta puolen. Tässä vielä linkit Hepolöysän luokse internetin ihmemaassa.
YouTube
Bandcamp
heporadio.mic.fi
Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Hepolöysä
