Uusi Manner matkaa omalla tiellään

Uusi Manner oli ensi kertaa esillä Desibeli.netin sivuilla, kun yhtyeen EP-levy keräsi kiitosta. Kolme vuotta myöhemmin ryhmän kokoonpano on mennyt osittain uusiksi, mutta sen ytimestä löytyvät edelleen akustista kitaraa soittava Simo ja pääasiallinen vokalisti Auroora. Haastattelin kaksikkoa bändin kuulumisten, sekä erityisesti tuoreen Musta vuosi -debyyttialbumin tiimoilta.

Ryhmän uudet jäsenet, eli basisti Jukka Okkonen ja monipuolinen kitaristi Saku Rajalin, olivat jo entuudestaan tuttuja miehiä. Siirtymä uuteen aikaan taisi olla aika helppo?

Simo: - Tehtiin keväällä 2016 vähän erityisempi keikka jossa Saku soitti sähkökitaraa sekä lap steeliä, ja keikan piti olla vain kertaluontoinen. Keikka oli vaan niin hyvä ja nuo Sakun soittamat jutut olivat sellaisia, jota oikeastaan tämä bändi on aina tarvinnutkin, joten sanoin Sakulle keikan jälkeen että ”mitäs jos vain tulisit oikeasti tähän bändiin?”

Yhtye päätyi julkaisemaan debyyttialbuminsa omakustanteena, mikä on näinä päivinä yhä yleisempi tie pienemmälle bändille. Yritystä kyllä oli, mutta yhteistyökumppania ei vain löytynyt.

Simo: - Lähetin kyllä viime keväänä biisejä noin 30 suomalaiseen levy-yhtiöön saatekirjeen kanssa, jos jostain löytyisi joku joka levyn mahdollisesti haluaisi julkaista. Noh, vastauksiahan tuli tasan yksi ja sekin tarjosi vain pelkkää digijulkaisua jota en kokenut tarpeelliseksi, koska meillä oli jo tuo digihomma hoidossa ennestään. Digi ja streamjutut meillä hoiti edellisellä EP:llä Samsara Records ja se hoiti myös tämän uuden albuminkin. Ja itse olen vielä sen verran vanhanaikainen, että haluan levyn olevan saatavilla streampalvelujen lisäksi myös fyysisestikin, vaikka niitä nykyään vähemmän ja vähemmän ostetaankin.

Auroora: Joo, kyllä toi fyysisen painoksen olemassaolo on tosi tärkeää, vaikka se tuntuukin olevan jo osittain vanhanaikaista tällä alalla. Tokihan musiikkibisnes on haasteellista just myös sen takia, että koko ajan tulee lisää yhtyeitä ja artisteja, tarjontaa on ihan valtavasti! Myös muut asiat saattavat painaa tällä alalla nykyisin enemmän, kuin itse se musiikki.

Kahdeksan kappaleen mittainen levynne on omasta mielestäni hyvinkin sopiva, eli noin 35 minuutin mittainen annos musiikkia.

Simo: - Itseäni huoletti vähän levyä äänitettäessä, että tuleekohan levystä vähän liian lyhyt mutta nyt jälkikäteen olen sitä mieltä että levy on juuri sopivan mittainen. Unelmanahan olisi jos tuon joskus painaisi vinyylinä sillä mietin aikanaan levyn kappalejärjestystäkin sillä mielellä kuinka paljon levylle mahtuu musiikkia ja mihin ns. A-puoli voisi loppua ja mistä B-puoli alkaa.

Kuinka pitkältä ajalta kappalemateriaali on kerätty ja tippuiko joukosta ihan loppumetreillä vielä joitain helmiä?

Simo: - Levyn vanhimmat kappaleet taitavat olla Kaunis sekä Jeesus joita soitettiin keikoillakin jo silloin kun Mikko (edellinen basisti) oli bändissä. Muut kappaleet ovat oikeastaan melkein jokainen noin parin vuoden takaa ja esim. Musta vuosi kappale oli viimeisin mikä valmistui ennen albumin nauhoittamista ja itse asiassa sitä ei koskaan edes bänditreeneissä harjoiteltu täysin kunnolla. Tai soitettu kertaakaan alusta loppuun. Yksi kappale taisi olla sellainen joka tippui pois koska levykokonaisuus ei sitä kaivannut.

Auroora: - Mulla tekstit menee selkeissä kausissa, jotka linkittyy tietenkin omaan elämään. EP:llä oli niitä alkuaikojen kappaleita, kun haettiin sitä omaa tyyliä. Mä koen, että EP:n jälkeen Kaunis ja Jeesus oli sellaisia tosi kokeilunomaisia kappaleita meille. Mä pohdin tosi paljon sitä, miltä mä haluan seuraavan levyn kuulostavan tekstien osalta.

Auroora: - Saatoin soitattaa Simolle jotain kappaletta, josta olin bongannut yhden fiilikseen sopivan soinnun, jonka halusin tiettyyn kappaleeseen (naurua). Näin sitten Simo sai kiinni mun ajatuksesta, rakensi kappaleille raamit ja yhdessä poikain kanssa sovitettiin kappaleet. Toki Simon kanssa kun on noita kappaleita aika kauan jo tehty, niin kyllähän Simppa näkee jo heti tekstistä, millasta sointumaailmaa ja fiilistä mä olen siihen ajatellut.

Musiikkinne on - niin, mitäs se oikeastaan on? Itse kutsuisin sitä akustisvoittoiseksi popiksi, jossa on folkin juonteita. Mitkä ovat kappaleiden ainesosat?

Auroora: Mä aina määrittelen meidän musan niin, että me soitetaan Uutta Mannerta. Meillä on tosi vahva tyyli, joka antaa kuitenkin vapauden liikkua aika paljonkin fiilisten, teemojen ja kappaleiden välillä. Tai just että voidaan lisäillä sinne eri elementtejä. Ois ihanaa, kun ei tarvitsis miettiä ja määritellä vaikka just genreä. Mutta jos pitäisi määritellä meidän musiikki, niin ehkä se menee yksinkertaisimmin niin, että sen pohjana toimii juuri tuo akustispainotteinen pop, jossa on lisämausteena folkin juonteita.

Simo: - Tuo mainitsemasi kuvailu pitää aikalailla paikkansa. En itsekkään oikein tarkalleen osaa kuvailla täysin musiikkiamme jollain tarkalla genremääritelmällä. Parasta olisi kun ei tarvisi genrettää mitään vaan voisi sanoa että ”meidän bändi soittaa vaan musiikkia”. Voisin sanoa että musiikkimme ainesosat ovat teksti jolla on usein jotain kerrottavaa ja vahvat melodiat jotka tekstiä parhaiten tukevat.

Entä keitä nimeäisitte vaikuttajiksenne, vai onko Uusi Manner täysin muusta musiikkimaailmasta irrallaan oleva saari?

Auroora: - Ihanaa, että joku kysyy meidän vaikuttajista! Kun yleensä aina kaikki olettaa heti, että Scandinavian Music Group on meidän suuri vaikuttaja. Tokihan SMG:n kanssa meillä on tosi paljon samoja piirteitä ja onhan se vaikuttanut osaltaan mun teksteihin myös. Lisäksi mun suurimpia vaikuttajia ovat, niin musiikin kuin tekstienkin osalta, Anna Puu, Dixie Chicks, Eva Cassidy, Egotrippi ja Laura Moisio.

Sävellykset ovat lähtöisin kaksikon kynistä, mutta alussa on aina ensin Aurooran teksti. Tai siis ainakin niissä tapauksissa, kun yhtye on saanut aikaiseksi sitä mitä on halunnutkin.

Auroora: - Mun tekstit, tai ainakin sanamäärä, lyhenee puolella sävellysprosessissa. Mutta musta on helpompi karsia sanoja ja keksiä uusia, lyhyempiä tapoja ilmaista asiani, kuin se, että olisi valmiiksi tahdit ja kohdat mitkä pitää "täyttää". Ehkä se on myös siinä, että fiilis ja kappaleen tunnelma on mulle niin tärkeä asia. Tunnelma tulee mulle jo tekstin ympärille sitä kirjoittaessa ja haluan sen saman fiiliksen myös sävellykseen ja sovitukseen, jotta kappaleesta saadaan kaikki irti.

Entä kuinka pitkä ja mullistava prosessi sovitustyö on?

Simo: - Kun kappaleeseen on saatu melodiat ja jonkinlainen rakenne kasaan, viemme sen treenikämpälle ja käydään bändin kanssa sitä hiomaan ja joskus joitain kappaleita hiotaan hyvinkin kauan ja joskus taas siihen menee vähemmän aikaa. Esimerkiksi levyllä oleva kappale nimeltä Kaikki tässä heti nyt oli muistaakseni hyvin haastava tehdä. Sopivaa sävellajia ei meinannut löytyä ja säkeistön sointukiertojakin tein varmaan 3 erilaista ennen kuin lopullinen juttu vihdoin hahmottui ja oli sellainen joka tuntui oikealta.

Saavatko kaikki jäsenet heitellä sovitettaessa hurjiakin ideoita, vai haetaanko jo muotonsa saaneisiin biiseihin vain oikeat soundit?

Simo: - Tottakai saa muut ehdottomasti heittää omia ideoita. Joskus aikaisemmin kun tuotiin biisi treenikämpälle, niin mulla oli aina valmiina paljon kaikkea kuten rumpukompit ja sen sellaiset. Ja on tietysti edelleenkin mutta ennen kun sanon mitään, niin yleensä tahdon ensiksi kuulla miten muut bändissä biisin kokevat. Ja hyvin usein on käynyt vaikkapa niin että (rumpali) Viljon ehdottama komppi kappaleeseen on vaan sata kertaa parempi kuin se mitä itse olisin ehdottanut, ja ollaan menty sillä. Ja näin myös varmasti soittaja pääsee vaikuttamaan kappaleeseen ja sovitukseen paremmin mikä tekee myös hommasta todella mielenkiintoista. Ja esimerkiksi levyllä kuultavat sähkökitara ja lap steel jutut ovat aikalailla kaikki Sakun (sähkökitara, lap steel) itse kehittelemiä.

Auroora: - Juurikin näin. Musta se on ihana, että jokainen pääsee osaksi sitä sovitustyötä. Tällein musta tulee jokainen "näkyviin" meidän musiikissa.

Levyn kannessa juna on jättänyt asemalle siitä myöhästyneen matkustajan. Kuvaa voi tietysti tulkita monellakin tavalla, mutta mitä itse olette tuossa missanneet - vai oletteko kenties se juna, joka on jo katoamassa uuden mutkan taakse?

Auroora: - Idea tähän kanteen ja yleisfiilikseen tuli tosi paljon Pehmeämpää sadetta -kappaleen pohjalta. Siinähän lauletaan "seison maantien laidalla, sinä vieläkin mun ajatuksissa. Tavarat yhdessä laukussa, paljain varpain haluan jatkaa. [...] En pelkää ikävää tai arpia, haluan yksin jatkaa". Musta tuo kansi ja myös tuo teksti kuvaa sitä, että ei tartte mennä muiden mukana. Ei tarvitse olla siinä junassa muiden kanssa, vaan voi rohkeasti mennä yksin eteenpäin. Itselleni tää oli ehkä yhden elämässä tapahtuvan jakson hyvästelyä ja itsensä löytämisen aikaa, mutta myös bändin näkökulmasta tää kuvaa aika hyvin sitä, että me tehdään omaa juttua vilpittömästi, tunteella ja juuri niinkuin meistä hyvältä tuntuu/kuulostaa.

Bändin nimen historia on myös omanlaisensa tarina. Aurooran mukaan hänen ”kova inkkarikautensa” johti siihen, että ryhmän nimessäkin piti olla vastaavaa henkeä. Intiaaninimiä yhdistelemällä syntyi sitten Uusi Manner, joka toimii myös muilla tasoilla.

Auroora: - "Uusi" kuvaa hyvin meidän musiikkia, uusia elementtejä. "Manner" kuvaa ehkäpä sellaista tiettyä surumielisyyttä ja yksinäisyyttä, mitä meidän kappaleissa on. Yksinäinen manner tuolla jossain... "Uusi Manner" kokonaisuudessaan taas uutta toivoa ja sitä pientä iloa, mitä meistä kyllä myös löytyy, uusia juttuja, uusia alkuja, miten sen haluaakaan käsittää.

Jos maailma kulkisi radallaan juuri sinne minne haluaisitte, Uusi Manner olisi viiden vuoden päästä... Roskildessa? Emma Gaalassa? Tekemässä uutta albumia kotona?

Auroora: - Toivottavasti tuossa vaiheessa Uusi Manner olisi jo nimenä tunnetumpi ja että tätä oikeasti voisi sanoa työkseen. Meidän omat "oikeat ammatit", perheet ja muut vie aika paljon aikaa ja tekee omat vaikeudet aikatauluihin. Mutta niin, toivottavasti ollaan tekemässä albumia, keikkoja olisi ja nimi jo tunnettaisiin. Että olisi kaikkien kannalta hyvä balanssi ja pysyttäisiin kotoisana Mantereena.

Simo: - Joo uutta albumia varmasti ollaan tekemässä. Myös tavoitteena jo jollain suomen klubeilla edes jonkun bändin lämppärinä soittaminen, sillä tällä hetkellä ja tällä kokoonpanolla uskoisin meillä rahkeita siihen olevan. Se on ainoastaan enää siitä kiinni, kuka meille sen mahdollisuuden suo.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi sen aika...

Simo: - Ei kait tässä kummempaa. Kiitokset meidän puolesta haastattelusta ja käykää ihmiset tsekkaamassa uusin levy Spotifysta, sekä tulkaa meidän keikalle mikäli satutaan olemaan teidän ”hoodeilla”.

Auroora: - Kiitos!

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Teemu Manninen