Haastattelut

Ville Karttusen Superradio soi kaikille

13.01.2018



Superradio-levyn kuvitteelliseen radiolähetykseen soittaa mielenkiintoisia henkilöitä, joille löytyy osittain vastineet nykymaailmasta. Lähetykseen soittavat Metal-Mika ja Liperin bailaajat ovat itse asiassa Hullut Hattuset -bänditovereita, joille Karttunen halusi nostaa myös toisella tavoin hattua.

- Kun tämä levy on ensimmäinen omalla nimelläni julkaistava lastenmusiikkialbumi ja sitä myötä selkeä irtiotto Hattusista, niin täytyy bändille sisällyttää levylle jonkinlainen kunnianosoitus. Tästä ideasta syntyi Hattu päästä -biisi.

Karttunen on julkaissut nyt kaksi levyä soolona. Aiemminkin herra on jo heittänyt soolokeikkoja satunnaisesti, mutta nyt ollaan varsinaisesti ensi kertaa purjehtimassa kohti sooloulappaa. Miltä siis yksinäisyys maistuu, noin musiikinjohdollisessa mielessä?

- Pitkien bändirupeamien jälkeen on tuntunut raikkaalta ja miellyttävältä päättää kaikista asioista itse ja tehdä asioita omalla tavallaan. Ja kun on tottunut olemaan bändeissä säätäjän roolissa, niin tuntuu hyvin mutkattomalta kun tarvitsee asioita sopiessaan katsoa vain yhtä kalenteria.

Yhdessä soittaminen maistuu silti edelleen, ja Karttunen haluaakin nostaa esiin kaksi Joensuussa soitettua keikkaa, joilla erikoisvieraina olivat lyömäsoittaja Salli Anttonen ja basisti Azra Topcu.

Palataan vielä Superradion pariin. Levyn biiseistä esimerkiksi Hämähäkkimies Joensuussa on tekstiltään niin lapsekas, hyvällä tavalla siis, että sen voisi uskoa saaneen alkusysäyksensä huomattavasti nuoremman Villen pohdinnoista. Kuinka siis tekstit ovat syntyneet ja oletko käyttänyt mahdollisesti apuna 90-luvun materiaalia?

Ville Karttunen - Tekstit ovat syntyneet tuossa samassa mainitsemassani biisintekorupeamassa vuoden 2017 alussa. Tämän levyn biisien tekeminen oli siitä kiitollista, että radiolähetyskonsepti tuntui tarjoavan koko ajan enemmän ideoita biisien aiheiksi. Eräänä päivänä työhuoneelle kävellessä aloin esimerkiksi miettiä sitä, että voisinko askarrella lapsuuden äänityksistä välijuonnon, jossa keskustelen 10-vuotiaan itseni kanssa. Siitä ajatus johti siihen, että juonnon jälkeen voisi lähteä kappale jossa kerrotaan 90-luvusta. Siitä puolestaan versoi Ennen vanhaan -biisin kerrontaidea, kun aloin pohtia että nykypäivän lasten näkökulmasta monet tuon aikakauden asiat tuntuvat varmaan vanhanaikaisilta, jopa kummallisilta.

Tätä lähemmäs varsinaista 90-lukua jäljet eivät kuitenkaan yllä, vaikka Karttunen huomauttaakin omaksuneensa palasia eri aikakausilta materiaalia työstäessään.

- Hyvänä esimerkkinä on juuri tuo Hämähäkkimies Joensuussa. Sen alkuperäinen innoitus on nimittäin kohdistettavissa Hämähäkkimies-lehden numerossa 12/1988 julkaistuun tarinaan Rajua menoa lähiössä. Kyseisessä tarinassa Hämähäkkimies jäljittää pikkurikollista omakotitalolähiöön. Tarinasta jäi pienenä lukiessa mieleen erityisesti ruutu, jossa Hämis ampuu seitin ilmaan liikkuakseen eteenpäin, mutta se ei jääkään mihinkään kiinni, koska lähiössä ei ole lainkaan korkeita rakennuksia. Myöhemmin tuo ruutu tuli mieleen aikuisiällä, kun joku huomautti Joensuun keskustan matalasta rakennuskannasta ja aloin miettiä että taitaisi kyllä Hämähäkkimies olla pulassa näidenkin talojen kanssa.

Tullaanko Superradio julkaisemaan vinyylinä tai C-kasettina? Kasetille pitäisi kyllä saada ainakin jotain bonus-raitoja mukaan...

- Itse asiassa Superradio julkaistiin C-kasettina! Tein pienen numeroidun kasettipainoksen, jossa jokainen kasetti on erilainen: varsinaisen albumin jälkeen tulee ylimääräisiä juontoja sekä valikoituja bonusbiisejä bändiuran varrelta.

Asiaa! Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika...

- Vaikka et olisikaan lapsi, niin suosittelen lämpimästi kuuntelemaan Superradion läpi! Yläikärajaa levylle ei ole, ja vakaa pyrkimykseni oli tehdä albumista sellainen että sen parissa viihtyvät lasten lisäksi myös aikuiset. Ja hevarit.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Tomi Palsa




Lukukertoja: 1069
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös