Mummin Kullat toteuttavat unelmaansa

Mummin Kullat julkaisi syksyn keskellä loistavan Kulta-albuminsa, jolla tämä parin vuoden ikäinen trio pisti kokeellisen folkin rajat koetukselle. Desibeli.net haastatteli trioa esikoisen tiimoilta, mutta käydään aluksi läpi kaiken alku. Eli kuinka Mummin Kullat on matkannut nykyiseen hetkeen.

Sellon salat hallitseva Mirja ja kitaristi Veera olivat samalla luokalla kuvataidelinjalla Turun Taideakatemiassa, jossa musiikillinen yhteistyö käynnistyi kuin itsestään. Pian joukkoon liittyi klarinetin ja koskettimet taitava Iida, ja näin trio oli kasassa. Jokainen vastaa osaltaan laulamisesta ja aluksi oli luonnollista soittaa covereita, kuten Joose Keskitaloa. Tämä vaihe jäi kuitenkin nopeasti taakse, kun Veeran biisikynä lämpeni ja omaa materiaalia suorastaan pulppusi. Ensimmäinen virallinen keikka taisi olla Mirjan ja Veeran yhteisen opinnäytetyönäyttelyn avajaisissa Turun Barker-teatterilla 2015. Ja miksi näin tapahtui? No, vastaus siihen on mitä ilmeisin.

- Nopsaan tajusimme että tätä juttua kannattaa jatkaa ja kehitellä, onhan se nyt kaikkien unelma soittaa bändissä.

Teiltä ilmestyi juuri Kulta-albumi. Onko kyseinen kiekko ihan ensimmäinen julkaisunne ja miltä ajalta sille päätyneet kappaleet ovat?

- Kulta on kuin onkin ensimmäinen, lukuunottamatta muutamia Soundcloudissa julkaistuja demoja. Kappaleet ovat syntyneet kahden vuoden sisällä, kaikki on ihan Mummeille tehtailtuja pitkin matkaa. Kultaa tehdessä jouduimme karsimaan monta hyvää biisiä, lisäksi niitä on syntynyt uusiakin niin paljon, että seuraavan albumin kappaleet ovat periaatteessa kasassa.

Kultien musiikista puhuttaessa on vaikea löytää niitä kuvaavimpia sanoja. Usein mainitaan folk elektrovaikutteilla, mutta mukana on myös punkkia, poppia ja vaikka mitä. Livenä kolmikko korostaa kuulostavansa kuitenkin perinteisemmältä folkilta kuin levyllä, ainakin tällä hetkellä. Ja miksi toisaalta sulkea mitään ovia kun ei ole pakko, sillä soitinvalinnat ja stemmalaulu saavat biisin kuin biisin kuulostamaan bändiltä itseltään.

Ilmaisunvapaus on siis erittäin laaja, joten asetitteko mitään rajoja ja dogmia bändille alussa?

- Ei kyllä asetettu, kaikki muotoutui luontevasti omalla painollaan tällaiseksi.

Miten käytössä olevat soittimet valikoituivat, ja onko livekokoonpano muunneltavissa?

- Soitinvalinnat tulivat siitä, että osasimme soittaa kyseisiä soittimia jonkun verran. Silloin tällöin meiltä kysellään miksi ei ole rumpalia, on meillä muutamalla keikalla ollutkin ja voisi sitä jatkossakin kokeilla. Yhteissoitto on kuitenkin tässä jo hioutunut sen verran että aletaan pysyä rytmissä ilmankin. Yksinkertaiset ratkaisut ovat usein parhaita, mutta välillä pitää toki kikkailla.

Allekirjoittaneen mielestä kolmikon tyyli ja tapa kertoa tarinoita on jotenkin ilahduttavan murheellista, sellaista suomalais-ugrilaista tilitystä jossa lasi on puolityhjä - ja seuraavassa hetkessä täysi. Biisit kirjoittava Veera kertoo, että tekstit ovat kelvanneet muille sellaisinaan, joten näkemyskenttä vaikuttaa olevan ehyt. Sovitukset sorvataan kolmestaan, mikä muuttaa toisinaan alkuperäistä rakennetta melkoisesti. Iida ja Mirja tekevät omat stemmansa melodian pohjalta, mutta sovittaminen on aina yhteistyötä, eivätkä muutokset pysähdy siihen.

- Äänityssessioissa olemme myös keksineet hyvinkin vaihtoehtoisia ratkaisuja saada kappale toimimaan. Levyn tuottaneelta Mikolta on myös tullut joitain hyviä ideoita.

Onko Mummin kullat keikkaileva yhtye? Ja jos on, niin millä soitinarsenaalilla biisejä soitetaan ja vaihteleeko se?

- Kyllä ollaan keikkailtu aika ahkerasti, soittimet on useimmiten samat, eli kitara, sello, kiipparit ja klarinetti. Rumpali on tosiaan ollut mukana muutaman kerran, hän soitti pahvilaatikkoa. Välillä ollaan käytetty huvittelumielessä taustanauhoja, joiden päälle ollaan soitettu ja laulettu, jotta kuulostaisi enemmän Ruisrockilta. Tykätään kovasti myös akustisista keikoista jos tila on tarpeeksi pieni.

Levyllä on tosiaan myös mielenkiintoinen annos elektronista materiaalia, esimerkiksi Maailman paskin nalle on aika dancettava runttaus ja omaan korvaani tarttunut Eläinteema käyttää palasia aika göstamaisesti. Miten nopeasti käy selville kuinka mitäkin biisiä tulee veivata, eli kuinka paljon folkkia ja elektroa pistetään mihinkin väliin jne.?

- Joidenkin kappaleiden kohdalla se on tuntunut luontevammalta. Tykätään kaikki myös elektromeiningistä, joten sitä tuli enemmän tai vähemmän lisäiltyä aika moneen kappaleeseen. Kyllähän siinä aikaa ja ajatuksia menee kun sille linjalle lähtee, vaihtoehtoja on rajattomasti. Ei myöskään ole toivottavaa että lauluissa olisi liikaa kaikkea ja tukkoinen tunnelma, ellei ole hyvällä tavalla tukkoinen. Sitten on joitain biisejä mitkä haluaa säilyttää mahdollisimman maanläheisenä, kuten Kaukana siitä ja PMS-valssi.

Kuka on se mummi, ja kukas teistä on sitten ukin kulta?

- Varmaan jokainen käy läpi henkilökohtaisia mummihetkiä, tulee ns. mummoiltua. eli jos näin voi sanoa niin kaikkien sydämessä asunee pieni mummi. Ukin kulta onkin sitten ihan toinen tarina....

Näin keskustelutuokio alkaa lähenemään loppuaan. Uutta musiikkia luvataan ja vaikka tikkejä on tullut liian kovan rock'n'roll elämän johdosta, niin eteenpäin mennään keikka kerrallaan. Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.



- Hyvää syksyä ja joulunodotusta kaikille.

Kiitos samoin!

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Mummin Kullat