Scarlet Aura – romanialainen jukeboksi vai ansiokas uudelleentulkitsija?

Missä kulkee se veteen piirretty viiva, joka erottaa uusien versioiden tarpeen ja tarpeettomuuden? Kas siinäpä kysymys joka nousee esiin, kun romanialaisen Scarlet Auran albumia ja sinkkua kuuntelee. Näiltä kiekoilta löytyy vain yksi ryhmän itsensä säveltämä biisi, muun materiaalin ollessa lähes poikkeuksetta peräisin 80-luvulta ja 90-luvun alkupuolelta. Avainkysymys kuuluukin: onko Scalet Aura pelkkä romanialainen jukeboksi vai ansiokas uudelleentulkitsija

Outlanders Productions

Romanialainen veri ei selvästi vapise, sillä täysin lainamateriaalista koostuvan Memories-albumin avausraidaksi on valikoitunut Europen ikimuistettava Final Countdown. Eikä siivua edes yritetä kiskaista yksi yhteen, vaan biisiä on rosoutettu metallin hiomapaperilla, vokalistineito Aura Danciulescun kiskoessa itsestään käheämpää lauluääntä. Lähemmäs kuuden minuuttiin venytetty versio ei tosin saa juuri mittareita värähtämään, sillä tämä luu on kaluttu jo aikoja sitten putipuhtaaksi. Judas Priestin Breaking the Law istuu sentään paremmin romanialaiseen pirtaan, vaikka mukaan ympätyt koskettimet ovat ratkaisuna luokkaa ’mielenkiintoinen’.

Scalet Aura korostaa joka välissä olevansa romanialainen metalliyhtye, jonka naislaulaja on karismaattinen sekä vahvaääninen. En kiistä väitteitä, mutta ainakaan näillä miksauksilla Danciulescun äänivoima ei pääse optimaalisesti esille. Etenkin The Cranberriesin Zombie antaa viitteitä siitä, että ongelma piilee ennemminkin tallennuksessa kuin itse instrumentissa. En ole kuullut bändin kahta omasta materiaalista rakentunutta pitkäsoittoa, mutta ainakin Memories tuntuu kärsivän niukasta budjetista ja tuotantopuolen näköalattomuudesta, sekä kattoon kolisevasta kunnianhimosta.

Memories pyrkiikin rohkeasti yhdistämään rockin ja metallin maailmoita, mutta selvimmin yhtye on mukavuusalueellaan päästessään ns. klassisen metallin pariin. Dion Don’t Talk to Strangers tekee oikeasti kunniaa edesmenneelle suuruudelle, ja Wasting Love on kiistatta Iron Maidenin arvoinen suoritus. Rocky III -elokuvasta tuttu Eye of the Tiger on sen sijaan puhdas huti, eikä siivua ymmärretä vetää edes rennolla tavalla läskiksi. Samaan sektoriin kolisee pari ylimääräistä sanaa nimeensä saanut If I Close My Eyes Forever, joka on siis sama kappale kuin Lita Fordin ja Ozzy Osbournen vuonna 1988 duetoima Close My Eyes Forever.

Scarlet Aura on rohkea, siitä ei ole epäilystäkään, mutta onko tämä jo hullunrohkeutta? Entä onko yhtye muutakin kuin pelkkä romanialainen jukeboksi? Kuullun perusteella yksiselitteisiä vastauksia on vaikea antaa, sillä etenkin metallisemman materiaalin äärellä ryhmä saa puhallettua jopa kuoliaaksi soitettuihin hitteihin jonkin verran eloa. Vanhojen hittien käyttö keppihevosena ei ole varsinaisesti mikään uusi ja vallankumouksellinen idea, mutta onko kokonaisen pitkäsoiton täyttö moisilla täysin perusteltavaa toimintaa? Ja olisiko sekaan kannattanut pistää joitain ei-niin-tunnettuja lainoja? Siinähän sitä on nippu kysymyksiä.

Mika Roth