Dark Bottlen historia on jossain määrin sidoksissa sellisti Katri Antikaiseen, joka soittaa Teemu Kiiskilän kanssa UTU-yhtyeessä ja Donald "Don" Lupon kanssa Fractal Cauliflowersissa. Herrat huomasivat risteävien bänditreenien lomassa pitävänsä molemmat erikoisista oluista, sekä makkaroista. Ja kun musiikillinen linjakin ristesi siellä roots/contry/folk -linjan kohdilla, niin bändihän siitä syntyi. Don on kotoisin Etelä-Carolinasta ja herra on soittanut bluesia, kantria ja old-timea yli 40 vuotta - mistä banjoa yli 30. Ja halu kehittyä toimi myös Dark Bottlen alkumoottorina.
Don: - Halusin laajentaa musiikillisia tyylisuuntiani ja tehdä jotain mikä yhdistäisi vahvan kiinnostukseni amerikkalaista roots-musiikkia kohtaan, sekä rakkauteni kovaääniseen ja rouheaan punkrokkiin.
Don: - Halusin tehdä asiat eri tavalla mitä monet nykypäivän alt-kantriyhtyeet tekevät, keskittyä soittamaan ja laulamaan niin hyvin kuin mahdollista ja samalla kuitenkin tuoda musiikkiin muitakin elementtejä kuin vaan folkia, kantria ja punkkia.
Tavoitteet vaativat suurempaa kokoonpanoa, joten duosta kasvoi kvartetti. Ja tuttuja ukkoja löydettiin nopeasti linjoille.
Teemu: - (Rumpali Janne) Similä ja minä tutustuimme feodaaliajan Oulussa. Tiemme kohtasivat usein Ravintola Tervasoihdun legendaarisissa jameissa ja myöhemmin ristesivät mm. Blue Frequencyn ja At The Endin yhteiskeikoilla. Aivoriihissämme olemme tutkiskelleet mm. Manowarin soittamista Yamahan PSR-sarjan syntikoilla, kauhupunkin soittamista verisissä merimiesasuissa, suomenkielisiä versioita kikkelihevikappaleiden lyriikoista, vessojen akustisia ominaisuuksia sekä tuplabassarin hyödyntämistä kantrimusiikissa. Näiden pohdintojen tuloksia kuulee usein Dark Bottle-yhtyeen musiikin seassa.
Teemu: - Teron kanssa olemme louhineet tehtaan kellarikerroksessa humppaa ja alusta asti puhuneet sujuvasti samaa musiikillista kieltä. Meitä yhdistää rakkaus mandoliiniin, telecasteriin, Ford Transitiin sekä isoihin viuluihin. Tero tuo tähän yhtyeeseen sopivan annoksen tuuheutta ja ryhtiä.
Don: - Aloimme treenata yhdessä loppukesästä 2015 soittaen ensin covereita, mutta pikkuhiljaa omia biisejä alkoi ilmaantua kehiin entistä enemmän - ja ensimmäisellä virallisella keikalla olimme jo alkuvuodesta 2016. Kokoonpano on ollut alusta alkaen sama ja toivon kovasti, että tilanne ei muutu - kaikki ovat niin mahtavia tyyppejä ja hyviä muusikoita.
Julkaisitte juuri splittiseiskan saksalaisen garage-duo New York Wannabesin kanssa. Kuinka yhteisjulkaisu sai alkunsa ja mitä mieltä olette saksalaisten mäiskeestä?
Teemu: - Aivan loistava bändi. Minä luulin, että meillä on kovaääninen rumpali, mutta olin väärässä. Frankfurtin keikalla poistettiin basarista demppaukset, että saadaan rumpuihin parempi saundi. Meinas irrota haima, kun tää mimmi alkoi jytäämään soundcheckissä. Se oli tunkenut kokonaisen untuvapeitteen tai jotain sinne basarin sisälle.
Don: - Tapasin Wannabesit vuosia sitten, kun olin Frankfurtissa Fractal Cauliflowersin kanssa yhteiskeikalla heidän kanssaan. Pidin bändin soundista - ja Lucky ja Sue osoittautuivat hyviksi tyypeiksi, joten päätimme katsoa josko he levyttäisivät joskus yhdessä Dark Bottlen kanssa. Olen iloinen että he pitivät ajatuksesta!
Janne: - Wannabesistä puhuttaessa, mitä vikaa edes voisi löytää kovaa iskevää rockista?
Dark Bottlen musiikista puhuttaessa termit vilisevät ja kiintopisteitä on vaikea hahmottaa. Esimerkiksi punk-folk, doombilly ja kantri on mainittu, mutta kuinka itse kuvailisitte musiikkianne?
Don: - Bändimme peruselementti on "punkahtava roots", mutta silloin tällöin olemme "harhautuneet" myös kohti doom/stonermetallia ja jopa krautrokkia/krautbillyä kohti, kuten esimerkiksi versiossamme murhaballadi
Pretty Pollystä. Jotkut biiseistämme ovat enemmän oldtime/folk-lähtöisiä, jotkut melkein suoraa kantria ja jotkut ihan perusmallin bluesia tai rokkenrollia. Banjon lisäksi soitan slide-resonaattorikitaraa monessa biisissä.
Entä onko yhtyeelle asetettu jotain rajoja, joita Dark Bottle -nimen alla ei sovi ylittää?
Janne: - Fuusiojazz on luultavasti raja, jonka yli en halua mennä.
Don: - Missään nimessä ei 'muovista' poppia!
Splitillä on kaksi biisiänne: kerrassaan messevästi etenevä Road Dust ja cover-raita Way Down the Old Plank Road. Kuinka hyvin nämä biisit kuvaavat muuta materiaalianne?
Janne: - Luulen että kappaleet kuvaavat meidän iloisempaa materiaalia osuvasti.
Teemu: - Kappaleet ovat ohjelmistomme vauhdikkaammasta päästä ja molemmista saa aika kivasti kiinni yllätyksellisyydestämme. Meillä on raskaampia ja jumittavampia kappaleita, sekä joitain selvästi folkimpiakin tuotoksia, mutta näillä kahdella piisillä pääsee mukavasti tutustumaan Dark Bottlen värikkääseen maailmaan.
Don: - Viime syksynä julkaistu vinyyli-LP Five Euro Pizza antaa tyylistämme paljon kattavamman kuvan kuin tämä splitti. Splitin tarkoitus oli olla lyhyt ja ytimekäs sekä kovaääninen - ja mielestäni onnistuimme erittäin hyvin!
Miksi ihmeessä päädyitte muuten versioimaan Way Down the Old Plank Roadin kaltaisen vanhan kansansävelmän?
Don: - Soitan banjoa clawhammer-tyylillä ja olen biisin tunnetuksi tehneen ja sittemmin edesmenneen Uncle Dave Maconin kova fani. Biisi vaan vaikutti hyvältä ns. "päästää irti" ja lisätä siihen hieman tuplabassareita ja banjoa Big Muffin kautta soitettuna. Livetilanteessa biisi saa monesti seurakseen coverversion Crampsien Mama Oo Pow Powista.
Olette satsanneet myös jonkin verran Dark Bottle -oheistuotteisiin, mikä istuu sopivasti amerikkalaiseen ajatusjatkumoon. Mikä on rouhein tuotteenne, mitä haluaisitte vielä katalogiin mukaan?
Teemu: - Dark Bottle olut (ja oma hot sauce) olisivat aivan huippuja. Bissenjäähdytin on selvästi ollut hittituote ja jostakinhan ne levyntekorahat pitää saada, kun - kaikesta huolimatta - levyt menevät aika nihkeästi kaupaksi tässä ajassa.
Janne: - Olutcooleri on ehdottomasti ollut groovein juttu tähän mennessä.
Don: - Sekä olutcooleri että t-paitamme ovat mielestäni hienoja. Teemu mainitsikin jo Dark Bottle -oluen ja minustakin se olisi mahtavaa, mikäli Suomen holhousyhteiskunta alkoholilainsäädäntöineen ei torppaa ajatusta. Tietystihän sitä myytäisiin mahdollisimman tummassa pullossa.
Dark Bottlen keikoilla luvassa on intensiivistä ja yleisönläheistä menoa, eivätkä jalalla koreasti pistävät katsojat ole suinkaan tavaton näky. Mikäli ohjelmassa on pari settilistaa kasvaa covereiden määrä, mutta kaikki materiaali on puhtaasti 100 prosenttista Dark Bottlea. Eli jokainen siivu on taatusti pulloonsopiva, Teemua lainatakseni. Lisäksi ryhmä on soittanut joitain täysin akustisiakin keikkoja, jottei rutiini yllättäisi yhtyettä, saati yleisöä
Eikä meno ole lähitulevaisuudessa muuttumassa muuta kuin kiihkeämmäksi, sillä Janne lupaa niin paljon lisää keikkaa kuin vain mahdollista. Lisäksi uutta tallennettakin on tarkoitus pukata ulos. Biisejä on varastossa jo runsaasti ja seuraavalla julkaisulla Teemu lupaa bändin porautuvan entistäkin syvemmälle juurimusiikin ja psykedelian uumeniin.
Don: - Olemme myös olleet puheissa erään promoottorin kanssa Läntisen Euroopan suuntaan, josko tekisimme siellä päin pienimuotoisen underground-festarikiertueen ensi kesänä.
Jos saisitte versioida kenen tahansa artistin/bändin kappaleen vaikkapa johonkin sopivaan hyväntekeväisyyskokoelmaan, niin mikä olisi tuo kappale ja kuinka paljon se käsissänne muuttuisi?
Teemu: - Tämähän riippuu ihan hyväntekeväisyyskohteesta, kappaleen tulee olla ns. nyrkki hanuriin tilaisuuteen sopivasti
Janne: - Anthrax: Got The Time - soitettuna countrypunk-tyylillä ja peukkubassolla. Tai Röllin Häläpätihämmää.
Don: - Nyt en kyllä osaa sanoa. Olemme tehneet jo aika hulluja covereita, kuulisitpa Winnebago Warriorin tai Ace of Spadesin banjolla, ja olen varma, että niitä ilmaantuu vielä lisää. Yksi lemppareistamme on Fascists Bound To Lose - koska nykyisessä maailmantilanteessa se on sanomaltaan hyvinkin relevantti.
On savuinen ilta savuisessa kapakassa ja saatte eteenne nipun tummia pulloja joltain tuntemattomalta henkilöltä. Miten on? Tyhjennättekö ne porukalla kertaiskusta, valitsetteko joukostanne ns. testihenkilön, vai kieltäydyttekö juomista?
Teemu: - Joukostamme on yleensä löytynyt vapaaehtoinen uhrautuja. Näin myös Kaustisten Kansanmusiikkifestivaalilla, jossa pimeästä pullosta paljastui Hailuodon Panimon äärimmäisen makoisaa Altbieriä!
Janne: - Voin olla hyvin testihenkilö, kunhan keikka on ensin heitetty. Ja kunhan pullossa ei ole pissaa, myrkkyä tai Fernet Brancaa.
Don: - Noh, aurinkoisena kesäiltana nyt tämän vuoden Kaustisilla meille tarjottiin tummaa pulloa settimme viimeisen kappaleen aikana ja 3/4 bändistämme siitä maistoi! Olisin kyllä hämyisessä ja savuisessa kapakassa kovinkin varuillani - mikäli sellaisia on vielä olemassa.
Entä mitä laittaisitte itse tummaan pulloon fanejanne varten?
Teemu: - Rakkautta ja myötätuntoa, rajat ylittävää rasismista vapaata asennetta, ymmärrystä ja anteeksiantoa!
Janne: - Mmmm...Dark Bottle-olutta...
Don: - Samaa mieltä Teemun kanssa
Desibeli.net kiittää haastattelusta. Dark Bottlen musiikkiin pääsee tutustumaan muuten myös Bandcampin kautta, vaikka livetilanne on aina livetilanne.
Don: - Halusin laajentaa musiikillisia tyylisuuntiani ja tehdä jotain mikä yhdistäisi vahvan kiinnostukseni amerikkalaista roots-musiikkia kohtaan, sekä rakkauteni kovaääniseen ja rouheaan punkrokkiin.
Don: - Viime syksynä julkaistu vinyyli-LP Five Euro Pizza antaa tyylistämme paljon kattavamman kuvan kuin tämä splitti. Splitin tarkoitus oli olla lyhyt ja ytimekäs sekä kovaääninen - ja mielestäni onnistuimme erittäin hyvin!
