Astrometrics – ensimmäinen yhtye joka soittaa Marsissa?

Astrometricsin historia ulottuu reilun viiden vuoden päähän. Aluksi rumpali Joonas, basisti Kalle ja kitaristi/vokalisti Irene soittivat triona noin vuoden verran, kunnes Kallen kaveri Teemu tuli mukaan keväällä 2013. Kallen mukaan kosketinvelho saattaa olla jopa taitavin lenkki ryhmässä ja neljännen jäsenen löydyttyä oikea sekoitus olikin valmis, ja tätä kirjoitettaessa neljännen pikkukiekon materiaalia aletaan hiljalleen työstämään.

Desibelin haastatteluun saatiin Joonas ja Kalle, jotka kertoivat bändin uutisista, tavoitteista ja hiukan muustakin. Niin, jäsenten historiasta löytyy erilaista taustaa, mutta isot egot eivät pääse ymmärtääkseni peittämään suurta kuvaa?

Kalle: - Olemme kaikki tasa-arvoisia tässä bändissä taidoista tai kokemuksesta riippumatta ja se on todella hienoa! En usko, että pystyisin soittamaan bändissä, jossa joku on pomo ja muut tekee kuten käsketään. Se tuntuisi vanhasta anarkistista lapselliselta.

Ryhmä soittaa omien sanojensa mukaan "nörtti ja space-rockia", mikä ei ilmaisuna välttämättä kerro paljoakaan. Keskustelu johtaakin nopeasti genre-ajattelun pariin. Yhtäältä kuulijoille olisi hyvä kuvailla edes jotenkin se mistä on kyse, mutta kuinka tehdä se alleviivaamatta…

Joonas: - Minusta karu totuus on, että nuo luokittelujutut johtuvat enemmän ulkoapäin tulevista vaatimuksista kuin jostain sisäisestä tulesta. Useimmat musiikkisivustot joihin haluaa listautua promootiomielessä aina kysyvät luokitteluja, että minkälainen musiikki on kyseessä ja/tai miltä muulta bändiltä kuulostatte. Sinne on sitten pakko keksiä jotain, haluaa tai ei. Haastattelijalle voi aina tokaista, että "meillä on ihan oma juttu mitä ei voi luokitella", mutta jos nettisivu vaatii valitsemaan 3–5 tägiä ennenkuin päästää eteenpäin, niin ei siinä mikään auta.



Osuvaa termiä pohdittaessa Kalle heittää termin ” eclectic”, johon hän soisi bändin kuuluvan. Joonas muistelee puolestaan, että nörtit ja spacet tulivat kuvauksiin mukaan ensimmäisen julkaisun aikoihin.

Joonas: - C64-soundeja, zombeja ja vampyyreitä, jotain Star Trek -pastissia jne., ja olipa joukossa yksi differentiaalilaskennastakin kertova kappale... että siihen se nörtti- ja space rock -luokittelu todennäköisesti perustui.

Zombeja ja Enterpriseja, huh-huh. Nyt on ihan pakko kysyä: oletteko tahallisesti camp?

Joonas: - Kysymys muistuttaa Soundin demoarviossa (42/2015) ensimmäisen julkaisumme arvion yhteydessä esitettyä näkemystä, että "On vaikea sanoa kuinka tosissaan bändi on". Minulle sopii hyvin, että asia jää edelleen tähän epäselvään tilaan.

Kalle: - Olen tyytyväinen toveri Joonaksen vastaukseen! Minusta tylsintä musiikissa yleisesti on ns. genreajattelu ja bändien tiukka lajittelu sen mukaan. Toki ymmärrän lokeroinnin tarpeen ihmisen ajatteluun ja maailman jäsentämiseen liittyvänä asiana. Minulle yksi tärkeimmistä asioista yhtyeessämme on melko totaalinen genrevapaus, emme ole sidottuja mihinkään tiettyyn tyylilajiin, vaan voimme tehdä ihan minkälaisia biisejä tahansa, niin kauan kuin ne ovat kaikkien mielestä tarpeeksi hyviä. Esimerkiksi tulevalle levylle pyrimme äänittämään kirjoittamani biisin, joka eroaa tyylillisesti paljonkin muista kappaleistamme ja on lisäksi suomenkielinen. Eron huomaa, mutta silti yhtye on ottanut kappaleen omakseen ja tehnyt siitä treenauksen kautta omanlaisensa, josta olen hyvin iloinen.

Astrometrics julkaisi toisen EP:nsä, Life on Earth in, joulukuussa 2016. Uutta materiaaliakin on – kuten aiemmin jo ilmeni – syntymässä jo hyvää vauhtia. Joonas kertoo että bändillä on syklimäinen työskentelytapa, jossa treenejä vedetään kahdesti kuussa. Syksyn ja kevään välisenä aikana ryhmä sovittaa ja harjoittelee kahdesta neljään kappaletta, jotka sitten äänitetään ja julkaistaan loppuvuodesta. Näin treenaamisella on selkeät tavoitteet jotka ovat saavutettavissa käytettävissä olevilla voimavaroilla.

Joonas: - Seuraavasta julkaisusta on jo osa äänitetty, ja vaikka vuodelle 2018 suunnitellusta seuraavasta julkaisusta ei vielä ole kovin syvällisesti keskustelu, sen verran voi ehkä sanoa, että ainakin meillä on sen verran julkaisemattomia kappaleita varastossa, että täytyy keskustella mitkä niistä valitaan treenattavaksi seuraavalle julkaisulle ja mitkä jätetään myöhemmäksi.

Liikettä siis on koko ajan, mutta mihin suuntaan – jos mihinkään – näkisitte musiikkinne kehittyvän?

Kalle: - Mielestäni musiikkimme kehittyy kaiken aikaa, aina tulee uusia genrejä joihin hyppäämme jollain biisillä. Uuden levyn äänimaailmasta voi löytää kaikuja funkista, folkista, gospelista (?!) ja tietysti progesta. Olemme saavuttaneet taiteellisen leijumispisteen, jossa voimme vapaasti liikkua suuntaan jos toiseenkin - taianomaisesti, kuin lentomaton päällä koko ryhmä!

Astrometricsin persoonallisen soundin yhtenä tukijalkana toimii itse rakennettu syntetisaattori, jonka sisuksissa sykkii legendaariseksi luokiteltavan Commodore 64:n osia. Miten ihmeessä moinen soitin on syntynyt?

Joonas: - Soitin on minun rakentamani, se perustuu saksalaisen Thorsten Klosen suunnittelemaan tee-se-itse -elektroniikkaprojektiin, joka on osa hänen kehittelemäänsä laajempaa MIDIbox-laiteperhettä. Klosen hengentuotteita voi ihmetellä ucapps.de-sivustolla, sieltä löytyy sähköpiirustuksia, firmwarea, osaluetteloita ym. DIY-rakentelijoiden käyttöön.

Astrometricsin käytössä oleva syna on rakennettu tavallisen midikontrollerin sisään. Kontrollerin sisältä löytyy myös itserakennettu samplesoitin, joka myös on MIDIbox-perustainen ja mellotron-sampleilla varustettu. Laitteisto tarjoaa myös runsaasti mahdollisuuksia lisärakenteluun, mutta ainakaan toistaiseksi kolvia ei olla laittamassa kuumenemaan. Lisäksi Joonas mainitsee basistin efektipedaalit, joista suurin osa on itserakennettuja. Tästä saavutuksesta kiitokset lähtevät tagboardeffects.blogspot.fi -sivuston aktiivisille tiedonjakajille.

Life on Earth EP:n arviossa kiitin teitä persoonallisesta soundista ja sopivan huojuvasta tyylitajusta, mutta jäin peräänkuuluttamaan biisimateriaalin vahvempaa jalostusta. Olinko täysin metsässä mielipiteineni ja miltä musiikkinne kuulostaisi, jos mitkään aineelliset rajat, kuten raha, aika yms. turhuudet, eivät olisi tiellä?

Joonas: - Tähän saakka olemme tehneet kaiken itse masterointia lukuunottamatta, mitään "tuottajan" tapaista ei ole käytetty. On kuitenkin totta, että ulkopuoliset näkemykset voivat usein olla hyödyllisiä. Itse en osaa sanoa mitä vahvempi jalostus käytännössä tässä tapauksessa tarkoittaisi, palaute oli siinä mielessä karvan verran liian yleisellä tasolla. Omasta mielestäni sovitukset ym. toimivat ihan hyvin, vaikka toki on aina totta, että voisi harjoitella ja kiillottaa enemmän. Tosin henkilökohtaisesti myös pidän luomumpaa soundia mielenkiintoisempana kuin jotain liian kompressoitua tms. Että siinä mielessä ei välttämättä ensisijaisesti kiinnostakaan ylenmääräinen kiillottaminen.

Kalle: - Et ollut metsässä, ymmärrän kyllä ajatuksesi. Huojuva tyylitaju on hieno ilmaisu ja kuvaa bändiämme aika hyvin. Jos mitään rajoja ei olisi, niin viettäisimme pitkiä aikoja studiossa ja sovittaisimme biisejä pitempään. Hankkisimme eri tuottajia ja muita muusikoita rikastamaan ja jalostamaan soundia sekä sävellyksiä. Järjestäisimme useiden päivien mittaisia juhlia, joissa kuvaisimme huuruisia videoita biisejä varten. Rakentaisimme oman avaruusraketin ja olisimme ensimmäinen yhtye joka soittaa Marsissa.



No niin, tavoitteet kohdilleen! Bändin soundi ja retroelektronisuus saivat allekirjoittaneen pohtimaan mm. saksalaista Welle: Erdball -orkesteria, mutta suoria vaikutteita pohdittaessa Joonas nostaa esiin yllättävät viisi kiekkoa, jotka ovat tässä ilmestymisjärjestyksessään ja Joonaksen kommenteilla listattuna.

- Camel (1973). Camel hyvä, sen kappaleet ovat melodisia ja rakenteet monipuolisia, mutta mitään Yes-tasoa ei olla edes lähelläkään.

- Tangerine Dream: Cyclone (1978). Joku TD piti saada mukaan, otetaan tämä kun siinä on laulua ja kuitenkin synasekvenssimeininki on ihan yhtä kovaa kuin "klassisemmillakin" TD-levyillä.

- YUP: Huuda harkiten (1991). Tuskin tästä tarvii mitään sen enempää sanoa.

- Anamanaguchi: Power Supply (2006). Suurin osa ns. chiptune -yhtyeistä ei henkilökohtaisesti kauhijasti kiinnosta, sitä paitsi ne perustuvat käytännössä aina 8-bittiseen Nintendoon, jonka äänimaailma on selvästi rajoittuneempi kuin C64:n. Anamanaguchin kama (2012 asti) on parasta mitä tällä saralla olen löytänyt.

- Pariisin kevät: Astronautti (2010). Melodisia kappaleita, hienot soundit.

Kalle: - En osaa nimetä oikein mitään yhtyettä jonka voisin sanoa olevan paljon kaltaisemme – ja siinä jälleen yksi asia miksi pidän bändistämme erityisesti! Musiikillisesti olen mieluummin ennenkaikkea omaperäinen, outo ja ei-kovin-suosittu, kuin hittimuotista puristettu, trenditietoinen ja radioiden soittolistoilla. Parhaat yhtyeet ja artistit pystyvät yhdistämään nuo kaikki asiat ja sellaisia tekijöitä ei ole maailmassa ihan hirveän paljoa.

Minkälainen yhtye Astrometrics on livetilanteessa ja mihin suuntaan soundinne liukuu verrattuna tallenteisiin?

Joonas: - Olemme esiintyneet livenä yhden ainoan kerran, joten kysymykseen ei ole helppo vastata. Kyseessä ei kuitenkaan ainakaan minun osaltani ole periaatteellinen valinta, mutta mielestäni emme vaan harjoittele tarpeeksi, että kehtaisi soittaa maksavalle yleisölle. Live-esiintymisistä ei ole sen kummemmin vakavasti keskusteltu, joten en ole varma mitä mieltä muut ovat.

Kalle: - Emme oikeastaan keikkaile lainkaan, koska harjoitteluun ei ole niin paljon aikaa, että voisimme hioa livesoittomme keikkakuntoon. Minua henkilökohtaisesti keikkailu kyllä on alkanut taas kiinnostaa, ehkä asia tulee pöydälle jossain vaiheessa. Pidän livemusiikista ja haluaisin olla osana siinä, mitä keikalla tapahtuu, kun yleisö ja bändi kohtaavat, ymmärtävät toisiaan ja antavat molemmat toisilleen jotain.

Soitatteko ainoastaan omia biisejä, vai mahtuuko mukaan covereita? Ja jos lainoja löytyy, niin kuinka raskaasti ne astrometricsoidaan?

Joonas: - Toistaiseksi emme ole harjoitelleet lainamateriaalia. Lähinnä joskus on treeneissä yritetty soittaa hyvin vuoksi jotain minkä kaikki ainakin periaatteessa tietävät, ilman sen kummempaa harjoittelua ja varmistusta, että jokainen muistaa rakenteen oikein. Näin saavutettu menestys onkin ollut vaihtelevaa.

Kalle: - Olen usein haaveillut coverbiisien soittamisesta, mutta toistaiseksi emme ole ottaneet yhtään biisiä intensiivisen harjoittelun alle. PJ Harvey ja Portishead ovat tehneet kappaleita, joita olemme jossain vaiheessa ajatelleet soittaa. Jos näin tapahtuu, niin astrometricsoimisen aste on todella jyrkkä. Covereista täytyy mielestäni kuulua se, että tehdään uutta tulkintaa tai ainakin soitetaan täysin omilla soundeilla.

Haastattelu: Mika Roth
Bändikuva: Martina Münch, muut kuvat: Astrometrics