08.09.2017
Musiikilliseen täysosumaan The Bends -albumilla (1995) täräyttänyt Radiohead halusi viedä kitararockin laveammille poluille. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt OK Computer oli modernin rockin suunnannäyttäjä - ja on sitä edelleen.
OK Computer hyödynsi The Bendsin musiikillista kerroksellisuutta, ujuttamalla sekaan elektronisia hälyääniä ja konerytmejä. Se on hienovaraisuuden huipentumana kaikkea, mitä bändin debyyttialbumi Pablo Honey (1993) ei ollut. Hienovaraisuus on erityisen rohkeasti välitetty, ottaen huomioon laulaja Thom Yorken taitavan tasapainottelun melko voimakkaanakin ulisevan falsetin ja ilkeän gangsteritulkinnan välillä.
Hämmästyttävä. Vakuuttava. Ajan myötä vain parantunut. Tätä kaikkea on OK Computer. Kitararockin elementit on riisuttu minimiin, mutta silloin kun ne tärähtävät, ne tärähtävät poikkeuksellisen kovaa. Jotain OK Computerin kulttuurisesta merkityksestä kertoo sekin, että 1970-luvun progesta eniten ammentavan Absoluuttisen nollapisteen keulahahmo Tommi Liimatta antoi 2016 ilmestyneen sooloalbuminsa nimeksi Rokokoo Computer.
OK Computer on verraton soittotaidonnäyte, joka muurasi Radioheadin aseman 1990-luvun Pink Floydina. Lauluja ei silti uhrata pätemisen alttarille tai piiloteta kone-elementtien taakse. Tähän ei ole ensinkään tarvetta, sillä 20 vuoden jälkeenkin kappalemateriaali on aivan ensiluokkaista. Nyansseja on tavattomasti: säröt iskevät päin naamaa kuin betoniseinä kolaritestiautoon, herkistelyt ovat samalla viivalla progehistorian helmien kanssa. Usein mitään kaksijakoisuutta ei kuitenkaan ole, vaan laulujen sisällä liikutaan tunnelmasta toiseen.