Untogethers ja musiikin yhdistävä voima

Untogethersin tarina käynnistyi, kun Mahoniesin rytmiryhmä ryhtyi soittelemaan Risto Lehtomaan kanssa tämän kirjoittamia kappaleita. Vokalistiksi saatiin tuttu saman kaupungin mies, kun Janne Högbacka hyppäsi mukaan Untogethersin junaan pääsiäisenä 2014, ja rumpalikin ehti jossain vaiheessa vaihtua. Esikoisen biisejä nivottiin läjään Desibelin kysymyksiin vastanneen Jannen kotona Pappilassa akustisesti ja ne vietiin lähes valmiina treeneihin.

Niin, bändinne linjaa voisi kuvailla Neil Youngin hengessä soitetuksi ronskiksi rockiksi, mutta miten itse näkisitte musiikkinne?

- Me ei olla mitenkään erikseen laskelmoitu sitä miltä me kuulostetaan, tai miltä pitäisi kuulostaa. Youngin tuotanto on meille tuttua ja rakasta ja siitäkin maailmasta on hyvä ammentaa. Koko meidän porukalla on aika laaja musiikkimaku, mutta tietyt asiat musiikillisesti yhdistävät, melodisuus ja rehellisyys tekemisessä. Sitä rock ja kaikki muukin musa on parhaimmillaan.

Alku on kuitenkin vain piste, josta viiva lähtee piirtymään johonkin suuntaan. Untogethersillä on kuuleman mukaan jo pian levyllisen verran uutta materiaalia kasassa, mutta tulevien linjauksien pohdinta ei ole suuremmin vaikuttanut itse materiaaliin. Eteenpäin mennään biisi kerrallaan ja seuraavasta kiekosta saattaa tulla kokonaisuutena hieman ehyempi, mutta tärkeintä on että tekeminen tuntuu oikealta.

Esikoisen kappaleita pyörittäessäni en voinut olla huomaamatta etenkin See You Around ja Knot -raidoilla yhteneväisyyksiä Youngin The Crazy Horse -porukan tekemisiin, mutta tämä ei tamperelaisia huoleta. Päinvastoin – vertaus noinkin kovaan porukkaan otetaan kohteliaisuutena. Mainittakoon että levyä masteroitaessa Suonikon Jussi kuunteli Ragged Glorya, joka sekin on aivan poikkeuksellisen hieno rock-levy.

Mitä haluatte sanoa nimellä "Untogethers"? Sehän ei nyt viittaa mihinkään kovinkaan lujaan ryhmään, vai onko kyseessä jokin sisäpiirivitsi tai käänteinen huumori?

- Kyllähän se tietyllä tavalla sisäpiirihuumoria on, mutta myöskin tietyllä tapaa kuvastaa meidän tekemistä. Risto oli lukenut kirjan Bert Janschista, jonka manageri oli kertomuksessa ojentanut nuorta artistia tämän Amerikan kiertueella, kun Jansch oli soitellut biisejä itselleen, oli sävellellyt uusia juttuja kesken keikan ja jättänyt biisejä kesken, ei esiintynyt, niin kuin tietysti muilla oli tapana. Manageri oli kuvaillut, että Jansch oli liian ”Untogether”, se oli jäänyt Ristolle mieleen huvittavana asiana.

Levynne saatteessa pohditaan ääneen, josko monikaan jaksaa enää näinä päivinä innostua juurevasta vaihtoehtorokista. Itse en usko rockin kuolevan koskaan, mutta moni asia on toisin kuin vaikkapa parikymmentävuotta sitten. Albumi on spotify-aikakautena kärsinyt formaattina, mutta esimerkiksi oma musiikkinne toimii mielestäni juurikin albumi-mitassa. Miten itse näette ja koette tilanteen, teillähän on ajan mukana tuomaa perspektiiviä ainakin.

- Nykyään bisnes musiikin ympärillä on tuotteistettu sillä lailla kummallisesti, että on vaikea ajatella, että suoratoistopalveluissa levykokonaisuus olisi jotenkin ratkaiseva. Se ei kuitenkaan vaikuta meidän tekemiseen millään tavalla. Me yritetään saada tätä juttua tuotua niitten korviin, jotka tällaisesta vielä innostuu, tai ovat tällaiseen käytäntöön musiikinnälässä tottuneet. Vaikea uskoa, että ne ihmiset tavoittaa muuten kuin rehellisellä ”kamat kärryyn ja seuraavaan paikkaan” –tyylisellä perinteisellä musiikkityöläisen hikisellä työllä.

- Levy on parhaimmillaan kuin hyvä kirja tai elokuva. Ei saman kaavan leffojakaan jaksa montaa katsoa nukahtamatta. Hyvän levyn kokonaisuutta voi rakennella niin monella tavalla. On ollut hienoa saada palautetta sellaisesta. Tuntuu, että se on ollut muutakin kuin kavereiden olalle taputtelua. Tällä kertaa se toimii hyvillä biiseillä, tekemisen riemulla ja järjestys on varmaan saatu pyöriteltyä oikeaksi. Ollaan ajateltu koko ajan a- ja b-puolta, vaikka nyt aluksi levy onkin vain cd:nä saatavilla.

Esikoisen kaikki kymmenen sävellystä ovat lähtöisin kitaristi Risto Lehtomaan kynästä, lyriikoiden ollessa puolestaan vokalisti/kitaristi Janne Högbackan käsialaa. Sovitukset on taasen merkitty koko bändin nimiin. Kaava jolla uudet siivut ovat syntyneet on myös miltei sama, mitä nyt niitä työstetään suoraan treeneissä porukalla. Jo silkan ajansäästön nimissä.

- Risto soittaa, että tämmönen, melodiat jotenki näin, kokeillaan, kursitaan kokoon, lauletaan diipadaapaa, pistetään talteen, kirjoitetaan tekstit ja opetellaan seuraavissa treeneissä kaikki uudestaan. Sovitukset elää ja joku päivä ne loksahtaa paikalleen. Jos ei, niin sitten biisi ei varmaan ole tarpeeksi hyvä.

- Ristolla ei ole muuta vakituista kokoonpanoa juuri nyt, Janne tekee Janne Tapio –hommia ja Manoniesille biisejä. Rumpali Kimmo soittaa tuhannessa projektissa ja Teukka tekee Teukan hommia eri projekteissa, eli soittaa bassoa.

Untogethers-maailma on siis mallillaan, eikä paineita muutoksiin ole, kun jokaisella on vapaat kädet viedä Riston kirjoittamia biisejä parempaan suuntaan. Näin kaikki saavat toteuttaa itseään ja onni kukoistaa. Mutta kuinka paljon ne biisit sitten muokkautuvat sovitusvaiheessa ja onko jotain esimerkkiä, jossa alkuun aivan toiselta tuntunut ja kuulostanut siivu onkin sovitettaessa ns. uudelleensyntynyt?

- Knotin sovituksessa oli haasteita ja sitä soitettiin monella eri tavalla, kunnes lopulta asettui levyllä kuultavaan muotoonsa. Samoten Waning Summer koki monta eri lähestymistapaa ja se tehtiin valmiiksi vasta studiossa.

- Kuitenkin Untogethers-lauluissa on tietty punainen lanka, joka pitää sävellyksen kasassa. Niitä ei voi loputtomasti taivutella johonkin suuntaan. Jos johonkin väliin settiä, tai levyä pitää saada jotain tiettyä, tehdään siihen mieluummin uusi eväs.

Kuudella kappaleella bändiä vahvistaa kosketinsoittaja Kaide Luukkonen, mm. Varjon ja Jann Wilden kanssa soittanut muusikko. Kuinka Kaide päätyi mukaan sessioihin ja miten yhteistyö herran kanssa sujui?

- Kaide Luukkonen ja Lupaus -yhtye soittaa samassa treenikämpässä meidän kanssa ja Kimmo soittaa Lupauksessa rumpuja. Kaide on meidän kaveri ja helevetin hyvä tyyppi. Meillä oli hauska ja helppo päivä studiolla ja vielä hauskempi ilta Tampereen yössä. Kaiden kanssa yhteistyö varmasti jatkuu seuraavalla levylläkin, jos tarvetta on.

Albumi, ja bändi siinä ohella, haki muotonsa noin kolmessa vuodessa, mitä voi pitää samaan aikaan verkkaisena ja ärhäkkänä vauhtina. Kokoonpanon käytyä kotoisaksi on kasassa jo toisenkin kiekon verran materiaalia, eikä esikoisen muodossakaan ole mitään vikaa. Pientä karsintaa tehtiin tietysti, jotta kymmenen biisin nippu oli riittävän terävä ja vahva, eikä soundeja juututtu hinkkaamaan softan kanssa ikuisuudesta ikuisuuteen.

- Koko levylle äänitettiin kolmentoista biisin pohjat viikonlopussa. Yksi niistä jätettiin heti alussa pois, kaksi muuta tipahti matkalla. Ei ollut mitään vaikeutta siinä hommassa. Levy soitettiin livenä, tehtiin tarvittavat korjaukset, soolot ja laulut päälle. Siltä sen piti kuulostaa ja lopputulokseen ollaan tosi tyytyväisiä.

Bändin uutisia ja keikka-aikatauluja kannattaa seurata Facebook-sivulta, mutta nyt häämöttää jo juttutuokion päätös. Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain on jäänyt sanomatta niin nyt olisi sen sanomisen aika.

- Ostakaa levy ja tulkaa keikoille. Levyä saa tilattua ainakin Äxästä, tai ostettua keikoilta. Vinyylipainoksesta haaveillaan ja yritetään saada jossain välissä siihen kolehti kasaan.

- Tukekaa kotimaista kulttuuria ja osallistukaa. Kotona kerkeää varmasti homehtua ja rahansa tuhlata turhempaankin. Kiitos ja nähdään pian.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Sasu Riikonen