Klassikko

Sonic Youth: Rather Ripped, 2006

15.07.2017



Kenties tuo nostalgia on osasyy siihen, että Rather Ripped on kasvanut niin merkitykselliseksi levyksi minulle. Se tuntui jo tuoreeltaan hieman samalta, kuin jos olisi vuosien jälkeen tavannut lapsuudenystävän, josta on sittemmin ajautunut erilleen. Mikään ei ole tietenkään enää kuten silloin joskus, mutta silti tapaaminen saa tuntemaan jotain samansuuntaista. Ja tuossa jo kadonneeksi luullun tunteen hetkellisessä paluussa on kaikki mitä oikeastaan tarvitaan.



Mutta on t√§ss√§ kyse muustakin kuin nostalgiasta. Virkist√§v√§sti vinkuva Sleepin Around on tekstilt√§√§n ja soundiltaan yh√§ er√§s vahvimmista 00-luvun biiseist√§ joita newyorkilaiset py√∂r√§yttiv√§t, ja Rats saa edelleen lattian tuntumaan kafkamaisen vinolta ‚Äď sellaisella hyv√§ll√§ tavalla, siis. Samaan h√§iri√∂iseen jatkumoon osuu my√∂s bonuksena lopusta l√∂ytyv√§ Helen Lundeberg, joka voisi olla vaikka itsens√§ Lou Reedin kyn√§st√§ l√§ht√∂isin.

Kesä 2006 on jo kaukainen muisto, eikä Sonic Youth tulle enää koskaan tekemään ainuttakaan uudesta musiikista koostuvaa pitkäsoittoa, mutta rockin suuret kokeilijat tullaan muistamaan monista albumeista. Kuten Rather Rippedistä.

Mika Roth




Lukukertoja: 984
Facebook
Artistihaku
Klassikoissa myŲs