The Aeon perustettiin alkujaan taustayhtyeeksi Oulun Ylioppilasteatterin Suuri Peto! -näytelmää varten. Kyseinen näytelmä kertoi brittiläisen maagikon, vuorikiipeilijän ja oman aikansa mediapersoonan Aleister Crowleyn elämästä ja teoista. Bändin kemia ja Tuukka Tyvelän sävellykset toimivat kuitenkin niin hienosti, että taipaleen katkeaminen esitysten päättymisen myötä olisi ollut sulaa hulluutta, ja näin oman muotonsa löytänyt The Aeon jatkaa eteenpäin. Yhtyeen kitaristi Jesse Heikkinen ja basisti Antti Saarilampi ehtivät vastailemaan Desibelin kysymyksiin kesken kevätkiireidensä.
Julkaisitte huhtikuun puolivälissä Songs of the Great Beast -pitkäsoiton, jonka tekstit ovat itsensä Alesteir Crowleyn käsialaa. Onko Crowley itse siis tuo "Suuri peto", kuten hän itseään joskus ymmärtääkseni kutsui, ja miten saitte tekstien käyttöoikeuden?
A.S.: - Crowley todellakin halusi itseään kutsuttavan tällä nimellä, lukuisten muiden julkisuustempaustensa ohella. Suuri Peto! -näytelmän käsikirjoittaja ja ohjaaja Toni Kandelin oli projektin tiimoilta yhteydessä Crowleyn tekijänoikeuksia hallinnoivan Ordo Templi Orientisin kanssa, jota kautta saimme siunauksen tekstien käyttöön.
Musiikkinne on - niin, mitäs se nyt on? Folkahtavaa, okkultista, pääosin akustista ja paljon kielisoittimia rytmisoitinten kavereina. Kappaleissa on toisinaan hyvinkin eksoottinen ja mystinen poljento, eri mausteiden sekoittuessa herkullisesti toisiinsa - näin allekirjoittaneen mielestä nyt ainakin. Mitä musiikkinne omasta mielestänne on, ja mikä olisi se optimaalisin paikka kuunnella sitä?
A.S.: - Itse olemme lyhyesti käyttäneet genremäärittelynä sopivan epämääräistä termiä "dark folk". Omasta mielestäni The Aeonin kuunteluun ei niinkään vaikuta paikka vaan aika; kuuntelutilanteen tulisi olla kiireetön ja mieluiten yöaikaan.
J.H.: - Eräs ystäväni kutsui musiikkiamme nimellä "metsäfolk", joten ehkä musiikkimme toimisi hienosti öisessä metsässä, elävän tulen äärellä.
Sävellykset ovat lähtöisin Tuukka Tyvelän kynästä, mutta sovittajia onkin sitten melkoinen joukko. Oliko näin persoonallisen musiikin kääntäminen ensin esitystä varten ja sittemmin levylle vaikeaa, ja kuinka paljon materiaali muokkaantui eri vaiheissa? Onko jokin kappale mielestänne jopa tehostunut levylle siirrettäessä, entä mitä osa-alueita kaipaatte eniten näytelmästä?
A.S.: Sovittajien suuri määrä selittynee sillä, että Tuukka sävelsi materiaalin jo ennen The Aeonin syntymää ja nauhoitti demoversiot kappaleista Turussa eri ihmisten kanssa, jotka sitten osaltaan ovat enemmän tai vähemmän vaikuttaneet kappaleiden sovituksiin. Meille kappaleiden sovittaminen tälle kokoonpanolle tuntui melko luontevalta prosessilta, joka meni ehkä enemmän intuition ja yhteissoiton kuin tietoisen miettimisen kautta.
J.H.: - Alkuperäisissä versioissa kappaleiden instrumentaatiot olivat erilaiset, joten joitain osia jouduttiin sovittamaan aika paljonkin uusiksi. Keikoillamme on nähty välillä osia Suuresta Pedosta erilaisten maagisten rituaalien muodossa. Suuri Peto! vaikutti varmasti koko työryhmään lähtemättömällä tavalla, mutta verrattaessa The Aeon -keikkaa kolmetuntiseen näytelmään, on konteksti niin erilainen, että vertailu olisi pelkkää semanttista jossittelua. Koen meidän olevamme pelkästään eräänlaisia lähettimiä, ja teemme parhaamme, että lähetyksessä olisi mahdollisimman vähän häiriöitä - toisin sanoen pyrimme välittämään pelkästään olennaisen.
Kaikki on kiinni uskosta ja omasta itsestä - vai onko? Entä mitä Crowleyn ideoita haluatte korostaa, onko siellä joitain helmiä jotka voisi nostaa esiin näinä niin kovin erilaisina aikoina?
J.H.: - Theleman tunnuslause "tee mitä tahdot on oleva koko laki" on helposti väärintulkittavissa. Voi ajatella, että lause kehottaa seuraamaan kaikenlaisia hulluja, itsekkäitäkin päähänpistoja, mutta tämä on kaukana totuudesta. Crowley kehottaa ihmistä etsimään omaa sisäistä tahtoaan, todellista "kutsumustaan", joka saa voimansa rakkaudesta. Jos me kaikki kunnioittaisimme ja kuuntelisimme enemmän toisiamme, kehittyisimme myös yksilöinä, kansakuntina ja ihmislajina harmonisempaan suuntaan. Mutta jossittelu on turhaa, kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan.
The Aeonin nykyinen kokoonpano on täysin sama kuin näytelmässä. Osa jäsenistä tunsi jo ennestään toisensa, mutta oikeanlainen yhteys löytyi kaikkien kesken nopeasti. Tuo oikeanlainen kemia myös kuuluu levyllä vahvana. Pidän todella paljon siitä, että vaikka levyn raidoilla tapahtuu paljon, kokonaisuus on silti ilmava ja avara. Saavutus on vielä erityisen vaikea, kun mukana on näinkin paljon erilaisia soittimia. Miten se kultainen keskitie löytyi ja pystyvätkö kaikki vaikuttamaan siihen, mikä soitin on milloinkin äänessä ja mikä ei?
A.S.: - Uskoisin että suuri tekijä asiassa on soitinten akustisuudesta kumpuava dynaamisuus ja osalla soittajista oleva pitkä tausta kansanmusiikin parissa. Tietysti levyn äänittäjä ja miksaaja Pentti Amore ansaitsee myös suurkiitokset ammattitaitoisesta työskentelystään.
J.H.: - Pentti Amoren Wolfbeat-studiota ei voi ylistää liikaa - eikä herran musiikillisia näkemyksiä ja taitoja. Studioon mennessä kappaleita oltiin soitettu jo niin paljon, että sovitukset olivat hitsautuneet kuntoon melko hyvin. Levyn pohjat lauluja myöten nauhoitettiin livenä, mutta esimerkiksi säkkipillit ja taustalaulut tehtiin päällekkäisäänityksinä.
A.S.: - Kuten Jesse aiemmin mainitsi, toimimme tavallaan vain musiikin kanavoinnin välikappaleina, eikä kenelläkään ole juuri tarvetta tuoda omaa soittoaan esille kokonaisuuden kustannuksella.
Uskontoon ja voimakkaisiin uskomuksiin liittyvä musiikki on aina hieman ongelmallista, sillä ihmisistä monilla on taipumusta hakea näissä asioissa vastakkainasetteluja. Vaikka näin "boksin ulkopuolelta" ajateltuna esimerkiksi satanistit ja hartaat kristityt uskovat samaan asiaan: Jumalan ja Luciferin kamppailuun. Minkälaista palautetta olette saaneet levystä, sen teemoista ja lähestymistavoista. Esimerkiksi kerrassaan upea Hymn to Lucifer saa taatusti jo nimellään monet takajaloilleen. Onko tällaiselle ilmaisulle tilaa ja tilausta Suomessa, ja mikä on se perimmäinen viesti jonka haluatte välittää eteenpäin?
J.H.: - Niin, rakkaalla lapsellahan todella on monta nimeä. Uskonto ja raha ovat niitä aiheita, joista sodat kumpuavat. Uskonnoista pitäisi pystyä käymään dialogista keskustelua, eikä vain nauraa toisinajattelijoille tai ajatella heitä vihollisina. Joku omistaa elämänsä Saatanalle, toinen Jumalalle ja näiden käsitteiden määritelmä saattaa olla täysin sama. Olisi hyvä osata kyseenalaistaa omia arvojaan ja olla valmis muuttamaan näkemyksiään, eikä vain seurata sokeasti jotain tiettyä agendaa ja sulkea kaikki muu ulos. Nykyään puhutaan paljon laatikon ulkopuolisesta ajattelusta, jonka puolesta mekin liputamme. Paljon myös käytetään ilmauksia kuten "tee vain niitä asioita, jotka tuntuvat hyvältä" tai "ympäröi itsesi vain hyvillä ystävillä", mutta eikö sellainen vain sulje ihmistä omaan kuplaansa entistä tiiviimmin? Haastakaa itsenne ja toisenne, mutta muistakaa kunnioittaa, sanoisin.
A.S.: - Toivoisimme että ihmiset katsovat pelkkiä kappaleiden nimiä syvemmälle ennen tuomion langettamista, ja ymmärtäisivät myös albumin olevan enemmänkin kunnianosoitus herra Crowleyn kirjalliselle tuotannolle kuin varsinaisesti omia näkemyksiämme, jotka eivät yhtyeen sisälläkään ole täydellisen yhteneväiset. Ainakaan vielä emme ole törmänneet negatiiviseen palautteeseen. Haluaisimme tosiaan osaltamme kannustaa ihmisiä kriittiseen ja monipuoliseen ajatteluun ja henkiseen tutkiskeluun, tervettä epäilyä koskaan unohtamatta.
En lähde kysymään onko Taivasta ja Helvettiä olemassa, vaan kysyn: kumman eteisessä The Aeon soittaa, vai oletteko jossain ihan toisen pilven reunalla?
A.S.: - Riippuu tietenkin kenen tulkintaa taivaasta ja helvetistä seurattaisiin. Itselleni ajatus niiden olemassaolosta konkreettisina paikkoina tuntuu vähintäänkin epätodennäköiseltä, joten vastaan että soittaisimme odotusmusiikkia kuolemanjälkeisessä välitilassa, rauhoittaen vainajat hyväksymään kohtalonsa.
J.H.: - Soitamme hissimusiikkia riippumatta siitä, mihin suuntaan hissi on menossa.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.
A.S & J.H.: - Tee mitä tahdot on oleva koko laki. Rakkaus on laki. Rakkaus tahdon alla.
Haastattelu: Mika Roth, studiokuva: Vesa Ranta, livekuva: Jale Tuovinen
Julkaisitte huhtikuun puolivälissä Songs of the Great Beast -pitkäsoiton, jonka tekstit ovat itsensä Alesteir Crowleyn käsialaa. Onko Crowley itse siis tuo "Suuri peto", kuten hän itseään joskus ymmärtääkseni kutsui, ja miten saitte tekstien käyttöoikeuden?
The Aeonin nykyinen kokoonpano on täysin sama kuin näytelmässä. Osa jäsenistä tunsi jo ennestään toisensa, mutta oikeanlainen yhteys löytyi kaikkien kesken nopeasti. Tuo oikeanlainen kemia myös kuuluu levyllä vahvana. Pidän todella paljon siitä, että vaikka levyn raidoilla tapahtuu paljon, kokonaisuus on silti ilmava ja avara. Saavutus on vielä erityisen vaikea, kun mukana on näinkin paljon erilaisia soittimia. Miten se kultainen keskitie löytyi ja pystyvätkö kaikki vaikuttamaan siihen, mikä soitin on milloinkin äänessä ja mikä ei?
J.H.: - Niin, rakkaalla lapsellahan todella on monta nimeä. Uskonto ja raha ovat niitä aiheita, joista sodat kumpuavat. Uskonnoista pitäisi pystyä käymään dialogista keskustelua, eikä vain nauraa toisinajattelijoille tai ajatella heitä vihollisina. Joku omistaa elämänsä Saatanalle, toinen Jumalalle ja näiden käsitteiden määritelmä saattaa olla täysin sama. Olisi hyvä osata kyseenalaistaa omia arvojaan ja olla valmis muuttamaan näkemyksiään, eikä vain seurata sokeasti jotain tiettyä agendaa ja sulkea kaikki muu ulos. Nykyään puhutaan paljon laatikon ulkopuolisesta ajattelusta, jonka puolesta mekin liputamme. Paljon myös käytetään ilmauksia kuten "tee vain niitä asioita, jotka tuntuvat hyvältä" tai "ympäröi itsesi vain hyvillä ystävillä", mutta eikö sellainen vain sulje ihmistä omaan kuplaansa entistä tiiviimmin? Haastakaa itsenne ja toisenne, mutta muistakaa kunnioittaa, sanoisin.
