02.05.2017
KALLOT kolisivat taannoisella Missä korpit juhlivat EP-levyllään sen verran komiasti, että Desibeli päätti lähestyä kauhupunkkareita ja kaivaa haudat auki. Trio, eli Mikko, Jesse ja Pauli, vastaili koko vahvuudellaan kysymyksiin, ja heti alkuun allekirjoittanut sai hämmästyä, kun bändin syntyhistoria paljastettiin.
Mikko: - Misfitsin vaikutusta ei voi mitenkään kieltää, kun tyylivalinnasta meidän kohdalla puhutaan. Ihan yhtä vähän käy kiistäminen KALLE -lehteä 1987 vuodelta, josta löytyi Hulkkonen ”Hullu suomalainen” -juttusarja. Kari Nenosen nimettömänä kirjoittama Hulkkonen ”Hullu suomalainen” Kolmentähden länkkäri -kirjasarja on ollut meille pohjaton inspiraation lähde biisejä tehdessä.
Tästä voimme siis oppia, että kun yhdistää kioskipokkarit ja kauhurockin niin voittava yhdistelmä on siinä. Yhtyeen jäsenillä on jo aiempaa kokemusta bändeistä, mutta KALLOT on saanut lähteä liikkeelle puhtaalta pöydältä. Eli mitään pöytälaatikoiden helmiä ei ole lähdetty lämmittelemään, vaan kaikki materiaali on syntynyt juurikin tälle bändille.
Mikon mukaan EP:llä on biisejä koko vajaan vuoden kestäneeltä uralta, ja yhtyeessähän on tosiaan kolme jäsentä, joista jokainen laulaa omat kipaleensa. Tämän kiekon viidestä rallista Mikko laulaa kolme ja Jesse kaksi siivua, mutta kuka on mystinen kolmas jäsen ja tullaanko myös häntä kuulemaan tulevaisuudessa?
Pauli: - Mystisenä kolmantena jäsenenä voin todeta, että levyllä minua tullaan kuulemaan heti kun biisejä syntyy. Ajankohta on hämärän peitossa vielä itsellenikin.
Jesse: - Pauli on meidän bändin hulluin ja arvaamattomin tyyppi. Pelonsekaisin tuntein odotan, että milloin sieltä suunnasta alkaa tulla biisejä, ja ennen kaikkea millaisia.
EP:n viidestä siivusta vain Kylmää kylmempi ylittää kahden ja puolen minuutin rajan, juuri ja juuri. Eli olette sisäistäneet kiteyttämisen jalon taidon jo esimerkillisesti, mutta se ei silti estä jopa pianon ja kitarasoolon ujuttamista mukaan. Onko pelkistäminen vaikeaa, kun biisit tuntuvat jo nyt kasvavan yllättävänkin moniin suuntiin? Musiikkinnehan saattaa kuulostaa aluksi simppeliltä, mutta siellähän tapahtuu jo kaikenlaista jännää ja ei-niin-suoraviivaista...
Mikko: - Ei se oo. Joku viisas joskus sanoi, että jos ei asiaa saa sanottua kolmessa minuutissa niin se kannattaa jättää sanomatta. Meillä kaikilla on omat tyylimme tehdä biisejä ja yhdessä sitten ne sovitetaan. Idea on, että biiseistä tehdään hyviä ja jos tuntuu, että passais soolo tai Stooges-piano, niin sitten ne laitetaan sinne. Kyllähän se vähän itseänikin huvitti kun tajusin, että Saalis biisi jolla on mittaa 1,15 minuuttia ja joka on ”kahden soinnun” rymistys, sisältää viisi sointua ja neljä erilaista kohtaa. Ei se silti progelta kuulosta. Eihän?
Jesse: - Pelkistäminen on helppoa. Tekemisen keksiminen pitkästyttävissä äänityssessioissa ei. Kun on tylsää, niin menee sooloiluksi.
Mutta ei sentään progeksi, sen voin kyllä puolestani vahvistaa. Yksi kantavista teemoista kappaleissa on kuolema. Onko viikatemies siis kunkku ja tulemmeko koskaan kuulemaan onnellista KALLOT-biisiä? Ja mitä se onni nyt ensinnäkään on...
Pauli: - Kai se biisin onnellisuus riippuu siitä, kenen näkökulmasta asioita katsotaan. Esimerkiksi Siellä missä korpit juhlivat -kappaleen korpit ovat varmaan hyvinkin onnellisia. Niin ja onhan se samaisen kappaleen sanoituksessa mainittu mieskin onnellinen kuollessaan.
Mikko: - Minun biiseissähän ei ole oikeastaan kun kaksi kuolemaa, joita käsitellään eri kulmista ja eri ajassa. Tulevaisuudessa toivottavasti saan jossain muotoa jäsenneltyä koko tuon tarinan helposti ymmärrettävään muotoon. Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin legendaarinen kuolemankin ylittävä rakkaustarina ja tietysti kostoretki jossa nuo kuolemat aiheuttaneet nahjukset haetaan tilille.
Jesse: - Onni on mulkku.
EP on soundillisesti erittäin napakka ja jämäkkä, eikä sen työstöön tarvittu juuri ulkoisia käsiä. Mikon mukaan vain masterointi ulkoistettiin, sillä kokemusten perustella sen kannattaa tehdä joku muu ja jossain muualla, kuin missä biisit on miksattu. Ryhmän sisällä päätöstenteko on kuuleman mukaan nopeaa ja napakkaa, mikä on myös melkoinen etu DIY-urakoinnissa. Melodinen kauhupunkki on selvästi vahvuutenne, mutta onko bändille asetettu mitään raja-aitoja, vai saako kehitys kehittyä jatkossa mihin vain?
Mikko: - Miksi laittaa itsensä laatikkoon? Me laitettiin itsemme tällä kertaa laatikkoon siksi, että saadaan sitte potkia ja hakata laatikon seiniin reikiä. KALLOT on rock bändi ja sellaisena tulee pysymään vaikka raamit oliskin vähän repaleiset.
Jesse: - Ei mitään rajoja, eikä aitoja, mutta toivottavasti emme ainakaan kehity. Ei jaksaisi.
Mitä seuraavaksi? EP ja pari sinkkua on jo julkaistu, joten koska luvassa on lisää ja missä muodossa?
Mikko: - Me ollaan kymmenen kuukauden sisällä nyt julkaistu kaksi sinkkua ja yksi EP, eli yhdeksän biisiä ja yhteensä 17:38 minuuttia KALLOT musiikkia. Eikös se ole aika paljon nykypäivänä? Materiaalia olis kyllä reilustikin saman verran lisää ja KALLOJEN työskentelytavalla musiikkia voisi helpostikin julkaista lisää nopeaan tahtiin, mutta tuleeko siitä jo sitten ähky?
Mikko: - Älä sano, etteikö kapula vois lentää yleisöön... Meidän tehtävä on keikoilla saada ihmiset pitämään hauskaa ja ehkä pariutumaan. Perseet vaan pyörimään ja nyrkit ilmaan. Meidän biiseihin pääsee niin helposti mukaan, että keikoilla jengi osaa jo ensimmäisellä kuulemalla laulaa mukana. HEI huudot on kyllä kans lähtenyt ihan kiitettävästi.
