Loose Veins – suonet täynnä musaa

Loose Veins on yhden miehen, Joni Kyynäräisen, projekti, jonka esikoiskasetti Observations pystyi summaamaan huimaavan määrän rockin eri alalajeja neljän biisin mittaan. Desibeli haastatteli miestä projektin takaa, ja selvitteli tämän lupaavan projektin taustoja, historiaa, nykyisyyttä, sekä hiukan tulevaisuuttakin.

Kyynäräinen soittaa tällä hetkellä bassoa Volucrine -nimisessä metallibändissä, sekä kitaraa Scumrise -nimisessä punk/metal hybridissä, joka tosin on hieman käymistilassa. Loose Veins on kuitenkin ikioma sivuprojektisi/varaventtiilisi, joten mitkä olivat Loose Veinsin tavoitteet ja tarkoitus alussa?

- Perimmäinen tarkoitus oli tutkiskella itselle ennestään tuntemattomia alueita. Alkuvuodesta 2016 tuli hommattua omat rummut ja siitä pikkuhiljaa sikisi ajatus näiden biisien saattamisesta päivänvaloon. Soitannollisesti Observations on ensimmäinen julkaisu ikinä, missä soitan rumpuja tai "laulan".

Musiikillisesti Kyynäräinen on harrastanut tuntemattomampien suuntien tutkiskelua jo pidempään, mutta syntynyt materiaali ei ole syystä tai toisesta sopinut aikaisempien bändien pirtaan. Esimerkiksi Global Exit on suurimmaksi osaksi jo viisi vuotta vanha kappale, sanoituksia myöten.

Esikoiskasetti Observations on neljän biisin ja vajaan kolmentoista minuutin mittainen annos aika garagesti ja punkisti kolisevaa rockia, johon tekijä on omien sanojensa mukaan suhteellisen tyytyväinen. Kappaleilla voi kuulla kehityksen ja sounditkin ovat mukavan räkäiset – mutta palataan vielä tuohon musiikkityyliin. Olin kuulevinani ainakin punkin, garagen, grungen ja stonerin juonteita, mutta onko olemassa jotain tiettyä suuntaa, jonka halusit tietoisesti välttää?

- Vaikka kitarat soivat ajoittain hyvin raskaasti niin varsinaisia metallijuttuja yritin osittain tietoisestikin välttää. Juurikin siitä syystä, että sitä on tullut ja tulee soitettua niin paljon. Punk ja nuo muut mainitsemasi rockin eri alalajit ovat kuitenkin aina olleet kovassa kulutuksessa, joten halusin tehdä jotain niiden suuntaista.

Kaikki materiaali on luotu ja ikuistettu osapuilleen yhden hengen voimin, joten vaarana on tietysti näkökulman menettäminen. Tämä probleema on askarruttanut myös Kyynäräistä paljon, minkä johdosta turhaa hinkkaamista pyrittiin välttämään mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi hän päätti ottaa osan jutuista puhtaasti harjoitteluna ja antaa vain mennä – mutta ei se helppoa ollut.

- Varsinkin tuo laulujen äänitys ja niiden soittaminen ulkopuolisille oli kova paikka. Äänitysvaihe olisi varmaan ollut niiden osalta tuskaa, jos joku toinen olisi ollut rec-napin takana. Ja kyllä mulla muutenkin päässä oli aika selkeä visio siitä, miltä halusin noiden biisien kuulostavan ja olen iloinen, että tämä tuli tehtyä juuri näin.

Miten ihmeessä bändin nimeksi valikoitui "Loose Veins"? Onko tuo kannanotto ikääntymistä vastaan, tai suuria ikäluokkia, vai mistä tuossa on kyse?

- (Naurua) tosiaan jos esimerkiksi Googleen kirjoittaa Loose Veins saa hakutuloksena paljon asiaa varicose veinseistä eli suonikohjuista. Bändien nimien keksiminen on aina ollut todella vaikeaa hommaa. Varsinkin hyvien sellaisten. Löysiin suoniin mahtuu kaikenlaista sekaan. Erään ikivihreän mukaan bensaa. Mulla ehdottomasti musaa. Joillain jotain muuta.

Esikoinen on nyt ulkona, mutta tuletko soittamaan materiaalia livenä? Ja jos aiot esiintyä, niin kuinka ja missä muodossa se tulee tapahtumaan?

- Live-esiintymiset ovat kyllä jossain vaiheessa haaveena. Vaikka keikkoja on tullut heitettyä aika paljon niin myös tuo liidivokalistin ja "keulakuvan" rooli lavalla saa kyllä polvet tutisemaan jännityksestä. Ainakin välispiikit olisivat varmasti aika vähäisiä.

Studiossa Kyynäräinen hoiti kaikki osuudet, mutta keikkakokoonpanossa rooliksi jäisi kitaristi/vokalisti jonka tukena olisi basisti ja rumpali. Kaikki tarvittavat soittimet siis ovat hallussa, mutta mikä on se vahvin alasi ja millä tontilla venyit mielestäsi eniten?

- Aloitin kitaran soiton joskus 12-vuotiaana eli kun tänä vuonna tulee 30-vuotta mittariin, niin sitä on kohta 18-vuotta tullut soitettua. Bassoonkin on kunnolla tullut jo 8-vuotta otettua kontaktia. Rumpuja on tullut paukutettua nyt vasta vuoden päivät ja äänityshetkellä olin soittanut vasta reilu puolivuotta. Aika hullun hommaltahan se tuntui siinä vaiheessa alkaa äänittää, mutta kun sen päähänpiston sai, niin pakkohan se oli loppuun viedä. Pakko kyllä sanoa, että aika tuskaista se oli ja rumpuihin tuli käytettyä reilusti enemmän aikaa kuin kielisoittimiin yhteensä.

- Liidivokalistin hommiakaan en ole ikinä tehnyt, vaikka muissa bändeissä tulee satunnaisesti harjoitettua taustahuutoja. Tein aluksi muutamia treeniäänityksiä ja aika oudoltahan se oma ääni kuulosti, mutta kyllä siihen tottui. Äänen kestävyyden kanssa oli varsinkin alussa todella paljon ongelmia enkä kamalan paljon pystynyt samoissa sessioissa äänittämään. Rumpu- ja lauluosastoilla tuli venyttyä ehdottomasti eniten.

- En jaksa sahata kitaralla ja bassolla skaaloja tai sormiharjoituksia tunnista toiseen vaan olen enemmän semmoinen fiilispohjainen soittaja. Nyt onkin laulun ja rumpujen kanssa ollut hienoa huomata kuinka oikeasti kehittyy jossain ja se on tuonut uutta puhtia oikeastaan kaikkeen muuhunkin tekemiseen. Rumpujen kautta huomaa myös paljon uusia juttuja soitinten välisestä dynamiikasta ja sen sellaista.

Mitä seuraavaksi? Joko uutta julkaisua on suunnitteilla ja sauhuaako biisikynä jo ahkeraan?

- Uusia biisejä ja raakileita on kyllä jo kourallinen kasassa. Olen vähän sellaista miettinyt, että jos seuraavan julkaisun tekisi vielä kokonaan yksin ja sitten katselisi, josko jostain löytyisi innokkaat basisti ja rumpali mukaan ainakin keikoille. Mutta aika näyttää. Varmaa kuitenkin on, ettei tämä ainokaiseksi julkaisuksi jää.

Jos saisit rajattoman levytysbudjetin, niin hanke mihin ryhtyisit juuri nyt olisi...?

- Loose Veinsin täyspitkä se varmasti olisi. Tämä on sikäli vähän hankalaa, että tietyn pisteen jälkeen raha ei enää musiikkia paranna. Ainahan sitä voisi Abbey Roadit buukkailla, mutta en nyt tiedä olisiko sillä lopputuotteen kannalta juurikaan väliä. Varmaankin käyttäisin rahat niin, että rahoittaisin niillä elämäni niin ettei tarvitsisi huolehtia ns. leivän saannista vaan saisi kaikessa rauhassa sävellellä kasan hyviä biisejä. Äänitysten jälkeen mikäli takana ei ole minkäänsortin julkaisijaa tulisi aika paljon rahaa käytettyä myös kunnolliseen vinyylijulkaisuun.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Noita kasetteja on vielä jonkun verran jäljellä, ja jos joku sellaisen haluaa ostaa voi laittaa mailia (looseveins(att)gmail.com). Mikäli kuitenkin kasetit ovat mielestäsi hipstereiden hömpötystä, niin kaikki neljä biisiä löytyy myös bandcampista.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Heidi Mankinen (lähikuva), Annika Oksanen (livekuva)