Totuuden etsintää ja ilmestyksiä rajamailta

Jallu Koala ilahdutti, ja hiukan hämmensikin, debyyttialbumillaan. Upea kasetti kun pursui wanhan koulukunnan syntetisaattoreilla luotua elektronista dubia. Heijastellen düsseldorf-soundia, karibian letkeää menoa, sekä hiukan kotimaista melankolia-iskelmääkin. Desibeli päätti haastella yhtyeen maestroa ja primus motoria.

No niin, otetaan alkuun pieni historian oppitunti. Eli mistä yhtyeessä on kyse, keitä siihen kuuluu, mihin se on matkalla ja kuinka matka on johtanut nykyiseen pisteeseen bändin historian alkuhämäristä?

- Jallu Koala sai juttuna alkunsa oikeastaan siitä, kun 2014 samplerilla leikitellessäni tein muutamia dub-instrumentaaleja, joihin sitten Jyväskylässä asuva runoilija Mohamed Ahmed Haji Omar äänitti runojaan. Minulla oli myös muita enemmän syntikoihin perustuvia biisiaihioita, joten alkoi syntyä ajatus jonkinlaisesta sooloprojektista.

Varsinaiseksi bändiksi projekti kasvoi syksyn 2016 keikkojen myötä. Levyllä Koala soitti vielä paljon itse, mutta soundimaailman hahmottuessa oikeat henkilöt löytyivät hiljalleen eri tonteille. Kitaristi A. Juntunov, intialaisten lyömäsoitinten tuntija Vil Kreeni, sekä taustalaulaja Frau Doktor nostivatkin biisit kuuleman mukaan ihan uudelle tasolle.

- Alkuvuonna teimme muutamia keikkoja kasetin julkaisun kunniaksi ja yhtyeen matka keikkojen osalta jatkuu kevään ja kesän koittaessa, kun Baaritiskin Monomaanikot -ryhmä on taas kokonaisuudessaan maisemissa.

Esikoispitkäsoitto Ilmestyksiä rajamailta on kasetin saatekirjeen mukaan 'teemalevy Jallu Koalan shamanistisesta matkasta syvälle mystisten näkyjen todellisuuteen'. Voisiko tuota hieman avata, eli mistä kokemuksista ja materiaalista albumi syntyi, ja kuinka pitkän ajan sen kypsyttely otti?

- Albumin taustalla on itsensä etsimistä sekä siitä kummunnutta mielenkiintoa mystiikan eri perinteisiin suomalaisesta shamanismista esoteriaan ja jumalasta juopuneisiin suufeihin sekä ajatukseen kaikkia näitä yhdistävästä perimmäisestä totuudesta, jonka voisi löytää itseään tutkimalla. Kypsyttely vei oman aikansa, mutta lopulta monien kappaleiden tekstit syntyivät aika intuitiivisesti ja ilmestyksenomaisina unen ja valveen rajapinnassa. Biisi biisiltä alkoi tuntui että ne muodostavat kokonaisuuden näkyjä matkasta alitajunnan synkistä varjoista kohti sisäisen myrskyn aaltojen tyyntymistä ja rauhallisempaa maisemaa. Koala löytää tripillään lopulta oman totuutensa, jossa kaikki ei todella ole sitä miltä ensi näkemältä näyttää, vaan taustalla häilyy jotain syvempää ja merkityksellisempää.

Musiikissanne itä ja länsi kohtaavat etelän sekä pohjoisen, kun anglo-amerikkalainen perintö, idän mystisyys, pohjoisen melankolia ja etelän rytmit yhdistyvät. Arviossa totesin myös että julkaisun jyrkkä lo-fi -ote nostaa mieleen jopa soviet-pop fiilikset, mutta ne selvimmät vaikutteet taitavat levätä hieman toisissa suunnissa, vai kuinka?

- Soviet-pop fiilikset eivät ole lainkaan kaukaa haettuja, sillä itänaapurin musiikkia on tullut paljon kuunneltua ja esimerkiksi legendaarinen 80-luvun Kino-yhtye on lähellä sydäntä. Toiset vahvat vaikutteet ovat sitten ehkä niitä ilmeisempiä, eli Jamaikalla ja Iso-Britanniassa tehty 70- ja 80-lukujen reggae ja dub. Molemmissa on minusta sitä samaa lo-fi-tunnelmaa, kun estetiikkaa on luotu saatavilla olevan teknologian rajoja koetellen. Myös afrikkalaisessa musassa on monesti makeata saundia, joka yhdistyy tietenkin vahvoihin ja monipolvisiin rytmeihin.

Ryhmän tyyli on siis hyvin uniikki, mutta pyydettäessä pohtimaan mahdollisia verrokkeja esiin nousee jyväskyläläinen Profeetta ja Uusi Maailmanuskonto, jonka kolmeen pitkäsoittoon kannattaa tosiaan tutustua. Mutta palataan teidän musiikkiinne ja sen tulevaisuuteen. Eli miten seuraava julkaisu syntyy ja miltä se tulee kuulostamaan esikoiseen verrattuna, vai saavatko nopat tippua kuten tippuvat?

- Haluan muuttaa työskentelytapaa seuraavassa albumissa ja tehdä äänitykset yhdessä koko bändin kanssa sovittamisesta lähtien. Soundimaailman uskon pysyvän samantyyppisenä, mutta bändisoiton kautta seuraavalle julkaisulle saisi vahvemman grooven. Keikoilla tämän ensilevynkin biisit ovat jo ottaneet uusia mielenkiintoisia muotoja, joten sillä tiellä on hyvä jatkaa. Teemalevy seuraava tuskin on...vaikka edellisen perusteella sitä taitaa olla turha tässä vaiheessa vielä miettiä.

Olette siis myös keikkaileva yhtye, jolloin Jallu Koalan kera lauteille nousee Baaritiskin monomaanikot -yhtye. Keitä tuossa kokoonpanossa on, miten heidän kanssaan keikkailu sujuu ja miten yhteistyö tulee tulevaisuudessa kehittymään?

- Kyllä. Keikkakokoonpanomme on kuusihenkinen. Mukana ovat minä, Jallu Koala, (laulu, syntikka, melodika), Frau Doktor (taustalaulu), A. Juntunov (kitara), Rezny Crock (syntikat), Nick Luola (basso) ja Vil Kreeni (rummut). Kaikki soittajat ovat minulle tuttuja aiemmista soittoyhteyksistä ja tietenkin hyvää väkeä, joten keikkailu on sujunut mukavissa merkeissä. Kunhan uusia biisejä aletaan treenaamaan, niin odotan mielenkiinnolla sitä että niitä päästään työstämään jo alkuvaiheessa yhdessä.

Esikoinen julkaistiin omakustanteena, koska yhteistyökumppania ei pienen etsinnän päätteeksi löytynyt. Ja myös jatkossa omakustanteen ovat todennäköinen julkaisutapa. Pakko muuten kysyä vielä kasetin nimestä innoittuneena: minkälainen ilmestys yhtyeenne on, noin messiaanis-visuaalisesti, entä minkä rajamailta oikein saavutte?

- Yhtyemme on sekalainen ilmestys hämärän rajamailta saapuvia karvanaamoja ja kaljupäitä, jotka kulkevat keikkapaikalla vimmaisesti baaritiskin, lavan edustan ja tupakkapaikan Bermudan kolmiota, kunnes keikan alku vapauttaa tästä kierteestä syventymään musiikilliseen meditaatioon. Onneksemme ryhmän miesten ADHD:ta tasapainottaa Frau Doktorin naisellinen huolenpito ja syvän ymmärryksen taajuudelle virittyneet hermot.

Näin juttutuokio päättyy, Desibeli kiittää ja jää odottamaan lisää maistuvaa musiikkia.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Anu Suutari, Otto Lönnin