Rite - Bändi ja asenne

Joidenkin rokkibändien kantava voima on pääkopan sisältä tai sydämestä kumpuava Asenne isolla A:lla. Olen nähnyt, kun mikkeliläissyntyinen Rite veteli Tampereen Klubilla rokkiheviään kuin viimeistä päivää, vaikka väki ei tiennyt bändistä juuri mitään ja volyymissakin oli totuttelemista. Bändi ei moisesta välittänyt, vaan antoi kaikkensa: tukka heilui ja hommasta paistoi soittamisen ilo. Kertakaikkiaan vakuuttava suoritus.

Yhtään hullumpi ei bändi ole levylläkään. Eli siinäpä hyvä syy lähestyä bändin kitaristia Sami Lintusta . Alkuun lienee syytä kerrata Riten historiaa eli miten ollaan tultu vuoteen 2003? Ja miten yhtyeen soundi on kehittynyt alkuajoista tähän päivään?

- Ajauduimme pikkuhiljaa Jarkon ja Juhan kanssa samaan metallibändiin soittamaan 90-luvun alkuvuosina. 1994 musiikillisen linjan muututtua selvästi metallista 70-lukuvaikutteiseksi päätimme vaihtaa bändin nimeä. Näin syntyi Rite.

- Keikkoja soitettiin ja demoja nauhoitettiin. Tero Pantsar liittyi bändiin toiseksi kitaristiksi 1995 ja basisti Harri Valkonen vaihtui Manu Kuituseen 1998. Syksyllä 1999 nauhoitimme neljän biisin Goddamn -demon joka sitten herättikin ihan huomattavasti positiivista huomiota.

- Ranskalainen Water Dragon Records julkaisi Goddamn -demon neljä biisiä seiskatuumaisena vinyyli-EP:nä, ja samainen yhtiö innostui ehdottamaan kokopitkän albumin tekoa. Tero lähti bändistä keväällä 2001 ja saman vuoden syksynä menimme nelihenkisenä Arttu Sarvanteen Studio Watercastleen Jyväskylään nauhoittamaan esikoisalbumiamme.

- Keväällä 2002 löysimme kaipaamamme toisen kitaristin, kun Janne Savolainen otti yhteyttä ja tarjoutui paikalle. Yli vuosi nauhoitusten jälkeen ensimmäinen kokopitkä levymme vihdoin ilmestyi marraskuussa 2002. Shoot Skull For Jackpot pitää sisällään kymmenen kappaleen verran raivoisaa raskasrokkia. Keikkoja soitellaan tihenevään tahtiin ja uutta levyä jo suunnitellaan.

Teidän soundinnehan on aikas omaperäinen verrattuna moniin muihin. Siellä tuntuu olevan aika vahva tujaus metallia, mutta myös stoner rock -vivahteita ja ehkä tujaus sellaista perus garage rockiakin. Allekirjoitatko tällaiset näkemykset? Entä onko Entombedin Wolverine Blues ollut bändille niin tärkeä levy miltä se ainakin Shoot Skull For Jackpotin perusteella kuulostaa?

- Ihan oikeilla jäljillä olet. Bändin alkutaipaleella musiikkimme oli hyvin 70- lukuvaikutteista jammailusooloineen ja blueskaavariffeineen, mutta kun vuosituhat läheni loppuaan, tuli mukaan yhä enemmän metallivaikutteita joita aiemmin olimme tietoisesti karsineet. Taitaa veri vetää.

- 70-luvun Black Sabbath oli varhais-Riten suurin vaikuttaja. Sittemmin mukaan tuli vaikutteita mm. 70-luvun Kissiltä, Lotto-aikojen Xysmalta ja mainitsemaltasi 90-luvun puolenvälin Entombedilta.

- Musiikissamme kuuluu varmasti vieläkin 70-luku sekä metalli... tästä yhdistelmästä varmaan aiheutuvat ne stoner rock -assosiaatiot. Mutta itse emme kyllä itseämme stoneriksi luokittele. Riten musiikki on rehellisesti hevirokkia ja sillä hyvä.

Sekä teidän eka seiskatuumainen että albumi ilmestyivät suht pienen ranskalaismerkin kautta. Kuinka yhteistyö on toiminut ja onko firmasta ollut jotain käytännön hyötyä mitä ei olisi täältä käsin voinut hoitaa? Toisaalta Rite on ollut Suomessa aika näkymättömässä roolissa ainakin tähän asti - esimerkiksi sitä seiskaa ei tainnut mahdottomasti tulla tänne asti?

- Water Dragon Records on palvellut meitä hyvin ollakseen vain kahden veljeksen ylläpitämä pikkulafka. Levyn julkaisu viivästyi tosin monta kertaa kun yhtiön tuotanto kai vähän ruuhkautui.

- Water Dragon -veljekset ovat kyllä hoitaneet kiitettävästi promootiota Ranskassa ja sen naapurimaissa. Haastatteluja ja muuta julkisuutta on ollut siellä päin tosi paljon. Kotimaan jakelijaa levyllä ei vielä ole ja kaikki promootio täällä hoidetaan ihan bändin voimin, joten Suomen johtavien musiikkilehtien kansikuvissa ei olla juuri poseerattu. Pikkuhiljaa keikkojen myötä mainetta on tullut ja onhan levy saanut mainioita arvosteluja ympäri maailmaa.

- Goddamn -EP:nkin Suomen jakelu oli meidän käsissämme joten eihän sitä Anttilan hyllystä löydy. Helsingistä sitä vielä löytynee muutamasta erikoisliikkeestä ja netin kautta sitä voi tilata useastakin paikasta. Toivottavasti äänitteille löytyisi jakelija niin Suomessa kun muuallakin maailmalla ettei ihmisten tarvitsisi etsimällä etsiä levyjämme.

Sen vähän mitä Riten nimeä on keikkamainoksissa näkynyt, tuntuu että keikkoja on soitettu eniten juuri tämän stoner rock -osaston kanssa - pitääkö mielikuva paikkansa? Löytyykö tästä scenestä ne hengenheimolaiset vai onko Rite liian rokkia metallijampoille?

- Keikkoja on tullut soitettua monenlaisten bändien kanssa, eikä mitään olla vierastettu. Rite on sen verran rokkia että voidaan hyvin lähteä keikalle liekkirokkibändin kanssa ja toisaalta sen verran metallia että sovitaan helposti samalle lavalle verensylkijöiden kera.

- Vaikkei Ritellä ihan joka päivä keikkaa olekaan, on esiintymisiä ehtinyt kertyä vuosien saatossa aikalailla. Levyn ilmestyttyä keikkoja on alkanut tulla tiheämmin. Keikkamyyjä vielä puuttuu, joten keikkojen hankkiminen hoituu bändin omin voimin.

Olen ymmärtänyt, että Riten porukat ovat veivanneet rockia jo kauan - kutkuttaako haaveissa sellainen isosti breikkaaminen vai toimiiko bändi suurimpana tavoitteena "vain" musiikin ja bändin itsensä kehittyminen?

- Eiköhän se rocktähteys ole jokaisen soittajan haaveena alunperin ja jokainen bändi pyrkii siihen, kukin omaa tietään. Oikotietä onneen ei varmaan ole olemassa. Loppujen lopuksi hyvät biisit ratkaisevat ja ovat kaiken perusta. Biisinteossa on aina uutta opittavaa ja parantamisen varaa.

Jos jotain oleellista lisättävää löytyy, kuten tuoreita uutisia, viestiä potentiaalisille kuulijoille tms., niin antaa palaa.

- Tulkaa ihmiset keikoille ihmettelemään viittä hevirokin kourissa kimpoilevaa miestä. Jos levyjä ja paitoja ei muualta löydy niin keikkapaikoilta ainakin.

Antti Luukkanen, kuvat Rite