Positiivisen aggressiivisen energistä stressinpoistoa
09.11.2016
Viimeisen vuosikymmenen aikana ahkerasti erilaisia kiekkoja julkaissut My Funeral yllätti uudella EP:llään. Soittihan bändi aiemminkin terhakkaa thrashia, mutta Harder Than This Life -kiekko summasi täydellisyyttä hipoen kaiken hyvän ja merkityksellisen metallin tuosta laidasta. Desibelin kysymyksiin vastasi bändin laulaja-basisti Ilkka Sepponen, joka on juuri nyt enemmän kuin tyytyväinen bändinsä nousujohteiseen suuntaan. Ja niin, miten päädyittekään nykyiseen pisteeseen?
- Alkuun etsittiin oikeita soittajia bändiin ja siinä meni viisi ensimmäistä vuotta. Sitten kun oikea kokoonpano löytyi, niin hommat lähtivät käytännössä alusta. Silloin myös mietittiin nimen vaihtoa, mutta haluttiin erottua muista.
Olette lähdössä marraskuussa thrashaamaan Balkanille, entisen Jugoslavian alueelle. Miten moinen mahdollisuus oikein syntyi?
- Thrash Destructionin julkaisun jälkeen minulle tuli kaveripyyntö Bozo Pardovicki nimiseltä kroatialaiselta tyypiltä. Alkuun hän vain promotoi meidän Youtube-videoita. Maksuksi laitettiin cd:itä, paitoja ja bonuksena suomalaisia makeisia. Myöhemmin kesällä Bozo alkoi järjestää kiertueita bändeille Itä-Euroopassa ja me heitettiin kolme keikkaa Balkanilla joulukuussa 2013. Myös Violence Academyn jälkeen kierrettiin Itä-Eurooppaa ja nyt on vuorossa kiertue Balkanilla.
Entä mitä odotatte reissulta?
- Otetaan matka kymmenen päivän lomareissuna ja tehdään joka ilta sitä mikä on parasta elämässä eli tavataan uusia tyyppejä ja heitetään keikka! Käydään kattoon nähtävyyksiä, syödään paikallisia ruokia ja juodaan bissejä.
Kun My Funeral niminen yhtye tekee Harder Than This Life -nimisen levyn, voi positiivisuuden olettaa olevan syvältä. Sepponen muisteleekin, että jonkinlaista depistä oli ilmassa kun bändiä nimettiin, mutta meininki on silti ollut aina positiivista. Biisit ovatkin tekijänsä mukaan positiivisen aggressiivisen energisiä stressinpoistobiisejä. Mukana on kuvainnollista väkivaltaa, jolle tosin on syvempi tarkoitus, kunhan sen vain ymmärtää.
- Harder Than This Life on vankka nimi, jonka takana voin ylpeänä seistä. Se voisi hyvin olla jonkun kasari action-pläjäyksen nimi. Välistä elämä vastustaa ja eteen tulee hankaliakin asioita, se on vähän itsestä kiinni miten ne käsittelee. Itse pyrin löytämään hankaluuksista aina jotakin positiivista ja päihittämään elämisen itselleni oikeaan suuntaan. Ja kyllähän tämän EP:n biisit ovat raskaampia kuin elämä.
EP on julkaistu puolalaisen Via Nocturnan kautta, mutta miten päädyitte alkujaan yhteistyöhön?
- Sieltä otettiin yhteyttä ja kyseltiin halukkuutta julkaista CD heidän kautta. Itse me ne levyt maksettiin ja saatiin oma osuus levyistä. Lafkan pitäisi hoitaa promootio, jakelu ja nettijakelu. Meille levyn julkaisupäivämäärä tuli yllätyksenä ja tuli kiire hoitaa promootiota. Fyysiset levytkin saatiin vasta kahden viikon kuluttua julkaisusta.
Tulevaa pohdittaessa mitään ei ole lyöty lukkoon, vaan tarkoitus on mennä levy kerrallaan eteenpäin. Tarjouksia on saatu vastaan, mutta ainakin tällä hetkellä omakustanteena julkaisu tuntuu kannattavimmalta, niin taloudellisesti kuin taiteellisen itsenäisyydenkin kannalta. Eikä tilanne ole kuulijankaan kannalta mitenkään mahdoton.
- Biisit voi ladata ilmaiseksi Bandcampista ja halutessaan meille voi lahjoittaa parhaaksi katsomansa summan. Levyjä ja paitoja myydään omat pois periaatteella.
Edellisen kerran kuulin bändin musiikkia, kun Thrash Destruction julkaistiin kolme vuotta sitten. Uuden EP:n rankempi soundi yllätti ja ilahdutti allekirjoittanutta, mutta arveluni death metalin vaikutuksesta asioihin tyrmätään, sillä kuolo ei kuulemma viihdy soittimessa, eikä kiinnosta muutenkaan.
- Eniten uusien biisien syntyyn vaikutti ensimmäisen bändini demon löytyminen. Kehnoja biisejä kehnolla toteutuksella, mutta kyllä se ilman muuta omaperäistä oli. Lähdin hakemaan biiseihin niitä samoja vaikutteita, mitä ylä-aste ikäisenä oli, ja kyllä minulle melodiat on aina suuressa roolissa ollaanhan me bändinä niistä hyvää palautetta saatukin.
Vaikutteita pohdittaessa Sepponen toteaa olleensa aina utelias sekä vaikutteille altis. Tämä on tietysti johtanut hyviin ja huonoihin asioihin, mutta nyt asiat tehdään vain itselle ja periaatteellisena pohjana toimii tavallaan punk. Metallinen hardcore tunnustetaan myös, vaikka se tulikin kuvaan vähän myöhemmin.
Tulevan materiaalin muotoja pohdittaessa Sepponen kertoo meneillään olevan juuri vahvan Thin Lizzy -kauden, eli muheita bassokuvioita saattaa ainakin olla luvassa – My Funeral -tyylillä siis. Mutta palataan näihin EP:n biiseihin. It's All 'bout The Pride on teksteiltään mielenkiintoinen itsetutkielma ja julistus. Kenelle sanat ovat osoitetut, peilikuvalle vai jollekin viholliselle - vai sekä että? Olin huomaavinani jotain tikareita rivien välissä, vai kuvittelinko omiani...
- Se kertoo minusta itsestäni, mutta se on omistettu kaikille ketkä voivat olla ylpeitä itsestään. Jos näkee ylpeiden negatiivisena asiana, niin biisistä voi varmasti löytää tikareitakin. Ylpeys pitää vaan tajuta. Itsestään ja omista saavutuksistaan saa ja täytyy olla positiivisessa mielessä ylpeä. Kun tekee kovasti töitä jonkun asian eteen ja jotain saavuttaa, niin ei ole väärin olla ylpeä saavutuksistaan. Ylpeillä ei silti kannata. Ainakaan asioilla mitä ei ole itse tehnyt tai saavuttanut.
Miltä lähitulevaisuus näyttää? Onko lisää julkaisuja tulossa ja miltä keikkakalenteri näyttää Balkanin reissun jälkeen?
- Balkanin reissun jälkeen ei ole mitään sovittuna. Ollaan kyllä heti valmiita soittamaan kun tarjotaan hyvää tapahtumaa. Tuskan ja Jalometallin promoottoreille sellanen pikku vinkki, että tässä on kova bändi kattaukseen.
Julkaisupuolella luvassa on pieni tauko, tosin seuraavan albumin valmistelut alkavat kyllä ensi vuonna. Entä mikä hautaamistapa on eniten mieleenne? Onko tuli paras, vai kenties laatikko kuuden jalan syvyydessä, tai soinen hauta jossain jumalanhylkäämän rämeen syvyyksissä?
- Jos kuoleman miettii jonkinlaisena henkimaailman kokemuksena, niin varmasti polttohautaus, mutta kyllähän luuranko on aina näyttävän näköinen. Tavoite on siis tulla niin kuuluisaksi, että saa oman luurankonsa tulevaisuudessa näytille eli valitsen kuuden jalan syvyyden
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi sen aika.
- Ensiksi tietysti kiitos haastattelusta ja EP:n arvioinnista. Lukijoille sitten, että käykää lataamassa EP bandcampista tai vaikka torrenttina. Rahallisia lahjoituksia otetaan myös vastaan, mutta myös tykkäykset ja jaot somessa käyvät myös hyvin vaihtarina. Ja mikäli haluaa fyysistä levyä tai paitaa, niin rohkeasti vaan mailia myfuneral(at)luukku.com tai sitten facebookissa privaviestiä! THRASH HARD!!!
Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Riku Keränen
