07.11.2001
Tavastia / Helsinki
Douglas Adams kuvaa kirjassaan Linnunradan käsikirja liftareille maailmankaikkeuden vahvinta paukkua, pangalactista kurlauspommia, jotakuinkin seuraavasti: ”Tuntuu kuin aivosi murskattaisiin sitruunanviipaleeseen käärityllä kultaharkolla”. Suunnilleen samanlainen vaikutus on Ebbot Lundbergin live-esiintymisellä. Ison miehen habituksessa on jotain sellaista joka tuntuu syvältä. Näin oli myös 7.11 Tavastialla, jossa The Soudtrack of Our Lives esiintyi taas kerran.
Keikan anti koostui lähinnä Behind the Musicin kappaleista. Heti alkukeikasta tuli loistavat Infra Riot ja Sister Surround. Yleisö oli myyty jo ensimmäisistä säkeistä alkaen, sen verran tuhtia oli retrorockrevitys. Uudempaa tuotantoa keikkasetissä edusti vastajulkaistun Gimme five! -EP:n sisältö, mm. Dow Jones Syndrome. Kuulosti niin hyvältä, että piti mennä samantien ostamaan levy kotiin.
Bändi rokkasi kuin hirvi ja asiantunteva helsinkiläisyleisö palkitsi sen todella rankoin suosionosoituksin. Oli helppo tuntea olonsa kotoisaksi kun tupa oli täynnä samanhenkisiä ihmisiä. Näille keikoille ei eksy juuri muita kuin alan harrastajia ja silti tupa oli täynnä. Voitte varmaan uskoa, että tällä porukalla tunnelma räjähti kattoon, kun Kallion oma Rockkeekoilija Eduardo hyppäsi lavalle. Pohjoismaiden kovimmat laulusolistit yhtä aikaa lavalla! Tätä seurasi Fleimareilta pöllitty kyykytysrituaali. Yleisöä ei tarvinnut juurikaan maanitella vaan koko sali oli laakista polvillaan.
Neljäs kerta Suomessa tänä vuonna ja siinä ei ole yhtään liikaa. Tämä bändi voisi käydä vaikka joka kuukausi. Kertakaikkiaan loistava meininki.
Teksti: Teemu Jokelainen
