Kieli vaihtui ja tyyli löytyi

Maida Vale on Lontoon kaupunginosa, mutta se on myös kotimaisen pop-ryhmän nimi. Tosin sana ”pop” on lievästi harhaanjohtava, yhtyeen musiikin ollessa pohtivaa ja melankolista, tekstien porautuessa pääasiassa arjen pieniin hetkiin. Desibeli sai haastateltua viisihenkisestä ryhmästä miltei kaikkia, jutustelun keskittyessä tuoreeseen Torstai seitsemästoista EP-levyyn. Äänessä siis laulusta ja teksteistä pääosin vastaava Sisko Pikkumäki, sellon ja sovittamisen lisäksi myös pianon ja taustalaulun hallitseva Tiina Koskinen, rumpali/perkussionisti Marko Lahti, sekä kitaristi/biisinikkari Mika Lonka, joka iskee näppinsä kuuleman mukaan myös joskus sanojen ja laulumelodioidenkin puolelle.

Neljä vuotta sitten julkaisitte Desibelissäkin arvioidun Inhale EP:n, mutta mistä kaikki oikein alkoi?

Mika: - Bändi alkoi kun soitin vielä Silene -nimisessä goottirock -bändissä bassoa ja teki mieli taas soittaa kitaraa sekä laajentaa musiikillista ilmaisua. Tuttavan kautta tutustuin Siskoon, käytiin treenikämpällä pari kertaa ja soiteltiin muutamia mun biisejä ja muutamia Siskon kappaleita.

Kemia toimi nopeasti ja kaksikko halusi mukaan oitis myös sellon. Niinpä Tiina täydensi duon pian trioksi ja näin tehtiin kymmenisen keikkaa – ja joskus tässä trio-muodossa heitetään pientä keikkaa vieläkin. Rumpali Marko liittyi seuraavaksi mukaan ja sitten olikin jo Inhale EP:n nauhoituksen aika. Runsaan keikkailun myötä ajatus basistista vahvistui, sillä näin selloa voitaisiin käyttää melodisemmin, kun moneen muuhunkin taipuvaa soitinta ei tarvitsisi käyttää basson korvikkeena. Näin kuvaan astui mukaan basisti Aki Mäki, joka tässä juttutuokiossa on se äänetön yhtiömies.

Edellä mainitulla Inhale EP:llä esiinnyitte vielä englanninkielellä. Miksi muutos, ja kuinka paljon Maida Vale on muuttunut prosessissa?

Tiina: - Bändin kokoonpano on kasvanut, mukaan tuli basisti ja rumpalin rooli on muuttunut merkittävämmäksi. Bändi on myös kehittynyt enemmän yhdessä toimivaksi yhtyeeksi vuosien mittaan. Keikkoja on soitettu aika paljon ja niistä saatu hyvä palaute on kannustanut jatkamaan valitulla polulla. Laulukielen vaihtaminen englannista suomeksi on ollut myös tärkeää, koska näin ilmaisu on muuttunut rikkaammaksi ja kuulijat on saatu askeleen lähemmäksi musiikkiamme.

Marko: - Niin, tuon uuden levyn äänityksissä laajensimme ilmaisua, tiedostaen ettei esimerkiksi pianoa ja selloa voi keikoilla soittaa samanaikaisesti.

Kielen vaihto on allekirjoittaneenkin mielestä mitä oivallisin siirto, mutta mikä oli se alkuperäinen idea, kun yhtye syntyi? Entä mikä olisi kuvaavin motto toiminnastanne vuonna 2016?

Sisko: - Kyllä se oli ihan vain halu soittaa ja laulaa. Ei meillä alussa ollut sen kummempaa tavotetta levyntekoon, ajattelimme että tekisimme muutamia keikkoja sillon tällöin. Meillä oli mielenkiintoa musiikkiin ja halu tehdä omia biisejä, kokeilla omia ideoita käytäntöön. Nykyään kun bändimme on kasvanut viisihenkiseksi, ideoita tulee kaikilta ja mielestäni joukkueemme on aika omaperäinen ja jokaisella on paikkansa.

Mika: - Muistan kun ihan alussa huidoin treenikämpällä käsiäni ja selostin, että jos jonkun punk-, blues- tai goottirockbändin tyyli olisi näin kapea, niin otetaan me mukaan nääääin laajasti musiikillisia vaikutteita. Kyllä tuo Tiinan sello sitoo ne yhteen niin, ettei lopputulos kuulosta sillisalaatilta. Näin olemme tehneetkin.

Biisikatraan vanhempaa laitaa edustava Pari kenkiä kääntyi kielivaihdoksen myötä englannista suomeksi, ja biisin teksti jos mikä oikeuttaa vaihdoksen. Pesula on aika reipas raita, joka eroaa jonkin verran sisaruksistaan. Toisaalta Kai sä kuulet avaa mielestäni mielenkiintoisia ovia aivan toisiin suuntiin. Kuinka kappalekatraasta syntyi näin värikäs, ja olisiko niitä pitänyt sovittaa enemmän samansuuntaisiksi - vai onko tämä rikkaus nimenomaan vahvuutenne?

Tiina: - Ajattelimme, että monipuolisuus sovituksissa on rikkaus ja levylle on tietoisesti valittu erilaisia biisejä. Halusimme nostaa tuotannostamme esiin sellaisia kappaleita, jotka meidän mielestämme kuvaavat bändin erilaisia puolia.

Pidän teksteistä todella paljon, vaikka välillä ne vaikuttavat kenties jo turhankin pohtivilta. Voiko liian älykästä poppia edes olla?

Sisko: - Älykästä poppia, hmm. Ei tässä älyllä ole kovin paljon sijaa (naurua). Ehkä tuo tulkintasi älykkyydestä tulee laulujen aiheista, ne käsittelevät arkea ja elämää, iloineen ja suruineen. Perinteisiä rakkauslauluja meillä ei juurikaan ole.

Marko: - Teksteistä välittyy se, ettei kyseessä ole enää aivan teinien yhtye, vaan elämää jo jonkin verran nähneiden ja kokeneiden ihmisten bändi. Itsetarkoitus ei ole varsinaisesti luoda jotain erityisen älykästä.

Saatteessa mainitsette, että alkujaan ideana oli tunkea mukaan myös lelusoittimia. Niitä ei ymmärtääkseni sitten tullut, mutta jos olisi tullut niin mihin moiset olisivat sopineet parhaiten? Entä kaduttaako lelusoitinten poisjättäminen nyt jälkikäteen, vai onko kiekko hyvä juuri noin?

Tiina: - Idea lelusoittimien mahdollisesta käyttämisestä oli (kitaristi) Mikan hauska heitto. Pointtina tässä heitossa oli se, että halusimme miettiä levylle tulevien kappaleiden sovituksia pidemmällekin mitä ne livetilanteessa ovat, niinkuin Marko tuossa kertoikin. Eli levylle voi soittaa vaikkapa lelusoittimia, mutta ehkä niitä ei kuitenkaan keikoille oteta mukaan. Lelusoittimien tilalle päätyivät esimerkiksi nuo minun soittamat pianoraidat ja Mikan soittamat akustiset kitarat. Kuka tietää, ehkä nämäkin soittimet vielä joskus päätyvät lavalle asti.

Mika: - Halusimme yksinkertaisesti tehdä rauhassa mahdollisimman hyvän levyn. Kyllähän sinne innostuksen puuskissa lisättiin ihan liikaa tavaraa ja seuraavana studiopäivänä huomattiin että biisithän ovat ihan tukossa. Vähennettiin, kokeiltiin, soitettiin uudestaan, niin kauan kunnes emme enää parempaan pystyneet.

Teksteissä esiintyvät lähinnä "sinä" ja "minä", eli nämä ovat oletettavasti aika henkilökohtaisia tarinoita. Onko maailmanpolitiikan jauhanta, kannanotto energiantuotannoista tai vaikka lohikäärmeiden listiminen miekalla siis muita bändejä varten?



Sisko: - Tarinat ovat villiä tajunnanvirtaa, usko tai älä. Jälkeenpäin olen kyllä huomannut tarinoilla olevan yhtäläisyyksiä omaankin elämään.

Mika: - Vaikka biisimme eivät ihan suoraan ole kantaaottavia, ne ovat niitä juuri noiden tarinoiden kautta. Kai sä kuulet -kappale kertoo perheväkivallasta.

Sisko: - Ja Valas -biisimme ottaa kantaa eläinten- ja luonnonsuojeluun. Se ei mahtunut tälle levylle, mutta sitä on soitettu paljon keikoilla. Mikä mä oon -kappale taas on puhe kaikkia manipuloivia ihmisiä vastaan. Yhteiskunnallisia aiheita on paljonkin, kerrontapa vain ei ole se kaikkein suorin ja julistavin. Takki on auki, kaikki mikä hyvältä tuntuu saa tulla.

Maida Vale on Lontoon kaupunginosa, joten miksi ihmeessä se on bändinne nimi? Entä mitä tapahtui torstaina, seitsemäntenätoista?

Sisko: - Olettaisin meidän olevan tulevaisuudessa Maida Valen studioilla äänittämässä, se tapahtuu todennäköisesti torstaina seitsemästoista päivä jossain tulevaisuudessa.

Mika: - Tuo kuulostaa hyvältä! Silloin kun bändiä perustettiin, satumme olemaan Lontoossa kukin tahoillamme; minä, Sisko ja Marko joka ei vielä soittanut bändissä tuolloin. Kun palasin kotiin, silmäilin Lontoon karttaa ja huomasin kaupunginosan nimeltä Maida Vale. Tuossahan olisi hieno nimi bändille, ehdotankin sitä Siskolle ja Tiinalle tämän bändimme nimeksi.

Mitä seuraavaksi tapahtuu? Onko luvassa kiertuetta, uusia julkaisuja tms.?

Mika: - Olemme keikkailleet pitkälti Tampereella, Hämeenlinnassa ja muutenkin täällä lähialueella reilun kymmenen keikan vuosivauhtia. Nyt on vakaa tarkoitus lähteä järjestelmällisesti soittamaan Turkuun, Jyväskylään, Helsinkiin. Kesällä Itä-Suomeen ja pikkupaikkakunnille. Meidän onni on se, että pystymme soittamaan niin rokkiklubilla kuin ihan pienissä kapakoissa tai melkein olohuoneissa.



Mitä yleisön on lupa odottaa, kun Maida Vale nousee estradille?

Mika: - Keikoilla olemme löytäneet sellaisen rennon ja välittömän otteen, joka tarttuu yleisöön. Parhaimmillaan herkät kappaleemme ovat saaneet ihmiset pyyhkimään silmäkulmiaan ja reippaat rallit taas saavat suupielet ylöspäin ja kekkulointi käynnistyy tanssilattialla.

Eikä yhtye sulje pois ihan oikean, eli fyysisen, albuminkaan tekemistä, mutta kaikki aikanaan. Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain on jäänyt sanomatta niin nyt olisi sen sanomisen aika.

Sisko: - Kuulin erään ammattimuusikon kommentin Maida Valesta: Te olette aika harvinaisia, tuollaisia bändejä on enää harvassa. Hienoa että soitatte!

Mika: - Niin, sitä mieltä minäkin olen, hienoa että soitamme.

Niinpä. Desibeli yhtyy tuohon lausuntoon ja kiittää tästä hetkestä.

Haastattelu: Mika Roth, kuva: Maida Vale