Roisto julkaisi juuri neljännen pitkäsoittonsa, joka päätti muutaman hiljaiselovuoden vaiheen. Desibeli haastatteli yhtyeen vokalisti/basisti Teemu Sainiota, bändin taustoista ja vähän muustakin. Bändinne edellinen pitkäsoittonne näki päivänvalon vuonna 2010 ja olette ymmärtääkseni tehneet yhteistyötä Pelle Miljoonankin kanssa, mutta kuinka tarina oikein kulkikaan nykyiseen pisteeseen?
- Roisto nimellä on toimittu nyt 10-vuotta. Meillä oli ennen varsinaista Roistoa cover-bändi nimeltään Onnellinen Perhe 2000-luvun puolenvälin tienoilla ja soitettiin suomipunk-covereita. Pelle oli tulossa Kemiin trubaduurikeikoille ja eräs kaveri heitti Pellelle, että täällä on bändi joka osaa sun biisit, jos haluat soittaa sähköisen setin... siitä se sit lähti. Oltiin ihan poikasia ja olin ihan täpinöissäni kun sai soittaa omaan musan tekemiseen innoittaman artistin kanssa. Taustabändissä oli hienoa soittaa mutta itse henkilökohtaisesti sain enemmän siitä, kun toimittiin Pellen lämppärinä ja täten esittäen omaa tuotantoa.
Kolmannen levyn jälkeen homma alkoi hiipua. Uutta musaa yritettiin luoda kyllä useampaan otteeseen, mutta biiseistä jäi toistuvasti puuttumaan ’se jokin’. Bändin jäsenillä oli muita sitoumuksia ja treenit muuttuivat hiljalleen parituntisiksi juttusessioiksi. Lopulta ryhmä päätti panna pillit pussiin ja jäähyväiskeikka heitettiin kesällä 2014. Tarina ei kuitenkaan loppunut tuohon, ja vastikään ilmestynyt IV on nimensä mukaisesti jo neljäs albuminne. Miten se eroaa edeltäjistään ja mitkä ovat sen vahvuudet?
- Olin työstänyt uutta musaa sooloprojekteihin ja uusiin bändeihin joissa soitin. Kesällä 2015 demotessani biisejä tajusin, että tämähän kuulostaa Roistolta. Ne biisit ja se meininki mitä oltiin monta vuotta haettu, tuli kuin itsestään enkä voinut muuta kuin ottaa puhelimen kouraan ja soittaa pojille ja sanoa, että nyt olisi matskua, milloin aletaan? Sitten olimmekin aika pian treenikämpällä ja valittiin demoista parhaat ja aloitettiin ahkera treenaaminen ja sovittaminen. Levy tehtiin hyvässä hengessä ja mielestäni kyseessä on yhtyeen tähänastisista tuotoksista ehdottomasti paras albumikokonaisuus.
Musiikkinne on punkin, suomenkielisen rockin ja actionrockin välimaastossa liikkuvaa, tosin seassa taitaa olla vähän post-punkin ja post-grungenkin kaikuja - vai kuinka itse kuvailisitte musiikkianne?
- Musiikkimme on aina ollut suoraviivaista punkrokkia rockscenen muilla mausteilla höystettynä. 90-luvun vaihtoehtorock on itselleni tärkeä vaihde musiikin saralla. esimerkiksi Nirvana ja Weezer kolisivat aikoinaan erittäin kovasti ja kolisevat edelleen. Punkbändeistä The Clash ja Ramones teki lähtemättömän vaikutuksen myös. Teinivuosina innostuin Hurriganesista, joka innoitti sitten lopullisesti opettelemaan kitaransoittoa.
Myöhemmin mukaan tulivat Sainion mukaan myös suomenkielisen rockin suuret, kuten Juice, Pelle, Tuomari Nurmio, Ratsia ja Hassisen kone. Tämä johti suomenkielisiin lyriikoihin ja siinähän Roiston ydinpuu onkin. Muutaman vuoden takainen Seattlen reissu toi kuuleman mukaan myös grungekipinän takaisin, mikä kuuluukin IV-levyllä. Mutta minkälainen livebändi Roisto on muuten? Seisovatko soittajat lavalle juurtuneina, vai hyppäättekö mieluummin joukon sekaan/päälle?
- Roisto on aina ollut nimenomaan livebändi. Keikoilla purkautuu kaikki angsti ja energia jota arjenkiemuroissa itseensä kerää. Kyllä meidän keikat on erittäin hikisiä ja energisiä. Takavuosina tuli hajotettua soittimia ja sukellettua rumpusetin päälle mutta se ei enää nykypäivänä ole tarpeellista. Keikat vedetään hyvällä meiningillä pääpainoin pysyessä kuitenkin soittamisessa. Itse en varsinaisesti edes tykkää levyjen tekemisestä koska on vaikeaa saada esim. laulukopissa aikaiseksi fiilistä joka parhaimmillaan keikoilla vallitsee.
Entä kuinka paljon yleisö pystyy reaktioillaan, tai niiden puutteilla, vaikuttamaan keikan kulkuun?
- Yleisön reaktiot ovat äärimmäisen tärkeitä. Pystymme soittamaan hyvän vedon paikoillaan istuville viininmaistelijoille mutta parhaat keikat tulevat, jos näkee edes muutaman ihmisen laulavan biisejä mukana ja nauttivan musiikista.
Uudella levyllä on kymmenen kappaletta, joista jokainen on lähtöisin Sainion kynästä. Bändin primus motor tähdentää kuitenkin bändin merkitystä sovituksissa, ja joskus muut näkevät biiseissä jotain jota alkuperäinen luoja itsekään ei ole huomannut. Esimerkiksi IV-levyn kipale Jäljet oli jo jäämässä pois, mutta yhteistyön avulla siivusta sukeutui lopulta oikein pirteä rockbiisi.
Levyn kansissa ei mainita mitään tuottajaa. Vastasiko äänityksen, miksauksen ja masteroinnin hoitanut Antti Lindholm kenties myös tuosta puolesta, vai tuotitteko itse itseänne? Vai tarvitaanko tuottajia ensinnäkään?
- Ulkopuolisen tuottajan kanssa työskentelyä emme ole vielä kokeilleet. Nauhoitusvaiheessa nauhoittaja osallistuu jonkin verran sovituksiin, jos niitä on tarpeellista vielä muutella siinä vaiheessa mutta varsinaista tuottajaa meillä ei ole ollut. Olen kyllä avoin asian suhteen ja voisimme tehdä joskus levyä tuottajan kanssa. Hyvä tuottaja kuitenkin joutuu paneutumaan biiseihin jo tuotantovaiheessa eikä meillä ole ollut vielä tarvetta siihen.
Uuden levyn julkaisun jälkeen bändin kokoonpanossa tapahtui muutos, kun kvartetti kutistui trioksi. Lassen jäätyä pois basistin hommista Sainio huomasi, että Teemun (kitara) ja Ernon (rummut) kanssa homma toimisi todella hyvin ihan trionakin. Niinpä Sainio tarttui vanhana basistina nelikieliseen ja matka voi taas jatkua, mutta mitä sitten on seuraavaksi luvassa? Onko kiikarissa sinkkuja, värikkäitä t-paitoja ja hillitöntä juhlintaa tms.?
- Seuraavaksi on luvassa kaksiosainen kokoelmalevy, joka koostuu kolmen ensimmäisen levyn kappaleista. Ensimmäinen osa on jo nauhoituksien osalta valmis. Pohjat soitettiin livenä purkkiin ja voin paljastaa, että studiossa ei ole koskaan ollut niin mukavaa. Valmista materiaalia pyritään julkistamaan vielä tämän vuoden puolella. Toisen osan työstäminen aloitetaan 2017.
Lisäksi IV-levyltä on tulossa yksi musiikkivideo, jota jo editoidaan ja keikkojakin on varmasti luvassa. Mutta jos Roisto olisi jokin historian rikollisista, se olisi...?
- New Jerseyn paholainen. Paljon rötöksiä tehnnyt mutta vielä toistaiseksi tuntemattomana pysynyt (naurua)
- Roisto nimellä on toimittu nyt 10-vuotta. Meillä oli ennen varsinaista Roistoa cover-bändi nimeltään Onnellinen Perhe 2000-luvun puolenvälin tienoilla ja soitettiin suomipunk-covereita. Pelle oli tulossa Kemiin trubaduurikeikoille ja eräs kaveri heitti Pellelle, että täällä on bändi joka osaa sun biisit, jos haluat soittaa sähköisen setin... siitä se sit lähti. Oltiin ihan poikasia ja olin ihan täpinöissäni kun sai soittaa omaan musan tekemiseen innoittaman artistin kanssa. Taustabändissä oli hienoa soittaa mutta itse henkilökohtaisesti sain enemmän siitä, kun toimittiin Pellen lämppärinä ja täten esittäen omaa tuotantoa.
