Onni on loputon taival

Kotimainen folkahtavaa poppia ja popahtavaa countrya toisiinsa sekoitteleva Jonas and I julkaisi debyyttialbuminsa toukokuun 20. päivä. These Days lumosi aurinkoisuudellaan ja hyväntuulisuudellaan siinä määrin, että Desibeli päätti haastatella bändin ytimen muodostavia Roope Hakkaraista ja Jonas Ursinia. Ytimekkäitä vastauksia suosiva kaksikko ei varsinaisesti avautunut asioistaan, mutta jotain esikoisalbumin taustoista saatiin sentään kaivettua esiin. Ja vähän muustakin – ehkä.

Bändin syntytarina kirvoittaa joistain artisteista/yhtyeistä pitkiäkin tarinoita, mutta Jonas and I -yhtyeen kohdalla virsi on lyhyt. Roope ja Jonas tunsivat toisensa jo aiemmin samoista ympyröistä, duona heitettiin muutama keikka ja sitten päätettiin tehdä levy. Piste.

Entä sitten itse musiikki? Debyyttialbuminne These Days on mielestäni folkahtavan popin ja popahtavan countryn makoisa yhteenliittymä, vai kuinka itse kuvailisitte tyyliänne?

Jonas: - Ollaan itsekin yritetty kiteyttää tyyliämme, mutta siinähän se on. Toihan on erittäin hyvin sanottu.

Keiden kynistä kappalemateriaali on syntynyt ja kuinka pitkältä aikaväliltä materiaalia on?

Roope: - Pääasiallisesti minä ja Jonas ollaan kirjoiteltu biisejä, joita sitten yhdessä muiden kanssa muovaamme. Jotkut kappaleista on jo vanhempia raakileita, jotka levyä tehdessä sai uuden muodon.

Esiintymiskieleksi on valikoitunut englanti ja Roopen mukaan valinta oli luontainen, sillä universaalin kielen kautta voi tavoittaa huomattavasti suuremman joukon ihmisiä. Ja tästä päästäänkin sitten luontevasti teksteihin, joissa ollaan usein matkalla jonnekin, tai sitten muistellaan jotain toista paikkaa, kaipauksen ollessa usein se voimakkain tunne. Oletteko siis tuomittuja/siunattuja kulkemaan loputtomasti, vai löytyykö se onni vielä jostain? Vai onko kenties itse etsiminen se koko homman juju?

Roope: - Erittäin hyvä kysymys. Monet biisit ovat kirjoitettu siinä hetkessä sielläpäin maailmaa, jossa se hetki on vain tuonut kynän käteen. On jo onni kulkea loputtomiin, eikä jämähtää paikalleen. Kyllähän se aina jonkun uuden etsimistä on. Crossroads –biisistämme lainaten:

”Am i satisfied or am i happy now?”

Bändissä on nyt viisi jäsentä ja albumilla kuullaan vielä paria vierailijaakin, mutta kun biisit ovat syntyneet akustisen kitaran ja laulu voimin, ne voidaan helposti muokata erilaisille kokoonpanoille, on sitten soittajia vaikka yksi tai viisi. Mahdollisia lisäsoittimia pohdittaessa Jonas heittää puolitosissaan ilmoille puhaltimet, mutta mitään pakottavaa tarvetta laajennuksille ei vaikuta olevan.

Soundinne on lämmin ja välitön jopa siinä määrin, että sitä voisi kutsua kotoisaksi. Minkälainen visio teillä oli levystä ja sen soundimaailmasta, kun ryhdyitte äänityksiin ja kuinka mielestänne onnistuitte tavoitteissanne?

Jonas: - Kotikutoisuus oli jo itsessään soundillinen lähtökohta ja levyä onkin äänitetty tällaisissa olosuhteissa. Meillä oli visio ja siksi päätimme äänittää ja miksata levyn itse. Halusimme tehdä levystä näköisemme, kuulijat kertovat kuinka onnistuimme,

Musiikin kehitystä pohdittaessa selviää, että seuraavankin levyn kehikot ovat jo visiointi-asteella. Ja tulevasta puhuttaessa: joko seuraavaa julkaisua on tiedossa, entä onko keikkakalenteri jo buukattu täyteen?

Roope: - Tykkäämme keikkailusta ja niitä voisi aina olla enemmänkin (naurua)

Eli niitä lisää, mutta uuden albumin julkaisuaikataulusta ei siis vielä mitään. Hmm. Jonas and I on nimenä mielenkiintoinen. Mikä sen historia on?

Roope: - Se lähti niiltä Jonaksen kanssa kahdestaan keikkailun ajoilta, jolloin kyseltiin ketä teitä tulee soittamaan. Vastasin aina: Jonas ja minä. Se kääntyi sit luontevasti englanniksi.

Jonas on siis Jonas ja näin lyhyt haastattelusessio päättyy ilman sen kummempia loppupuheita. Tulevaa odotetaan ja katsotaan mitä se antaa.

Haastattelu: Mika Roth, värikuva: Sampo Jaakola, mustavalkokuva: Antti Pahkamäki