Jukka Takalon sooloura on ollut viime vuodet täynnä toimintaa. Pitkäsoitot ilmestyivät vuosina 2011 ja 2012, minkä jälkeen Maakinen Mysteeri Trio teki vielä pääosin akustisen kuplettialbumin vuonna 2013. Viimeisin soolokiekko Suomen kuningas kytki Takalon musiikin takaisin sähköihin, mutta protestin ääntä se ei vaientanut.
Haastattelu käynnistyy allekirjoittaneen kohdalta hieman nolosti, kun kysyn miltä kolmen vuoden tauko musiikista tuntui. Maakinen Mysteeri Triohan julkaisi siis albuminsa vuonna 2013, mutta eihän Takalon kaltainen dynamo ole koskaan aloillaan.
- En edes huomannut olevani kolmen vuoden tauolla. Johtuu varmaan siitä että olen ollut jatkuvasti keikoilla Maakisesta Mysteeri Triosta, tai oikeastaan Vastarannan lauluista lähtien. Vuonna 2014 tehtiin ja julkaistiin Vastarannan Siilin koko perheen levy. Ja kirjoittelin myös Jokainen on vähän homo -kirjan, joka julkaistiin 2014. Keväällä 2015 aloin jo kasailla Suomen kuninkaalle matskua, ideoita muistikirjoista ja kovalevyiltä. Siinäpä se on vilahtanut.
Vastarannan Siili tosiaan jäi huomiotta, levynhän julkaisi Soiva Siili & Jukka Takalo. Lastenlevy ei ole niin tuttu, mutta itse pidän kovasti Maakinen Mysteeri Trion albumista, eikä Takalo tyrmää etteikö kupletti-meiningille tulisi jatkoa jossain vaiheessa. Varsinkin soolokeikoilla akustinen materiaali on edelleen mukana kuvassa vahvasti.
Suomen Kuningas kuulostaa siltä, että olet jälleen pop-rockin kuninkaallisia, mutta lyriikoissa jatkat protesti-prinssin uraa. Miten levyn eri palasten toisiinsa sovittaminen onnistui ja tuliko siitä sellainen levy kuin olit ajatellutkin?
-Tuottajahahmo Pentti Amoren kanssa kuuntelimme minun sataa demoa ja Pena oli niistä ihan innoissaan. Oli kuplettia ja elektroa ja oli poppia ja iskelmää. Kaavailimme sellaista roskaelektrosoundia, mutta siitä tuli sitten... stadionkuplettia, niinkuin toimittaja Susanna Vainiola musiikkia luonnehti.
- Jotenkin tuntui raikkaalta ajatukselta tehdä rehtejä ja tunteellisia lauluja. Mutta eipä ne kuplettivaikutteetkaan pysyneet poissa. Levylle muokkautui lopulta aika positiivisilla tunnelmilla varustettuja shlaakereita. Negatiivisemmat visiot eivät vain tuntuneet sopivan tähän aikaan.
Tekijätiimissä on ollut taas tuttuja nimiä, kuten Jesse Heikkinen, Matti Manninen ja jo mainitsemasi tuottaja Pentti Amore. Kuinka levyn syntyprosessi eteni ja oliko kokemus ennemminkin helppo kuin kivulias?
- Olen vuosien mittaan huomannut, että lauluja on turha kahlehtia johonkin muottiin tai formuun. Antaa niitten muotoutua ja liihotella omia aikojaan, niin ne lentävät parhaiten.
Aiemmin Takalo kertoo tehneensä hyvinkin tarkkoja demoja, mutta viime levyillä musiikki on saanut viedä ja soittajat ovat saaneet vapauksia, mikä on tuonut muassaan mukavia yllätyksiäkin. Takalo on luonnollisesti kuitenkin itse ruorissa ja toimii ohjaajana, jos asiat uhkaavat kehittyä väärään suuntaan.
- Pentti Amoren kanssa tehtiin jo viidettä albumia (sis Vastarannan Siili, 2014) ja soittajien kanssa melkein viidettä (vain Aleksi Itkonen oli mukana jo Vastarannan lauluilla), niin molemmin puolinen tietämys siitä mihin kenties ollaan pyrkimässä on syntynyt.
- Onhan sitä kaikenlaista kriisiä ja elämää siinä musiikinteon ja studiohommien ohessa ollut, mutta aina kun keskitytään musiikkiin, kaikki ovat onnellisia ja murheet jäävät jonnekin muualle.
Tuoreen levyn kappaleissa on todella tarttuvia siivuja. Esimerkiksi Jumala on antanut meille polttomoottorin jäi päähän kertaiskusta ja alle kolmevuotias tyttäreni tykkää laulaa Piiperryslaulua. Et silti anna kovinkaan paljon siimaa sanoituksissa, joissa Jeesus innovoi ja sijoittaa, ja rakkauslaulussakin puhutaan lähinnä geenien veto- tai työntövoimasta. Miksi näin, eikö ns. helppojen radiohittien teko kiinnosta, vai saako hitin leivottua mistä tahansa tarinasta?
- No joo, vaikka positiivisia fiiliksiä oli hakusalla, mutta kyllä poplauluissa pitää olla tasoja. Aina ne tasot eivät miellytä kaupallisten radioiden musiikkipoliitiikkaa. Siellä kun musiikin pitäisi olla tapettia, joka ei häiritse makkarasiivujen valintaa marketissa.
- Yleisradiossa minun biisejä on kyllä soitettu, kaupallisissa radioissa ne pelkäävät, että minun biiseissäni saattaa olla pinnan alla tasoja, joita he eivät heti huomaa. Siinä he ovat oikeassa. Radioiden kannattaa vältellä minun biisejä, ne saattavat herättää ajatuksia ja ajatteleminen, se on vaarallista.
Aiheiden suuruutta pohtiessa allekirjoittanut heittää ilmaan, josko joskus voisi syntyä ihan oikea teemalevy. Ajatusta ei ainakaan suoralta kädeltä teilata, vaan moinen voisi olla hyvinkin mahdollista. Takalo on kirjoitellut kässäreitä jo lyhytelokuviin, joista osasta onkin syntynyt sitten biisi, joita löytyy esimerkiksi Vastarannan lauluja levyltä parikin.
- Esimerkiksi Miss Kollaja oli aluksi elokuvakäsikirjoitus. Saman albumin Jeesukseksi ristille -biisiä aloin kirjoittaa aluksi kuunnelmaksi. Useillakin biiseillä saattaa olla tosi laaja taustamateriaali, vaikka se ilmiasu on kolmen minuutin poplaulu.
- Kitaristi Jessellä on mielenkiintoisia instrumentaalisävellyksiä, suunnittelimme että sanoitan niihin Iso Vihan ajan tapahtumiin 300 vuoden taakse Haukiputaan merelle sijoittuvan tarinan, josta tehdään myös tanssiteos tai elokuva.
Maailma muuttuu alati ja kaikki on menossa jotenkin kohti pilvisempää suuntaan, ainakin omasta mielestäni. Voiko, ja pitääkö, musiikilla vielä muuttaa maailmaa?
- Lauluilla, sanomisella ja toimimisella, oli se ilmaisumuoto mikä tahansa, voi ainakin vaikuttaa sen maailman menon suuntaan. Jos kerran paikallisesti, miksei laajemminkin. Lauluntekijän tehtävä on tehdä kysymyksiä, aiheuttaa ajatuksia ja ajattelua.
- Ei minullakaan ole asioihin valmiita vastauksia, mutta lauluntekijänä sitä on jonkinsortin kanarialintu haistelemassa, milloin happi meinaa sukellusveneestä loppua. Sitten teen lauluja niistä asioista, mistä tuntuu että lauluja pitää tehdä, esitän kysymyksiä ja härnään ihmisiä ajattelemaan. Joku jossain voi sitten keksiä näillä innoituksilla jotain maailmanpelastamiseen ratkaisevasti auttavaa. Esimerkiksi aurinkoenergian tallennusmuodon tai biopolttoaineen valmistuksen suoraan yhteyttämällä.
Tuleva kevät ja kesä menevät nähtävästi jälleen keikkapaikkoja kiertäessä, mutta mitä yleisölle on luvassa? Koostuuko setti vain sähköisistä paloista, vai onko luvassa myös akustisia hetkiä?
- Jopa sähköisillä bändikeikoilla on akustisia hetkiä. Soolokeikoilla enemmän, tosin uuden levyn biisit tuntuvat toimivan tosi hyvin sähkökitaralla Billy Bragg -henkisesti räimien. Niinpä olen kaivanut jo Aknestik-aikoina hankitun baritonikitaran esiin ja meinaan soitella myös sitä akustisen kitaran ohella.
Bisiikatras tulee olemaan vain omista koottu, sillä palaute on ollut tuolla saralla suoraa.
- Soitin joskus jonkun oman suosikkibiisini coverversiona ja ihmiset ihmettelivät miksi minä sen soitin. Olin vissiin vetänyt ihan hyvin, mutta ilmeisesti ihmiset haluavat kuulla minun biisejä minun keikoilla. Vetelen sitten niitä.
Mikä on mielenkiintoisin muutos mikä on tapahtunut kotimaisessa musiikkikentässä sitten ensimmäisen soololevysi?
- Ainakin hiphopista on tullut valtavirtaa. Rokkibändi formaattina on käynyt entistä vanhanaikaisemmaksi. Musiikkia kuunnellaan striimeistä. Tosin minun urani pelastus oli Myspace, kun joskus vuonna 2006-2007 hokasin laittaa sinne demojani ja sain välitöntä palautetta kuulijoilta. Ei tarvinnut heti olla julkaisemassa uutta levyä ja biisit saivat kypsyä rauhassa.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika...
- Niin paljon sanomatta jää... Lapsena Jukka Kuoppamäki oli suosikkini, en pitänyt Irwinistä. Lastentarhassa todistin Jukka Kuoppamäen paremmuuden ns. v-koodilla Irwinistä tykänneelle Jormalle.
Haastattelu käynnistyy allekirjoittaneen kohdalta hieman nolosti, kun kysyn miltä kolmen vuoden tauko musiikista tuntui. Maakinen Mysteeri Triohan julkaisi siis albuminsa vuonna 2013, mutta eihän Takalon kaltainen dynamo ole koskaan aloillaan.
Maailma muuttuu alati ja kaikki on menossa jotenkin kohti pilvisempää suuntaan, ainakin omasta mielestäni. Voiko, ja pitääkö, musiikilla vielä muuttaa maailmaa?
