The Hayleys – politiikka ja heterot ei kiinnosta

The Hayleys -yhtyeen juuret ulottuvat aina vuoteen 2004 saakka, jolloin ryhmä operoi For Selena and Sin -nimellä, genre oli tosin tuolloin vielä hieman erilainen. Vuonna 2011 vanha bändi hajosi ja Hayley's Royal Whores perustettiin Pasi Crashin, Teme Schnappsin ja Kuha Spearsin toimesta. Yhtyeen Kill The Monkey EP vakuutti puolitoista vuotta sitten Desibelin Ilkka Valpasvuon, ja samoihin aikoihin ryhmän vahvuuksiin liittyi basisti Alex North. Nimensä lyhentänyt yhtye siirtyi suomenkielisen musiikin pariin tämän vuoden puolella, kun ristiriitaisia tuntoja herättänyt Rotan Pesä -albumi ilmestyi.

Käydäänkö heti pihvin kimppuun: levysaatteessanne mainitaan isolla rock, metalli ja punk, mutta missä sekoitussuhteessa The Hayleys on näistä kasattu? Ja onko sekaan livahtanut kenties jotain palasia ihan muualtakin?

- The Hayleysin materiaalia kasataan nykyään aika paljon fiilispohjalta. Voidaan sanoa, että The Hayleys on kaikkea aina GG Allinista Roxetteen. Tärkeintä on silti, että lopputulos on tiukka kuin hyttysen takalisto. Punaisena lankana olemme pitäneet "12 kaljan sääntöä", joka tarkoittaa sitä, ettemme sävellä enää biisejä, joita emme pystyisi 12 kaljan jälkeen esittämään. The Hayleys lienee liian pehmoista metallipiireihin ja liian homoilua punk-piireihin. Sanotaanko rock 50%, metalli 25%, punk 20% ja ruumiinonteloiden hajua 5%.

Että näin. Mainittakoon tässä vaiheessa, että The Hayleysin taustatiimillä ja sessiosoittajilla on yhteyksiä mm. Embassy of Silence, Ironica ja Soulfallen yhtyeisiin. Vaikkakaan asianomaiset eivät yhteyttä virallisesti myönnä. Lähdetään pilkkomaan itse levyä seuraavaksi. Anonyymit perverssit -intro on melkoinen käynnistäjä levylle. Ettekö pelkää että tuo tiputtaa pois monta potentiaalista kuulijaa ja saa muutkin kuin kukkahattutädit haukkomaan henkeään?

- Uskoisin, että Anonyymit pervessit antaa mielenkiintoa tsekata mitä seuraavassakin biisissä tapahtuu. Sanomattakin on selvää, että äidin rakkautta on intron jälkeen turha odottaa. Mutta huh huh, intron äänitykset oli kyllä mieleenpainuva tapahtuma. Lievästi kehitysvammaisten mustalaisnaisten kanssa sekstailu on tapahtuma, joka piti saada taltioitua. Once in a lifetime! Ja siellähän se lepää.

Entä onko jotain aihetta ja/tai teemaa josta ette voisi tehdä kappaletta, vai käykö kaikki?

- Politiikka ja heterot ei kiinnosta. The Hayleysin agenda ei ole liputtaa minkään poliittisen aatteen puolesta.

Mikä on mielestänne se kaikkein kovin ja rajoja rikkovin rallinne?

- Joulun alla julkaistulta Xmas With The Hayleys EP:ltä löytyy vahvoja biisejä. Santa Lucia HIV-huora on hyvä esimerkki. Samaiselta EP:ltä löytyy biisi, jossa itseään runoilijaksi kutsuva "Seppo" Pohjanmaalta saa lahjaksi nyrkkiä takaosastoon ja kertoo siitä jouluaattona isälleen. Biisit voi tarkastaa Youtubesta.

Esiinnyitte aiemmin englanniksi, mutta vaihdoitte tällä pitkäsoitolla ensimmäiseen kotimaiseen. Miksi näin ja onko muutos pysyvä?

- Muutos on tällä haavaa pysyvä. Englannin kanssa jäimme hieman jalkoihin, kun sanoma ei mennyt perille. Ajatus oli käynyt jo aiemmin mielessä, mutta lopullinen päätös tuli keikalla, kun soitimme testimielessä muutamia Rotan Pesän biisejä. Vedon jälkeen tuli kommenttia, että tämä on teidän juttu.

Nauhoituksissa kielivaihdosta oli kuuleman mukaan myös hyötyä, kun ” doping-taso löi pahasti punaista”. Levy olisi ilman kahta bonusraitaa alle puolituntinen, eli teknisesti kyse ei olisi enää pitkäsoitosta. Tulivatko bonukset siis täyttämään kiekkoa, vai miksi ne pääsivät mukaan?

- Bonukset oli tarkoitettu alunperin 7" vinyylille, mutta päätyivät lopulta levylle. Sen kummemmin levyn pituutta emme ajatelleet. Olemme edelleen fyysisen formaatin kannattajia, joten olisi ollut sääli jättää ne pois. Soundimaailmahan on hieman erilainen, mutta biiseinä pysyy selkeästi albumin linjassa.

- Ensimmäinen bonus (Ei pysty ei) kertoo merkittävässä asemassa olevan henkilön ulostamisesta tv-tasolle, kun vaimo ja lapset pelkäävät makuuhuoneessa. Jälkimmäinen bonus (Väänänen) kertoo tehdastyöläisen seksuaalisesta tarpeessa yhtyä vanhukseen Jyväskylän Pupuhuhdassa. Biisit saattavat perustua tositapahtumiin.

Voisi kuvitella että olette keikkabändinä räväkkä, kenties jopa arvaamaton. Mitä keikoilla voi siis odottaa ja kannattaako tulla eturiviin seisomaan ilman kumipukua?

- Keikoilla on nähty usein eritteitä, lasinsiruja ja alastomuutta. Back to Death Camp -biisiltä voi tarkastaa millaista meininki oli jokunen vuosi sitten. Kyseenalaisin tapaus tulee Baltiasta, jossa keikka päättyi avoimeen nyrkkitappeluun "The Hayleys vs. muu maailma", jonka muu maailma voitti aika selvin lukemin. Kähäkkään johtavia syitä on monia, mutta sutjakoilla välispiikeillä saattaa olla joskus arvaamattomat seuraukset. Vaikkakin homma on lähtenyt joskus pahemman kerran käsistä, keikat tehdään aina musiikki edellä. Ylilyöntejä sattuu ja niiden kanssa on elettävä. Vaikka pyörryttää, pääasia on ettei huimaa.

The Hayleysin periaate on ollut julkaista jotain kerran vuodessa, jolloin pajatso tyhjenee tasaisesti. Uudenkin levyn biisit tehtiin juuri sitä varten, eikä piirongin laatikkoon jätetä kuulemma mitään hautumaan.

- Yhtyeen rikkaus on, että jokainen voi tuoda omia biisejään esille. Sovitukset tehdään maltillisesti, tekijän näkemystä kunnioittaen. Toki viimeinen silaus vedetään studiossa ns. lennosta. Siksi The Hayleysin äänitteissä haisee vahvasti viina ja legenda.

Esikoisalbumi ulkona joten mitä seuraavaksi? Fennosskandinavian, Baltian ja lopulta koko maailman valloitus? Tuhoutuneita keikkabusseja, takahuoneita ja ihmissuhteita - vai keikkaa pikkubaareissa susirajojen tuolla puolen?

- Näen yhtyeen ennemmin kusen polttamissa pikkuklubeissa kuin isoilla areenoilla. Jotenkin on hankala kuvitella 10 000 hengen laulavan Markun verisestä p****reiästä sytkäreitä heilutellen. Toki, en kiellä etteikö kesän festareilla olisi mukava alistaa. Ehkä vuonna 2017, koska tuleva kesä on päihteiden ja pornografian kyllästämä. Baltiassa silti saatamme kesällä käydä, koska sinne on kyselty useampaan otteeseen nimenomaan kesäksi.

- Julkaisurintamalla tulee uutta matskua vielä loppuvuonna, kun julkaisemme 7" vinyylin, joka kantaa nimeä Jyväskylä. Ja toukokuussa vedämme kahden ja puolen viikon eurokiertueen.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi sen aika.

- The Hayleys haluaa toivottaa kaikille mukavaa kesää. Muistakaa vetää herskaa, jos mahdollista. Ja muistakaa lukea Desibeliä, koska Desibeli on paras!

Desibeli kiittää, pitää myös hernekeitosta, ja muistuttaa että kohtuus kaikessa – jopa kohtuuttomuudessa.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Toni Tourunen