12.02.2003
Säätämö/Turku
Odotuksissa oli loistava ilta, olinhan pitkästä aikaa Säätämöllä ja pitkästä aikaa Jimi Tenoria katsomassa. Klubi täyttyi juuri ennen lämppärin alkua, vaikka sekin viivästyi lähemmäksi puolta yötä. Väsymys meinasi painaa jo ennen keikkoja, mutta kun soundit iskivät, ei kukaan enää ajatellut nukkumista.
Roger aloitti illan jamittelut rennolla elektro-poppailulla. Brittiläissuomalainen kahden miehen kokoonpano oli ihan mukava lämppärinä ja sopivan erilainen illan pääesiintyjään verrattuna. Akustista kitaraa ja konerytmejä yhdistänyt Roger ei saanut jengiä hullaantumisen valtaan, mutta kiinnostusta riitti heillekin. Rinneradion tyylinen bändi soitti vain puolisen tuntia, mutta lopussa samat biitit alkoivat jo kyllästyttää.
Kauaa ei tarvinnut odottaa ennen kuin lavan täytti moninkertainen määrä soittajia. Jimi Tenor Big Bandinsä kanssa oli tullut takaisin ja valloitti myös Turun. Tanssilattia oli heti alussa täynnä ja trumpetit, saksofonit, huilut, bongot ym saivat jengin jammaamaan tosissaan. Jimi Tenorin funkia ja jazzia kuultiin monipuolisena loistavasti sovitettuna kokonaisuutena reilu tunti.
Yleisö oli innostunut ja mukana harvinaisessa herkuttelussa, mutta loppupuolella toivoi jo isompaa roolia itse Jimille. Vaikka muutamia herran vokalisoimia biisejä päästiinkin kuulemaan, olisi kaivannut hieman enemmän sitä tuttua sekopäistä meininkiä ja irrottelua. Big Band -keikkana kokemus oli loistava, perinteinen rockullakko jazzasi innoissaan ja hurrasi 11 hengen bändin encorelle. Lopussa meno oli huima ja muutama lisäbiisejä olisi vielä mahtunut mukaan.
Ilta oli kokonaisuudessaan hieno, vaikkei keikka aivan tavallista Jimi Tenoria ollutkaan. Mutta eihän itse mieskään ole aivan tavallinen, joten mitä vain voi odottaa. Lisää vain näitä mielenkiintoisia ja erikoisia musiikkikokemuksia niin kevät ja kesän festarit ovat jo kohta täällä, nopeammin kuin huomaakaan.
Nelli Korpi
