Cats of Transnistria – mielenrauhaa katastrofin lähestyessä

Cats of Transnistrian esikoisalbumi Divine on nimensä mukaisesti jumalaisen kaunis. Sen hitaassa hehkussa on jotain dream popin ja dark ambientin tapaista, mutta tarkkoja kiintopisteitä tai vertailukohtia on lähes mahdoton löytää. Desibeli haastatteli duoa, yrittäen selventää usvaa kaiken ympäriltä.

Cats of Transnistrianin juuret juontavat The Caravaners -yhtyeeseen, jonka soundissa oli jo viitteitä synkistelyyn ja surinaan. Bändin kaaduttua Henna Emilia Hietamäki ja Tuomas Alatalo päättivät jatkaa musiikin tekemistä, tosin hieman eri tyylillä.

Henna: - Tehtiin uusia biisejä ja aika nopeasti tuntui, että oltiin löydetty hieno juttu, vähän vahingossa. Molempia vain hymyilytti koko ajan, kun niitä ekoja jumitteluja soiteltiin. Ei oltu aluksi ajateltu, että oltaisiin välttämättä toteutettu tätä musaa vain duona, mutta koko ajan tuntui selkeämmältä, että minimaalinen kokoonpano on tässä tosi oleellinen.

Transnistria on Moldovasta irtautunut alue, jonka pääkaupunki Tiraspol on kuuleman mukaan näkemisen arvoinen. Miten yhtyeenne on saanut nimen ja miksi ihmeessä juuri tämä nimi?

Tuomas: - Transnistria kuulostaa muinaiselta neuvostofuturistiselta utopialta, syrjäiseltä, unohdetulta ja salaperäiseltä paikalta. Toisaalta mieleen tulevat happosateen polttamat metsät ja toinen toistaan brutalistisemmat kerrostalolähiöt. Nimi tuntuu suussa hämmentävältä ja jotenkin härskiltä. Näillä mielikuvilla on vain vähän tekemistä todellisuuden kanssa, sekin sattumaa.

Tietysti nimestä saa myös helposti sillan Transylvaniaan, mikä ei taida olla sekään negatiivinen asia. Ja näin nimistä puhuttaessa: mihin viittaa albumin nimi Divine?

Henna: - Divine viittaa paitsi itseriittoisesti levyn jumalaisuuteen, myös siihen pyhyyteen, mistä musiikkiin uppoutumisessa on parhaimmillaan kyse.

Debyyttialbuminne on kuuden raidan ja hieman yli 46 minuutin mittainen matka musiikissa, jota on vaikea kuvata sanoin. Se on eteeristä, rauhallista, unenomaista ja olin kuulevinani Dead Can Dancen vaikutuksen taustalla. Miten tyylinne on muodostunut nykyisenlaisekseen ja miten itse kuvaisitte sitä?

Henna: - Tyylisuunnan ja vaikutteiden kuvailu on ollut tosi vaikeaa. Mikä on toki myös hyvä juttu, että ei olla selkeästi minkään tietyn bändin tai genren jalanjäljissä. Ollaanko me dream pop vai post rock vai dark ambient? Varmaan jotain siellä välissä.

Tuomas: - Kaunis, ruma, melankolia, toivo, synti, lika ja ovat kaikki samanarvoisia tuntemuksia epätäydellisessä käsittelyssämme. Harmoniaa ja epävakautta, jonkinlaista mielenrauhaa katastrofin lähestyessä.

Dead Can Dancen vaikutusta tekijät eivät allekirjoita, eikä monessa arviossa mainittu Twin Peaks -soundtrack ole sekään kuulemma oikea viitta. Mihin jäljet siis johtavat?

Henna: - Low ja Sonic Youth meitä on ainakin yhdistänyt ja vaikutteita varmaan myös tullut. Nykyään mm. Grouper ja Josef Van Wissem miellyttävät molempia.

Tuomas: - Myös esimerkiksi Dirty Threen Ocean Songs ja Neil Youngin Dead Man -elokuvaan tekemä ääniraita ovat tehneet itseen vaikutuksen, lähinnä tunnelmiensa puolesta.

Entä mihin suuntaan musiikkinne on mielestänne muuttumassa ja kehittymässä seuraavilla julkaisuilla, vai onko nyt saavutettu piste jossa on hyvä olla?

Tuomas: - Nyt on varmaan saavutettu piste josta on hyvä siirtyä eteenpäin. Kokeilemista, enemmän hiljaisuutta ja lisää melua.

Henna: - Biisit ja meidän kyky ilmaista niitä paranee koko ajan. Kunhan vain saadaan keskityttyä luomaan uutta materiaalia, nyt ollaan vielä laiskoteltu sen suhteen.

Olette ehtineet jo keikkailla parin vuoden ajan, joten ovatko levylle päätyneet kappaleet ehtineet jo kehittyä pitkäänkin, vai onko kappalemateriaali uutta, varta vasten levylle syntynyttä?

Tuomas: - Osa levyn kappaleista on ollut mukana keikoilla jo pidempään, osa syntyi loppukesästä ennen äänityksiä. Uudet biisit otetaan usein aika raakilevaiheessa mukaan keikoille jossa ne jatkavat kasvamistaan tai lentävät roskiin. Let It Happen This Way ja Trust ovat uusimmat, niitä ei ollut vielä hirveän moni kuullut.

Minkälainen yhtye Cats of Transnistria on keikalla ja kuinka tärkeää juuri oikea tila ja tunnelma on teille? Voisi kuvitella, että näinkin minimalistinen ja tunnelmallinen musiikki vaatisi paljon valmisteluita ja herkän reagointikyvyn yleisön kanssa.

Henna: - On ollut tosi tärkeää soittaa alusta asti paljon keikkoja. Meillä on parhaimmillaan intiimi, transsimainen ja raaka meno. Kahdestaan soittaminen tuo jonkin ylimääräisen vaarantunteen, silloin on jotenkin paljaampi ja lähempänä kuin iso bändi. Meille toimii parhaiten rauhalliset tilat, missä ihmiset voivat istua. Mutta on myös tosi upeaa, jos rock-klubi hiljenee ja tila muuttuu hetkellisesti oudon intiimiksi ja hartaaksi. Melkein poikkeuksetta meidän kaikki keikat ja yleisöt ovat olleet ihania ja niistä on saanut nauttia suuresti.

Tuomas: - Silloin, kun huomaa yleisön olevan hiljaa ja paikoillaan on ehkä onnistunut jossain. Tykkään ajatella musiikkia uneliaana ja räjähdysherkkänä. On vaikea sanoa mitä lopulta välittyy yleisölle. Alkuaikojen keikkoihin liittyi enemmän epätoivoa ja pinnistelyä, että kappaleet ylipäätään pysyisivät kasassa. Nykyään ne ovat paljon varmemmissa käsissä.

Pohdittaessa duon onnistuneinta keikkaa vastaus on ilmiselvä, kesän 2015 keikka Flow Festivalissa on ehdoton kunkku.

Henna: - En voi vieläkään käsittää, miten siellä oli niin paljon yleisöä. Jotkut lauloi mukana. Merkityksellisintä on nähdä, kun joku itkee. Että on päässyt ihon alle ja puskenut jotain esiin. Pietarin Ionosfear-festivaalilla oli viime keväänä myös tosi hauskaa. Myös helmikuussa ollut eka Tavastian-keikka oli kiva. Menee vähän päässä sekaisin, että mitkä keikat on ollut erityisen hyvin soitettuja ja minä iltoina on ollut hauskimmat jatkot.

Jos yhtyeenne filosofian puristaisi pariin lauseeseen, niin ne olisivat...?

Tuomas: - Chaos Reigns.

Henna: - Vereslihallinen paljaus, pelottomuus ja pintaa syvempi kauneus.

Esikoinen on nyt ulkona, mutta kuinka tyytyväisiä olette siihen? Entä joko lähitulevaisuuden suunnitelmat ovat muotoutuneet, ja jos ovat niin mitä on luvassa?

Henna: - Aina on asioita, jotka olisi mielestään voinut tehdä paremmin. Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen, että ollaan tehty juuri tällainen levy, joka on kaunis ja eteerinen, mutta myös vaativa ja raskas. Tulevaisuuden suunnitelmia saisi olla enemmänkin. Toivottavasti tulee paljon keikkoja, ulkomailla ja maakunnissa olisi kiva käydä. Toukokuussa soitetaan festivaaleilla Pietarissa ja Moskovassa.

Mistä musiikki tulee ja miten se on löytänyt teidät?

Henna: - Musiikkia on maailma täynnä ja se kai löytää jokaisen, joka vain on sille herkkä. Tuntuu mielettömän helpottavalta, kun ulkoinen ääniväreily resonoi samalla tasolla kuin sen hetkinen oma sisäinen maailma. Vihaisena auttaa black metal. Sitä musiikissa yrittää tavoitella. Parhaimmassa tapauksessa aidoista lähtökohdista luotu musiikki resonoi myös jonkun muun sisälmyksissä samalla tavalla.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Eetu Maaranen (värikuvat) ja Silja-Riikka Seppälä (mustavalkoinen)