How Much More – kaunis, viehkeä ja ori

How Much More oli Desibelin haastateltavana loppukesästä 2005, debyyttialbumi oli julkaistu ja uudesta pitkäsoitostakin oli puhetta. Reilu vuosikymmen on kulunut ja nyt Desibelin kysymyksiin vastasivat Tuomo Pfaler (koskettimet), Mikko Koivulehto (laulu) ja Sami Tuomivaara (kitara & laulu). Mitenkäs tässä meni näin pitkään ja mitä kaikkea on tapahtunut?

- Joululevyä emme tehneet. Emmekä mitenkään erityisesti juhlineet edes How Much Moren 10-vuotisjuhlaa vuonna 2006. Viimeinen virallinen keikka tehtiin varmaankin 2009 tietämillä Rovaniemellä Rio Grandessa. Vuosikymmen meni vilkkaasti ohi. Jotkut kasvattivat partojansa ja jotkut lapsia. Tai molempia.

Yhtye ei koskaan hajonnut tai jäänyt viralliselle tauolle, elämä jatkui muiden yhtyeiden värittämänä ilman sen kummempaa dramatiikkaa. Eminent Wait -albumin nimi osoittaa myös pitkään odotukseen, mutta kuinka pitkään kappaleet olivat odottaneet hyllyllä vai onko materiaali täysin uutta?

- Me haluttiin levylle juuri oikean tyyppinen nimi mikä kertoo 10-vuoden odotuksesta. Monta erilaista nimeä oli tarjolla, mutta tuo oli meidän mielestä osuvin kaikista. Alunperinhän meidän oli tarkoitus lähteä vain tekemään 3-4 biisin EP. Onneksemme tuottajat Vuola ja Peura tuumasivat studiossa, kun rumpalimme oli parissa tunnissa paukuttanut ne 3-4 biisiä narulle, että "eiköhän tehdä pojat koko levy. Ei kukaan enää tee EP-levyjä". Meitä ei ollut todellakaan vaikea suostutella ja pienissä mielissämme olimmekin vähän salaa toivoneet, että joku tämän mielipiteen toisi julki.

Osa kappaleista on kuuleman mukaan odottanut miltei valmiina täydet 10 vuotta, kun taas osa materiaalista syntyi vasta julkaisun kynnyksellä. Biisien työstämisessä ei koettu kuitenkaan minkäänlaisia pomppuja, koska jäsenten kemia toimi välittömästi.

- Ei me oltais yhtä hyvää saatu varmaankaan aikaisemmin aikaiseksi. Olihan se ihanaa lähteä tekemään levyä omien lapsuuden kavereitten kanssa yli 10 vuoden jälkeen. Tai yleensäkin soittaan.

Mietittäessä mikä on musiikissa muuttunut, nousee esiin parikin huomiota.-

- Ensimmäisessä levyssä oli suhteettomat, jopa naiivit odotukset. Nyt vaan tehtiin kova rocklevy itsellemme ja true faneille. Jos muutkin diggailee levyä, ni kivahan se on sitten.

- Nykyään malttaa antaa sen musiikin soida omalla rytmillään ja soundillaan. Ei ole tarvetta runtata ja puskea yhtä paljon.

Merkittävää oli myös se, että yhtye sulkeutui yksissä tuumin studioon ja teki tiiviisti yhteistyötä ilman mitään häiriöitä. Jo hyvissä ajoin sovittu aikataulu piti, eikä siitä tarvinnut lipsua, kun kaikilla oli sama tavoite.

Musiikkinne on rockin laajan sateenvarjon alla, mutta mitä muita koordinaatteja olisi tarjolla potentiaaliselle kuulijalle? Alternative, 70's, hard...?

- Helvetin vaikea kyllä tuotakaan levyä on lähteä kategorisoimaan. Eiköhän se sitä rockin perkelettä ole. Soul Rock? American Rock?



- Kolmea sanaa: Kaunis, viehkeä ja ori.

Suurin osa kappalemateriaalista on tehty yhdessä, siivujen syntyessä kunkin tavallaan. Osa on saanut alkunsa jamittelusta tai riffinpätkästä, toisinaan joku tuo taas lähes valmiin rallin pöytään, jota sitten työstetään ja muovataan vielä porukalla lopulliseen muotoon. Tästä voikin päätellä, että bändidemokratia toimii - vai toimiiko se?

- Toimii, toimii. Tässä nyt on samoja naamoja kateltu jo yli 20-vuotta ja ensi marraskuussa bändi ollut kasassa 20-vuotta. Niin lähestulkoonhan se on pakkokin toimia. Tai sitten tää olis varmaan Artistin Nimi & How Much More.

Biisien keskimitta jää reippaasti alle neljän minuutin, vaikka mukaan saadaan niin sooloa, suvantoa kuin kiihdytystä. Onko kappaleiden muodolle asetettu ns. rajoja, vai luonnostaanko osaatte vain kiteyttää olennaisen noin kompakteihin paketteihin?

- Kello kaulassa ei ole koskaan tehty biisejä. Ne kestää joko minuutin tai 10 minuuttia. Tai siltä väliltä ja vaikka enemmänkin jos tarve vaatii. Ideat syntyy, kehittyy, tulee ulos ja on valmiita tai jää hautumaan.

- Tarina vaatii aikansa ja sille on sen biisin arvoinen aika annettu. Varmaan jossain vaiheessa biiseistä karsittiin kaikki epäolennainen pois, eikä välttämättä sen kummempia biisin pilaavia C-osia ollut tarve sinne laittaa.

Kuvaillessani bändin soundia lämpimäksi ja muhkeaksi saan vastauksen, että niinhän ne soittajatkin ovat. Mutta täytyyhän onnistuneeseen soundimaailmaan nyt muitakin syitä löytyä, kun varsinaisia ulkopuolisia tuottajiakaan levyllä ei ymmärtääkseni ollut?

- Ulkopuolisia tuottajia toki oli ja jopa kaksin kappalein, samat kaverit hoitivat myös äänityksen. Myöskin tästä soundista kaikki kunnia osin äänittäjille, mutta eritoten Severi Peuralle. Hyvin perussäädöillä ilman mitään erikoishienouksia, niin lopputulos on pehmeän lämmin vintage rock soundi. Hammond kirskuu ja kitara vinkuu.

Levyn valmistuminen oli samaan aikaan nopea ja pitkä prosessi. Kuten aiemmin jo ilmeni, osa materiaalista on vuosikymmenen ikäistä, mutta mukana ei tullut menneiden aikojen negatiivista painolastia ja bändi seisookin täysin levynsä takana. Kiekosta tuli juuri sellainen kuin pitkin tulla, ja myös seuraava albumi valmistuu – jos sitten vaikka vuosikymmenen päästä.

- Emme sano että tästä alkaa uusi kevät, mutta tätä ollaan odotettu, tätä tunnetta mikä saatiin jälleen yhdessä olosta, yhdessä soitosta ja yhdessä luomisesta. Me kuulutaan yhteen eikä me tätä koskaan lopeteta.

Entä nähdäänkö yhtyettä keikoilla?

- How Much More on keikkaillut kotipaikkakunnallaan Kemissä jo kolmen joulun ajan paikallisessa ravintolassa ja näillä näkymin jouluinen keikka jälleen koittaa Kemissä. Kemissä on hienoa soittaa juuri tuona ajankohtana, kun meidän ikäiset ihmiset tulevat kotipaikkakunnalle viettämään joulua. Kun olimme aktiivisia 2000 luvun alussa, niin silloin me ja fanit olimme parikymppisiä. Näin ollen joulun keikat ovat olleet varsinkin nostgasmisia.

- Tosin nyt tänä vuonna 2016 pääsiäisenä teemme poikkeuksen, kun kaikkien kalenterista löytyi aikaa. Bändi starttaa keikkabussin sitten vuoden 2009 ja lähtee pääsiäisrundille. Ensimmäinen keikka on kiirastorstaina luonnollisesti Kemissä, jonka jälkeen vuorossa on Oulu (perjantai 24.3) ja Turku (lauantai 25.3).

- Mitä jatkoon tulee, niin tässähän voi käydä niin, että nälkä kasvaa syödessä ja pyrimme keikkailemaan jatkossa enemmänkin.

Orkesteri lupaa olevansa myös liveryhmänä tutustumisen arvoinen tapaus, joten siinähän sitä pääsiäiseen on ohjelmaa. Nimestänne innoittuneena on tietysti kysyttävä, että paljonko sitten tarvitaan lisää ja mitä?

- Ei mitää enempää mut jos silti saadaan niin, "the More you ask, is Much about nothing and How did we end up here." Myöskin "too Much is less than enough when you are on the run".

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain on jäänyt sanomatta niin nyt olisi sen sanomisen aika...

- Kai haastattelija tarjoo kaljat?

Näihin kuviin ja tunnelmiin, Desibeli kiittää (vaikkakaan ei tarjonnut kaljoja).

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: How Much More