13.03.2016
The 69 Eyes oli vuosina 2005–2006 vahvoilla bändin tähden noustessa jyrkässä kulmassa kohti kansainvälisiä tähtikattoja. Yhtye kiersi ympäri maailmaa ja Helsingin vampyyrien mukana reissasi myös valokuvaaja Ville Juurikkala, joka kuvasi ryhmää tien päällä, estradeilla, takahuoneissa ja lukemattomissa muissa paikoissa. Tästä materiaalista julkaistiin kirja lokakuussa 2006, mutta lähes kymmenen vuotta myöhemmin on koittanut uudelleenpainoksen aika, sopivasti ennen ryhmän yhdettätoista studioalbumia.
Like
Kuvien voimaa ei voi kyllin korostaa ja klisheisesti todettuna, yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Toisaalta hyvään kirjaan tarvitaan melkoinen määrä sanoja, joten tuhannen nippuja pitäisi saada kasaan melkoinen pino - ja mieluusti hyvin erilaisia ja värikkäitä sellaisia – jotta kuvakirja nousisi oman alansa eturiviin. Juurikkalan suurin ja merkittävin haaste onkin ollut löytää vahvasti imagoonsa nojaavaan yhtyeeseen ulottuvuutta, sillä synkkien goottiposeerausten kanssa ei puoltatoista sataa sivua täytetä noin vain.
Route 69:n perusteella bändi on vahvimmillaan lavalla, jolloin magiikka leiskuu ja kemia yleisön sekä esiintyjien välillä räiskyy. Perinteisiä lavaposeerauksia, rankkoja rokkailuja ja bissen ja/tai muiden juotavien kanssa lauteilla pelleilyä on luonnollisesti mukana, mutta Juurikkala lähestyy tässäkin tilanteessa bändiä ennemmin joukkona yksilöitä kuin ryhmänä. Hyvin harvassa kuvassa nähdään useampia soittajia ja tällöinkin huomio on kiinnitetty yleensä yhteen hahmoon. Juurikkalan kulma on mielenkiintoinen, raikas ja sopivan erilainen, etenkin kun niitä kimppakuvia löytyy kirjasta muuten ihan riittämiin.
Estradilla yksilöinä rokkaavat herrat ihmettelevät muissa kuvissa mm. maailman, ja etenkin Amerikan, suuruutta, Japanin huumaavia valoja, ja istuvat vampyyrit jopa samassa kuvassa kotoisen joulupukin kanssa, ihan siellä joulupukin omassa maassa tietysti. Kun olet riittävän rock, voit tehdä mitä hyvänsä. Etenkin Yhdysvaltojen mittaamattomissa mitoissa Juurikkala on löytänyt muutamia herkullisen absurdeja, sekä viihdyttäviä väläyksiä, joissa kuvattavillakin on kaikesta päätellen ollut hauskaa. Iso osa otoksista näyttää syntyneen hetken mielijohteiden mukaan, mikä näkyy iloisena välittömyytenä ja in-your-face -asenteena.
Kuvien ohessa on vokalisti Jyrki 69:n lyhyitä päiväkirjamerkintöjä, joita olisi voinut lukea enemmänkin Opuksen lopusta löytyvät vielä rumpali Jussi 69:n kuvatekstit, jotka olisi voinut sijoittaa ihan kuviinkin, jotta turha plarailu olisi pysynyt kurissa. Kuvat ovat silti komeita, ja sehän on pääasia. Kirjaa kelpaakin käydä läpi kuusysien uutta levyä odotellessa.
Mika Roth
