Ei niin kurja Poor Fellas

Poor Fellasin syntysanat lausuttiin syksyllä 2013, kun basisti Åke kysyi kitaristi Ollia soittelemaan hänen kanssaan. Ensimmäisen keikan virstanpylväs saavutettiin elokuussa 2014, jolloin yhtye toimi vielä kitara/kontrabasso -duona. Seuraavalle keikalle mukaan vahvuuksiin saatiin rumpali Jarno ja toinen vokalisti, Kata, on liittynyt kokoonpanoon vuoden 2015 aikana. Näillä voimin syntyi myös yhtyeen esikois-EP, neljän vahvan raidan muodostama Living For Myself, jonka tiimoilta Desibeli haasteli bändin kuulumisia. Ääneen pääsivät kaikki, eli; Kata, Åke, Jarno ja Olli

Niin, olette siis Poor Fellas, mutta mukanahan on nainenkin, eli ei ainakaan mikään ”fella”. Mitenkäs näin?

- Bändin nimi on Poor Fellas, vaikka siihen tosiaan kuuluu myös naisjäsen. Välillä mietittiin, että olisiko nimi muutettu esim. muotoon Kata & Poor Fellas, mutta lopulta päädyttiin pysymään samassa nimessä. Onhan Kata kuitenkin kaiken muun lisäksi hyvä jätkä (naurua).

Ajatus studioreissusta syntyi jossain vaiheessa viime vuoden aikana, yhtye päätti punnertaa EP:n omin voimin, eikä kiekkoa edes tarjottu ulkopuolisten tahojen julkaistavaksi. Ensisinkku näki päivänvalon marraskuussa ja EP ilmestyi virallisesti tammikuun lopussa ja nyt ollaan siis tässä pisteessä.

Oliko bändillä heti alussa jokin tavoite, joka kiilui kristallinkirkkaana silmissä, ja oletteko nyt siinä pisteessä, jossa kuvittelettekin olevanne esikoiskiekon ilmestyttyä?

- Ei meillä varsinaisesti oikeastaan missään vaiheessa ole niin tarkkoja tavoitteita ollut. Ehkä tässä ollaan kuitenkin pidemmällä kaikin puolin kuin mitä olisi voinut kuvitella tilanteen olevan esikoisen jälkeen. Kivoja juttuja on tapahtunut ja edistystä tapahtunut nopeasti.

Bändin tyyli on saanut hioutua vapaasti, mutta kaiken alkuna toimii kuitenkin rockabilly, ja omat juuret tunnetaan sekä tunnustetaan.

- Omat Setzerit on kyllä kuunneltu ja ko. tyyli on elämäntapa myös osalle bändin jäsenistä. Mutta meidän keikalla voi cover-osastolta kuulla Eddie Cochranin lisäksi esimerkiksi Social Distortionia. Ehkä tämän meidän bändin oma tyyli ja soundi on syntynyt juuri siitä, että vaikutteita on otettu monipuolisesti sieltä täältä, kuitenkin niitä juuria kunnioittaen. Jokainen on tuonut oman mausteensa soppaan ja liian tarkkoja raja-aitoja ei olla haluttu rakentaa. Tehdään meidän omaa juttua ja kehitetään sitä. Vielähän tässä ei valmista tietenkään ole ja tämä meidän juttu kehittyy kyllä aivan varmasti vielä.

Kun yhtyeen nimi on Poor Fellas, on tietysti myös pakko kysyä, että kuinka kurjaa teillä sitten on? Onko lasi aina puolityhjä, ja tunnelin päässä oleva valokin lienee sammutettu kustannusteknisistä syistä?

- Vaikka bändin nimi onkin Poor Fellas, niin ei meillä itse asiassa taida ihan niin kurjaa olla. Nimen idea oikeastaan juontaa siihen, että ei lähdetä liikaa elvistelemään ja ollaan mieluummin niitä mukavia naapurin poikia ja tyttö, kuin niitä Cadillacin takapenkillä istuvia ja itseään kokoajan jalustalle nostavia pissapäitä. Eli niitä samoja ihmisiä ollaan bändissä kuin jokapäiväisessä muussakin elämässä. Kurjuus on siis ehkä enemmän mielentila, mutta tunnelin päässä olevaa valoa ei sammuteta koskaan.

Nimen yksi ulottuvuus on, se että bändi voi heittää myös ”köyhempiä” akustisia keikkoja, eli silloin ollaan melkein rokkibändi, mutta ei ihan. Kaikki kappalemateriaali ainakin tällä EP:llä on tullut yhdestä kynästä. Onko tilanne myös vastaisuudessa sama ja kuinka demokraattinen yhtye on?

- Bändin biisit ovat toistaiseksi olleet kitaristin Ollin kynästä ja samasta kynästä tulee varmaan jatkossakin paljon biisejä, mutta mikään yksinoikeus se ei tietenkään ole. Muut saavat tehdä myös biisejä ja jos joku bändin ulkopuolinenkin haluaisi meille tehdä biisin, niin miksei sellaistakin voitaisi mukaan ottaa. Toistaiseksi on kuitenkin menty näin, sillä Ollilla on pakkomielteenä biisien teko, joten niitä tulee kuin liukuhihnalta ja myös takaisin pöytälaatikkoon palaavia riittää (naurua).

Nelihenkisestä ryhmästä puolella, eli Åkella ja Katalla, ei ola aiempaa bändikokemusta. Näin on ollut luontevampaa, että kappaleet tulevat bändin konkariosastolta, mutta yhtye on silti täysin demokraattinen, mitä soittajat haluavat vielä korostaa.

Kasvua siis tapahtuu monella saralla, joten miten soundinne on kehittynyt tähän mennessä ja mihin suuntaan näkisitte yhtyeen olevan nyt soundillisesti ja tyylillisesti matkalla?

- Tällä hetkellä tuntuisi, että tällainen popahtava ja hieman kevyempi rock olisi meidän juttu. Sieltä ns. perus ränttätäntästä on tultu tähän ja ehkä nyt yritetään tätä kehittää ja löytää uusia elementtejä mukaan. Joskus välähti mieleen, että meidän musiikki on pop-a-billyä! Ei mitään hajua, mitä se voisi olla. Ehkä juuri tätä mitä nyt tehdään tai sitä mitä on meidän seuraavalla julkaisulla.

Työtä tehdään myös esiintymislavoilla ja bändi onkin ehtinyt heittää jo kolmisenkymmentä keikkaa. Kahden vokalistin voimin voitte esittää melko erilaistakin materiaalia, mutta nojaatteko vain omiin biiseihinne vai kiinnostaisiko coveri?

- Keikoillahan me esitämme myös covereita, mutta lähtökohtaisesti on ajateltu, että äänitetään omaa materiaalia. Jos joku todella hyvä cover joskus keksitään ja saadaan siitä hyvä sovitus aikaiseksi, niin ei mikään mahdottomuus olisi tietysti vaikka yhdeksi biisiksi levylle ottaa mukaan myös sellainen.

- Tarkoitus on hyödyntää jatkossa enemmänkin kahta laulajaa ja erityisesti tätä nainen/mies-asetelmaa. Päälaulajan paikka on tässä hiljalleen siirtynyt enemmän Katan harteille, mutta jos vaan mielikuvitusta riittää, niin taustalauluihin olisi ajatus keksiä enemmän ja monipuolisempia koukkuja. Muutamassa biisissä jo tuolla meidän EP:lläkin oli hieman kuultavissa tuo kahden laulajan hyödyntäminen samassa biisissä, mitä on tarkoitus jalostaa.

Ensimmäinen EP on nyt ulkona, joten mitä seuraavaksi? Joko uusi studioreissu on buukattu ja nähdäänkö ryhmää lauteilla?

- Uutta studioreissua ei olla vielä varattu, mutta alustavasti on ajateltu, että kesällä äänitettäisiin uutta sinkkua. Eli loppukesästä mahdollisesti olisi jonkinlaista julkaisua taas tiedossa. Albumin tekohan meillä on pidemmän linjan tavoitteena ja varmaan senkin parissa aletaan piakkoin puuhaamaan, mutta tehdään välissä tällainen pikaisempi studioreissu.

Keikkarintamalla yhtye on parin kuukauden tauolla, mutta toukokuusta eteenpäin fellasit voi jälleen nähdä tositoimissa. Mutta mitä jos Poor Fellas olisi rakennus, se olisi...?

- Se olisi 1800-luvulla rakennettu torppa. Karu, vaatimaton ja hieman vetoisa, mutta hyvin rakennettu, vahva ja aikaa kestävä.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Jos satutaan keikalle kotikaupunkiinne, niin tulkaa toki katsomaan ja hihasta saa tarttua jos haluaa höpistä jotain asiasta tai sen vierestä. Ollaan myös avoimia kaikenlaisille yhteistyökuvioille eli sellaisistakin saa ehdottomasti olla yhteydessä, jos ideoita tulee. Lärvikirjan kautta saa parhaiten yhteyttä ja sieltä voit lukea meidän viimeisimmät aivoitukset ja tilata vaikka levyn. Meidän musiikin löytää myös lähes kaikista netin musiikkipalveluista eli niistä voi käydä myös ottamassa sen haltuun. Mukavaa alkavaa kevättalvea kaikille!

Haastattelu: Mika Roth, kuva: Poor Fellas