Ukko – triosta muodostunut yksi henkilö

Ukko saattaa nimellään herättää mielleyhtymiä johonkin pakanahevin suuntaan, mutta Kiuruvedeltä lähtöisin olevan rock-bändin kohdalla moinen mielikuva ei voisi olla harhaanjohtavampi. Ukko kun on suomalaista oudompaa rock-musiikkia luova trio, jonka Kiirastuli EP on kuuden biisin mittainen tarina jostain muusta. Jostain joka lymyää alitajunnassa ja arjen taitosten kulmissa. Desibeli haastatteli lähinnä yhtyeen vokalisti/kitaristi Petri Kärkkäistä, mutta myös basisti Juho Kouvalainen ja rumpali Joonas Pietikäinen seisovat kollegansa sanojen takana.

Ukko on vanha Jumalamme ja ukko tarkoittaa paria muutakin asiaa. Mistä on siis tämä Ukko tehty ja ketä se kumartaa – jos ketään?

- Niin, Ukko on tosiaan suomalaisten vanhan ylijumalan nimi. Meidän nimi viittaa ilman muuta myös siihen, ja sitä kautta yleensäkin kaikkeen vanhaan, voimalliseen ja myyttiseen. Ukko tuli nimeksi myös siksi, että se ikään kuin kokoaa triomme yhdeksi henkilöksi kolmen sijaan. Keikoilla ja levyillä on äänessä yksi Ukko, ei yksittäiset soittajat.

Kumartelun aihe saa puolestaan pohtimaan, josko kukaan niin kovasti kumartelee musiikin saralla mihinkään suuntaan (kunhan coveri-bändit unohdetaan). Jotain kuitenkin löytyy, kun asioita riittävästi kääntelee.

- Kansi on kumarrus Simbergille, ja joistakin kappaleista voivat jotkut huomata varovaisen kohteliaita nyökkäyksiä vaikkapa sellaisille kirjailijoille kuin Paavo Haavikko ja Gabriel Garcia Marquez.

Julkasitte äskettäin Kiirastuli EP:n, jonka kansitaiteena toimii Hugo Simbergin Kuoleman puutarha. Kutsutte Simbergiä hengenheimolaiseksenne kuvataiteen saralla, joten mikä on Ukon henki ja mihin arvoihin uskotte? Niin musiikissa kuin muissakin taiteissa?

- Tuo Kuoleman puutarha on ihan todella hieno maalaus! Jotenkin kaunis ja sympaattinen. Vaikka rock-levyn kannessa luurankoja olisikin, ei sen tarvitse olla pelkkää synkistelyä. Kuolema, myytit, unenomaisuus ja kaikki tuollainen ovat mahtavia kasvualustoja mille tahansa taidemuodolle, ja esimerkiksi Simbergin tauluissa vilistänee samanlaisia alitajunnan riiviöitä kuin meilläkin.

Musiikissaan Ukko jahtaa omia tavoitteitaan ja ryhmä pyrkii pääsemään tuntemattomille, epävarmoillekin alueille. Perinteisiäkään rockin ja popin kaavoja ei suoranaisesti kavahdeta, mutta yhtyeen hommana on kuokkia ehkä sittenkin sieltä rockin suuren puutarhan koleammalta laidalta.

- Parhaimmillaan niin syntyy kai rujoja, mutta omaperäisiä ja hyviäkin lauluja: outoja, vähän kieroon kasvaneita kukkia kuten tuossa maalauksessakin.

- Onhan meillä toki tuota suoraviivaista osastoa lähestulkoon tarttuvine kertosäkeineen ja niin edelleen, ei ole tarkoitus tehdä mitään itsetarkoituksellisen outoa musiikkia.

- Kehdataan soittaa kaiken paahdon lisäksi myös ihan häpeilemättömän tarttuvia, tai ainakin sellaisiksi tarkoitettuja juttuja. Siinä mielessä joku Kiirastuli on biisinä sellainen, että pari vuotta sitten itse outoilupuristina olisin kavahtanut sen, tai ainakin sen kertosäkeen pop-henkisyyttä. Ja siinähän on vielä modulaatio lopussa! Ehkä meidän perusidea on se, että musiikillisesti kaikkea voi tehdä ja kokeilla. Sävellys sitten vedetään meidän paahtimesta läpi ja valmista tulee!

Mielestäni yhteensoittonne on jo hyvässä kuosissa, vaikka EP on ensimmäinen tämän kokoluokan julkaisunne. Kuinka pitkälle kokoonpanon juuret siis ulottuvat ja voiko näin tiheään ryhmään edes harkita uusien jäsenten rekrytoimista?

- No kiitos! Kyllä me ollaan ihan peruskoulusta asti yhdessä soitettu, ja nimenomaan triona jonka muodostaa minä, Juho ja Joonas. Ei me hevillä tähän ydinporukkaan lähdetä uusia jäseniä tuomaan, hankala olisi ajatella tätä bändiä millään tahansa muulla kokoonpanolla. Toki kaikenlaisia vierailijoita tarpeen vaatiessa käytetään, esimerkiksi viime vuonna yhdelle keikalle saatiin vieraileva solisti soittamaan Holvinrakentajien maniskaosuudet.

- Jos nyt olisi sellainen tilanne, että pitäisi uusi vakisoittaja bändiin hommata niin se olisi varmaan sitten joku ihan muu kuin perinteinen bändisoittaja. Ehkä joskus rekrytoidaan meidän riveihin sitaristi tai vaikka jouhikon soittaja! (Pekko Käppi voi laittaa hakemusta tulemaan..) Mutta ehkäpä ei näin käy, ainakaan lähitulevaisuudessa.

Musiikkinne on mielenkiintoinen sekoitus suomenkielisen rockin saroilta. Mutta kuinka Ukon vahvuudet parhaiten ilmenevät EP:llä?

- Kaikenlaista kokeilua ja häröilyä löytyy EP:n biiseistä ja varsinkin biiseiltä jotka eivät sille mahtuneet, mutta ehkä kaikkea leimaa sellainen tietynlainen paahto, joka tulee varmaankin keikoilla parhaiten esille. Itse tykkään kuunnella kaikkea mikä ampuu intensiteetin katosta läpi, oli se sitten Terveitä käsiä tai jotain Coltranen myöhäisaikojen vapaahkoa jazzia.

Kiekkoon ollaan kautta linjan tyytyväisiä, eikä siltä osata osoittaa ainakaan nyt mitään tiputtamisen arvoista. Tietysti kaiken voisi aina tehdä paremmin ja hienommin, mutta niinhän se menee aina. Miten, missä ja kenen avustuksella EP syntyi ja oliko luomisprosessi tuskaton?

- Biisit ovat syntyneet aika pitkän ajan kuluessa. Tämä EP on sellainen meidän best of-tyyppinen ratkaisu, kuten monet ensijulkaisut varmaankin ovat. Kiirastuli äänitettiin Iisalmessa meidän tutun äänimiehen luona yhden viikonlopun aikana, ja meidän treeniksellä Kuopiossa sitten ääniteltiin vielä seuraava viikko kitaroita ja lisää lauluja. Biisit lähetettiin miksattavaksi ja masteroitavaksi Kouvolaan Olli Rantaselle. Foliojoutsen taitaa olla firman nimi. Olli teki tosi hienoa työtä levyn kanssa, suosittelen!

Varsinaisia vastoinkäymisiä ei ollut, mitä nyt rumpali hoiti osuutensa melkoisessa kuumeessa. Biisit saatiin kuitenkin purkkiin ilman henkilövahinkoja ja suurimmat harmistukset oli purettu jo biisien luomisprosessin aikana. Ja näin kappalemateriaalista puhuttaessa: EP:n raidat vaikuttavat aluksi hyvinkin sekalaiselta joukolta, mutta kuin huomaamatta niistä muodostuu omanlaisensa jatkumo. Oliko tämä Suuren Suunnitelman ansiota, vai silkkaa sattumaa?

- Huomattiin muuten ihan sama, kun ensimmäistä kertaa kuunneltiin koko levy alusta loppuun! Se on sinänsä silkkaa sattumaa, mutta ehkä siinä on jotain tiedostamatonta suurta suunnitelmaakin. Jotenkin huomaamatta ainakin tekstien puolesta biisit kietoutuvat toisiinsa, ikään kuin samaan maailmaan keskenään.

- Ehkä sitten Vedet biisinä sitoo muita kappaleita yhteen liukenemisen, loppumisen ja pysähtymisen teemoillaan. Tässä kaikessa voi havaita vaikutteita jo edellämainitusta maagisen realismin mestarista Marquezista. Toki joitain biisejä on sitten selkeästi eri maailmasta, mutta jotenkin nekin istahtavat ihan mukavasti kokonaisuuteen.

Miltä yhtyeen tulevaisuus näyttää? Joko uutta biisiä on syntymässä ja voiko ryhmää nähdä myös livenä?

- Tämän vuoden alusta ollaan vietetty hienoista hiljaiseloa, mutta joitakin pistokeikkoja tehdään tässä varmasti kevään ja kesän aikana. Syksyllä sitten jalkaudutaan mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman monille keikoille. Uusia biisejä on ihan mukavasti eriasteisina luonnoksina tallessa ja kehitteillä. Allekirjoittanut on nyt aika paljon kiinni armeijan harmaissa, mutta bändihommat kehittyvät siinä ohessa hitaasti ja varmasti.

Entä mitä tapahtuisi, jos yhtye joutuisi Ylijumala Ukon eteen? Olisiko luvassa tulta ja tulikiveä, vai loputtomat pidot, vai mitä?

- Bändin kollektiivinen vastaus on tietysti loputtomat pidot, ja sitten seuraavana aamuna sitä tulta ja tulikiveä! Eino Leinoa lukeneet tosin tietävät mihin juomingit jumalten kanssa johtavat…

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

Ei tainnut kauheasti jäädä enää hampaankoloon. Ukko kiittää ja kuittaa!

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Ukko