Väärä vala – tarinoita varjoista

Väärä vala on tinkimätön rockbändi, jonka biisit ovat synkkiä, lohduttomia ja pitkiä, ja jonka jäsenet eivät ole nuoria ja kauniita. Loppuvuodesta ilmestynyt Onko täällä kylmä… EP:kin lähenteli jo kaurismäkimäistä synkkyyttä. Eli lyhyesti sanottuna Väärä vala on hyvin suomalainen yhtye. Desibeli haastatteli bändin musikanteista Jesseä, joka on ryhmän pääasiallinen sanoittaja ja säveltäjä.

Väärä vala on nimenä aika mielenkiintoinen. Saiko yhtye alkunsa oikeudenistunnossa, Matlockia katsoessa, vai mistä moinen nimi oikein tuli ja mitä se edustaa?

- Ei se edusta oikein mitään, eikä siihen liity mitään hienoa tarinaakaan. Meillä oli kolme nimivaihtoehtoa, joiden välillä pallottelimme; Nollayhteys, Kosketushäiriö ja Väärä vala. Ensimmäisestä tuli mieleen Absoluuttinen Nollapiste ja Kosketushäiriö-niminen bändi oli jo olemassa, joten oli oltava Väärä vala. Ensimmäistä kertaa kuulen, että se on nimenä mielenkiintoinen. Yleensä ihmiset toteavat vain, että onpa paska nimi.

Julkaisitte taannoin Onko täällä kylmä... EP:n, jonka tarina on aika kylmäävä. Tarinoita tosielämästä vai silkkaa fiktiota?

- Siellä on sekaisin faktaa ja fiktiota, mutta kyllä joka biisin tarinassa on yleensä joku tosielämän tapahtuma pohjalla, jota on joko vähän väritetty, tai sitten on roiskittu ihan kunnolla. Myös tarinan fiktiivisessä päähenkilössä on varmasti jonkin verran minua itseäni, mutta näkisin olevani hieman sympaattisempi hahmo. En ole sentään koskaan tehnyt perhesurmaa. Äitini kukat tapoin kerran, kun unohdin kastella niitä ja olen siitä edelleen pahoillani. Anteeksi äiti. Meidän Facebook-sivulta voi muuten lukea enemmän taustaa jokaisesta biisistä, jos jotakuta kiinnostaa. Tämä oli häpeämätön mainos, mutta minulle on kerrottu, että huorat pääsevät helvettiin.

Ei mainoksissa mitään vikaa ole, vaikkei niitä Desibelissä olekaan. Mainostinko minäkin nyt jotain? Hmm, levyllä on siis keskustarina joka jää kesken. Tiedätkö jo miten se päättyy, vai päättyykö se koskaan?

- Aluksi luulin että se päättyy tällä levyllä. EP:n julkaisu kuitenkin viivästyi sen verran, että ehdin tehdä seitsemän uutta biisiä, jotka puolivahingossa kuljettivat tarinaa eteenpäin. Niistä ollaan tekemässä sinkku ja toinen EP. Tuo tarinan päähenkilö on mielenkiitoinen tyyppi ja on hauskaa miettiä, että mitä sille tapahtuu seuraavaksi. Sehän on sellainen reppana, joka tekee kaiken suurella tunteella, vähällä järjellä ja ajautuu usein teoissaan äärimmäisyyksin. Hieman tyhmä, heikkotahtoinen ja helposti ohjailtavissa. Vähän niin kuin meidän bändin maskotti. Se on tuollainen pellen näköinen marionetti, joka esiintyy meidän kansitaiteessa, mutta sille on myös ihan oma roolinsa tarinassa. Siitä kuitenkin lisää joskus tulevien julkaisujen yhteydessä. Mutta palataksemme siihen, että tiedänkö jo miten tarina päättyy, vai päättyykö se koskaan, niin en tosiaan tiedä. Se tuntuu elävän jatkuvasti.

EP:n äänitykset aloitettiin maaliskuussa 2015 ja valmista piti tulla jo pari kuukautta myöhemmin, mutta kaikkia tyydyttänyt miksaus ja masterointi ottivat aikansa.

- Ensimmäiset versiot joihin oltiin tyytyväisiä kuultiin kesäkuussa, mutta eihän tämä mikään vitun kesä-levy ole. Siirsimme siis julkaisua ja teimme tässä välissä kahden biisin kesä-sinkun. Marraskuussa 2015 EP viimein julkaistiin ja onneksi näin, koska soundimaailma parani tuona aikana huomattavasti, ja vuodenaikakin oli levyn tunnelmaan sopivampi. Avustajista mainittakoon JR Audion Daniel Rantanen, joka vastasi masteroinnista ja hioi myös miksausta. Rummut äänitettiin Oulussa Studio Wah-Wahissa ja kaikki muu äänitettiin itse treeniksellä, tai milloin missäkin.

Nostin esiin arviossani soundilliset yhteneväisyydet uransa alkupuolen Apulantaan, mutta miten itse kuvailisitte Väärä vala -yhtyeen musiikkia ihmiselle, joka ei aiemmin ole kuullut sitä tahtiakaan?

- Ajattele Suomalaista spagettiwesterniä, jonka on ohjannut Mikko Niskanen ja käsikirjoittanut Aki Kaurismäki. Matti Pellonpää näyttelee pääosassa alkoholisoitunutta ja velkaantunutta pyssysankaria, joka kuristaa kännissä vaimonsa, ampuu häntä pidättämään tulleen seriffin, ja lähtee vanhalla kaakilla rajan yli Venäjälle virkavaltaa ja palkkionmetsästäjiä pakoon. Venäjän puolella jäistä harjannetta ylittävältä hevoselta katkeaa jalka, Pellonpää saa juoppohulluuskohtauksen, ampuu itseään polveen ja sudet syövät hänet suihinsa. Kuvittele nyt mielessäsi musiikki kyseiseen elokuvaan ja olemme hyvin lähellä Väärä valan tuotantoa. Jos edellä mainittujen herrojen nimet eivät kerro mitään, tai sinulla on vain huono mielikuvitus, niin mene vaikka Youtubeen ja kuuntele joku Väärä valan kappale.

Aika vahvoja kuvia nousi ainakin allekirjoittaneen päähän. Tekstien ollessa noinkin vahvat kuin EP:llä ja bändin nimen ollessa Väärä vala, taitaa ajatus englannin kieleen vaihdosta olla turha? Voiko Suomen kokoisessa maassa kuitenkaan tulla toimeen rockilla enää näinä päivinä?

- No ainakin pitäisi vaihtaa bändin nimi kokonaan joksikin muuksi, koska Väärä vala kuulostaa englanniksi vielä paskemmalta kuin suomeksi. Suomalainen melankolia on vahvasti edustettuna noissa meidän sanoissa ja tarinoissa, joten myös tekstit tulisi rustata uusiksi. Pitäisi osata ajatella englanniksi, jotta edes harkitsisin moista. Mutta eihän tässä maassa rock-musiikilla tienaa, kuin harvat ja meidän tyyli on aika kaukana heistä. Jos haluaisimme tienata, niin tekisimme jotain aivan muuta.

Ja tienesteistä saadaankin näppärä aasinsilta seuraavaan kysymykseen. Jos rahaa ja resursseja olisi rajattomasti, niin kuinka mahtavan levyn saisitte aikaiseksi - vai kävisikö siinä vain Chinese Democracyt?

- Ei se rahasta ole kiinni, jos vain jaksaa nähdä vaivaa. EP:n kitaroita äänitettiin monta päivää budjettikamoilla melko askeettisissa oloissa meidän pienellä treenikämpällä, jossa on helvetin huono akustiikka. Aluksi emme tienneet mitä teimme, eikä meillä ollut edes mitään käsitystä siitä, millaiset soundit EP:llä pitäisi olla. Hermot olivat koetuksella ja tupakkaa paloi, mutta sieltä ne "oikeat" soundit hiljalleen löytyivät. Itsekseen kun tekee, niin homma on toki ammattitaidottomampaa ja hitaampaa, mutta ei sillä ole väliä, jos nauttii siitä mitä tekee. Olisihan se helpompaa mennä kalliiseen studioon ja pyytää vaan äänittäjää ruuvamaan tietynlaiset soundit, mutta mitä haastetta siinä olisi. Mitä kokonaisvaltaisemmalla tavalla tuska ja ahdistus tuotannossamme kuuluu, niin sitä parempi.

Tulevaisuutta pohdittaessa edessä eivät avaudu ruusutarhat. Yhtye tietää rajansa ja sen, että konseptialbumien työstäminen tubettajien aikakaudella ei vie ainakaan miljoonamyyntiin. Lisäksi nykyisessä hyvänmielen ja trimmattujen vartaloiden pumpulimeressä Väärä vala ei varsinaisesti erotu edukseen.

- Ei meillä ole epärealistisia odotuksia, eikä näin köyhillä ole varaa edes unelmiin. Intohimo on se voima joka pitää tämän koneen käynnissä. Ei rahanhimo tai halu menestyä.

Jos Väärä vala olisi rakennus se olisi...?

- Se voisi olla montakin asiaa.
Jostain syystä minulle tulee kuitenkin mieleen sellainen vanha, harmaa, lahoamispisteessä oleva mökki metsän keskellä. Maalipinta olisi kulunut pois ja seinissä kasvaisi sammalta. Sellainen aavemainen paikka, jonne ei pimeällä uskaltaisi mennä ja valoisallakin se olisi pelottavaa. Paljon negatiivista energiaa, ja koko paikasta välittyisi sellainen tunnelma, että siellä on tapahtunut jotain pahaa. Vaihtoehtoja on monta, mutta sen ainakin tiedän, että mikään hieno rakennus Väärä vala ei olisi.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain on jäänyt sanomatta niin nyt olisi sen sanomisen aika.

- Kaikki merimiehet eivät viihdy selvillä vesillä. Kokeneempi kapteeni nauttii kunnon myrskystä. Siitä kun aallot keinuttavat laivaa ja kansi on vettä tulvillaan. Silloin sitä todella tuntee olevansa elossa. Mutta kiitos silti haastattelusta. Tämä kapteeni nostaa nyt ankkurin, heittää kompassin mereen ja lähtee seilaamaan kohti myrskyn silmää.

Haastattelu: Mika Roth
Promokuva ja logo: Tiina Pääkkönen, livekuvat: Mervi Törmänen