26.01.2016
Kyllä vanha kunnon c-kasetti on vain mahtava formaatti. Juuri kun takavuosien hittiä oltiin hautaamassa lopullisesti, koki tuo suuria tunteita herättävä pieni muovinpalanen uuden kevään. Myös Velvety Crunch on päättänyt julkaista viimeisimmän, ja tässä tapauksessa samaan aikaan ensimmäisen, tuotoksensa juuri c-kasettina. Trion ytimekkäästi nimeämä The EP osoittautui itse asiassa niin säväyttäväksi kokemukseksi, että ryhmää oli kuultava lähemmin. Yhtye, eli Viola, Teemu ja Jussi, vastailivat yksiäänisesti ja näin heti kärkeen onnittelut todella omanlaisestaan ja ainakin omasta mielestäni onnistuneesta julkaisusta. Mitenkäs siitä nyt noin hyvä tuli?
- Kiitoksia, mukavaa että kassu kelpaa! Meillä oli aika vahva näkemys siitä miltä tämän pitää kuulostaa. Vaikka itse bändi laitettiin pystyyn vasta vuosi takaperin, oltiin ideaa Velvety Crunchista pyöritelty jo jonkun aikaa. Violan ryhdyttyä laulupuuhiin olikin ideat enää toteutusta vaille valmiit.
Ryhmä löysi nopeasti dynamiikkansa ja äänityssessioissa materiaalia syntyi enemmänkin. Biisinipusta valikoituneet neljä raitaa kuvaavat tekijöiden mielestä luojaansa mainiosti, mutta miten kiteyttäisitte sen olennaisen Velvety Crunchista heille, jotka eivät ole koskaan aiemmin kuulleet yhtyettä?
- Kerroksellinen ja tilava sekoitus triphopia ja shoegazea: "Massive Attack meets My Bloody Valentine".
No niin. Turha nimiä on pelätä, joten tiputellaan niitä sitten enemmänkin. Musiikkinne tuntuu todella seurailevan mm. Massive Attackin ja Portisheadin kaltaisia jättejä, mutta siinä on myös jotain muuta. Ydinhän on Bristol Soundissa, vai kuinka? Miten koette oman soundinne ja mihin se on tällä hetkellä matkalla?
- Soundimme tosiaankin näyttää kumpuavan Bristolin ug-skenestä, basso- ja rumpulinjoissa olemme osittain ihan tietoisesti sinne suuntaan menneet. Toisaalta yläpään surinassa ja kaiutuksissa on tarkoituksella vahva shoegaze/dreamrock –leima. Sanoituksissa ja melodioissa emme missään vaiheessa tehneet periaatepäätöstä sisällöstä tai mallista. Ne vain muotoutuivat melankolisemmalle laidalle, kuten bristolsoundiin kuuluu.
Niin, eikä se melankolia näissäkään maisemissa tuntematonta ole. Muistaa pitää myös se, että bändin kaikki kolme jäsentä ovat vaikuttaneet taustojensa ja taipumustensa kautta soundiin, joten palapeli on lopulta yllättävänkin monimuotoinen ja useamman vuosikymmenen ajalta osia saanut. Taustalta löytyvät jopa Radioheadin ja Joy Divisionin kaltaisia ryhmiä, My Bloody Valentinesta nyt puhumattakaan. Kaikesta omaksutusta on haluttu muodostaa jotain, jossa kokeilullisuus on avainasemassa, mutta jota on kuitenkin miellyttävää ja tavallaan helppoa kuunnella. Ja siinähän onkin melkoinen temppu tehtäväksi.
Julkaisemanne kasetti on neljän kappaleen mittainen. Asettiko kasetti formaattina rajoja esim. biisien pituuksille ja kuinka koette formaatin palvelevan musiikkianne? Entä onko The EP saatavissa myös muissa muodoissa?
- The EP on tällä hetkellä kasetin lisäksi ilmaiseksi kuunneltavissa Soundcloudissa. Muiden julkaisuformaattien suhteen emme ole vielä lyöneet mitään lukkoon.
- Käytettävissämme on 2x10min C-kasetteja, joten puolien pituudet oli aika lailla lyöty lukkoon tämän takia. Meidän biiseistä tahtoo helposti tulla nykystandardeilla aika pitkiä, joten koska tarkoituksena oli tehdä neljän kappaleen EP, päätettiin jokaisen biisin pituus rajata tasan viiteen minuuttiin. Alun perin kappaleiden pituudet ovat olleet lähempänä seitsemää minuuttia.
Karsintaa tehtiin kuuleman mukaan lähinnä biisien aluista ja lopuista, joten olennaisen pitäisi edelleen välittyä. Soundillisesti Velvety Crunch kokee kuitenkin formaatin loistavaksi, tuohan se rosoa ja eloa musiikkiin. Lisäksi muoto puolittain pakottaa kuuntelemaan kappaleet kokonaan, sillä kuka sitä nauhaa nyt jaksaa kelailla?
Kappaleiden rakenteet suorastaan humisevat ja särisevät synaseinistä, ja tuohon tottuminen otti hetken. Mikä siis on kappaleissanne tärkeintä; soundi, fiilis, rakenteet, melodiat...?
- Tunnelma ja soundi lienevät ydinasiat, mutta tietysti kaikki ovat tärkeitä. Koemme olevamme vahvoilla synteettisen ja orgaanisen soundin yhdistämisessä, esim. selloharmonioille heijastettu bassokoneen synteettinen rutina hypnoottisen minimalistisella laulumantralla koristeltuna. Melodiat ovat pidättyväisiä ja laulua käsitellään heleänä instrumenttina muiden joukossa.
Tämän lähestymistavan johdosta rakenteet itse eivät ole välttämättä keskiössä, mutta lopultahan musiikissa on kyse tunteiden välittämisestä ja silloin tietyt kuviot vain syntyvät, ja näin päästään itse musiikin muotojen äärelle.
Triphopin ja shoegazingin yhdistely ei ole kotimaassamme kovinkaan suosittua, tai ainakaan kaupallisesti rohkaisevaa, jos nyt mikään taide enää on, kuten artistit huomauttavat. Suomen markkinat ovat rajatun kokoiset ja vaikka suurempienkin lihapatojen ääreen on toki katsottu, on esimerkiksi Keski-Euroopan valloitus haastavaa, kun resursseina on tasan bändin jäsenet ja kauniisti sanottuna kevyt budjetti.
- Yritämmekin etsiä tiettyihin toimintoihin sopivaa yhteistyökumppania ja sellaisen löytämisessä on sitten omat haasteensa... Lähtökohtaisesti viemme musiikkimme sinne mistä kuuntelijoita löytyy.
Arviossani olin sitä mieltä, että kappaleiden jännitteet eivät vielä täysin kanna loppuun saakka. Olinko oikeassa vai olenko nyt missannut jotain oleellista Velvety Crunchin tavasta luoda musiikkia?
- Tämä voi liittyä esim. biisien rakenteisiin. Oleellista oli tällä ensimmäisellä julkaisulla luoda nimenomaan soundia ja tunnelmaa niin ehkä siinä vilskeessä ei kappaleiden kaariin tullut kaikilta osin riittävää syvyyttä, vaikka toki välillä mietimmekin että kantavatko nämä loppuun asti. Täytyy tältä osin skarpata jatkossa!
Onko Velvety Crunch aktiivisesti esiintyvä yhtye, ja jos on, niin minkälainen livebändi olette?
- Alusta asti päätettiin, että tämän bändin pitää soida komeasti myös livenä. Olemme siihen siis panostaneet ja muutaman viime syksynä heitetyn keikan perusteella homma tuntuisi toimivan oikeinkin mukavasti.
Sanojensa painoksi bändi näyttää erästä youtube-pätkää, jossa moisen tunnustuksen voi kuulla ihan livenä.
- Livenä tunneskaala ja musiikin taianomaisuus eletään yhdessä läpi juuri siinä hetkessä. Se on rituaali. Esiinnymme livenä triona niin, että Viola laulaa, Teemu soittaa synat ja rumpukoneet ja Jussi soittaa biisistä riippuen selloa tai kitaraa. Keikkoja on tavoitteena järkätä keväälle lisää, tervetuloa kaikki paikalle!
Yhtye on saanut alkunsa noin vuosi sitten ja pohdinta siitä, missä se on vuoden kuluttua ei tuota juuri suurempia pilvilinnoja. Toki yhtyeelle olisi mukava maalailla ruusuista tulevaisuutta, mutta tähän tekijöiden naiivius ei enää/vielä yllä. Toiveissa onkin lähinnä edes jonkinlainen oman kulman valloitus musiikin ihmemaasta ja sinne matkalla voisi tehdä mahdollisimman monta keikkaa. Kaiken takana on kuitenkin rakkaus tekemiseen ja musiikkiin, ja se on sentään jo itsessäänkin jotain.
Realiteetit ovat rankkoja, mutta leikitään nyt mielikuvituksella kuitenkin. Jos Velvety Crunch saisi esiintyä missä tahansa, kenen kanssa tahansa vaikka seuraavana lauantaina, niin näkisimme yhtyeen ja...?
- Thin White Duke. Ja paikka voisi olla vaikkapa edesmennyt Maunulan ostari... tai Carnegie hall...
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain on jäänyt sanomatta niin nyt olisi sen sanomisen aika.
- Käykää ihmeessä kuuntelemassa meitä soundcloudissa, pistäkää viestiä jos haluatte c-kasettipainosta kouraan. Se hivelee joka kerta mieltä, jos joku osoittaa mielenkiintoa musiikkiamme kohtaan tai vielä parempaa, osoittaa pitävänsä siitä.
- Nöyrä kiitos Desibelille. Teette vuodesta toiseen kunnioitettavaa hommaa Suomalaisen indien parissa. Eräskin oikein erityisellä vero-oikeudella ylläpidetty media voisi ottaa teistä mallia, eli jos joku YLEllä lukee tätä niin ottakaa mallia Desibeli.netistä!!!
Kiitos näistä sanoista.
Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Rami Aapasuo
