22.01.2016
Psykedeelisen popin äärellä viihtyvä Utunen julkaisi viime vuoden lopulla erinomaisen, itsensä mukaan nimetyn albumin. Kyseisellä kiekolla yhtye sijoittui psykeversumin folkeimpaan ja utuisimpaan laitaan. Toinen merkittävä lähde bändin perimässä on 90-luvun Bristol Sound. Yhtyeen kitaristi/vokalisti Tero Holopainen rupatteli hetken Desibelin kanssa.
Aloitetaanko alusta? Ajatuksen tasolla Utunen on siis jo vanhempi, mutta noin kolme vuotta sitten alkoi todella tapahtua, mutta mitä?
- Muutimme Mirjamin kanssa Helsinkiin kolme vuotta sitten, josta löytyivät muutkin jäsenet. Osa oli tuttuja jo edellisistä tai nykyisistä orkestereista. Utusen jäsenet soittavatkin monessa eri kokoonpanossa (Callisto, Kumpulainen & Vapaaherrat, Blexi, Silising, Treangular yms.) ja tuntuu, että yhteisen studion takia porukkaan on tullutkin hyvä kollektiivisuuden tunne ja yhteys.
Yhtye sai mukavasti vauhtia asioihinsa levynjulkaisun aikoihin osuneilla keikoilla ja Holopaisen mukaan jatkoa on luvassa. Puhe kääntyy jo uuden kappalemateriaalin suuntaan, jota ryhdytään jossain vaiheessa purkittamaan, mutta puhutaanpa hieman lisää toistaiseksi uusimmasta albumistanne. Julkaisitte yhtyeen itsensä mukaan nimetyn pitkäsoiton marraskuun lopulla. Levyarviossani yritin sijoittaa teitä jotenkin kohdilleen musiikillisella kartalla, mutta sehän on vaikeaa kun seassa on paloja psykedeelistä poppia, progesta, trip-hopista, Bristol Soundista jne. Miten itse kuvaatte musiikkianne ja jos nyt ei genrenimillä niin ainakin jotenkin?
- Genremääritelmäthän tunnetusti ovat hankalia. Ensimmäistä albumia valmistumisen jälkeen jäsenneltiin bändin sisällä pitkälti mainitsemillasi määreillä. Itse jäsentelisin albumin hieman kokeellisemmaksi pop-musiikiksi.
Holopainen korostaa vielä, että melodia ja kappale ovat aina niitä ratkaisevia elementtejä, eivätkä ne ainakaan rajoita vastaisuudessa biisien kehittymistä. Kappaleet ovat syntyneet ymmärtääkseni kahdesta kynästä, mutta orkesterissahan on monta jäsentä. Kuinka paljon biisit muokkaantuvat treenatessa ja sovitettaessa, vai onko alusta asti löytynyt visio aina pyhä ja tinkimätön?
- Kappaleet eli sanat ja sävel ovat minun ja Mirjamin kynästä. Muuten voisinkin sanoa, että siitä eteenpäin musiikki on ollut aina yhteinen leikkikenttä. Olemme saaneet haalittua samaan soppaan niin hienoja soittajia ja visionäärejä, että olisi haaskausta olla kuuntelematta mitä heillä on sanottavana. Itse suurena vanhemman musiikin ystävänä olen aina pitänyt siitä, että soittajan persoona kuuluu. Tämän päivän populaarimusiikissahan sitä ei kuule.
Utusen kohdalla tämä ei ole tilanne, sillä kappaleet tosiaan muokkautuvat vielä paljon yhteisissä sessioissa ja jokainen voi tuoda mielipiteensä esiin. Seuraavaa albumia silmällä pitäen ryhmälle on valmistumassa uusi studio, jossa soundin ja hetken vangitseminen tulee olemaan entistä helpompaa. Tähtäimessä onkin bändivetoisemman ja positiivisella tavalla livemäisemmän kiekon luominen, jossa perinteinen tuottaminen tulee jäämään vähäisempään rooliin.
Vielä tuohon bändin kokoon liittyen: kuinka demokraattinen yhtye Utunen on ja kuinka suoriudutte esimerkiksi livetilanteiden tuomista haasteista?
- Kyllä Utunen on ollut aina demokraattinen yhtye. Ensimmäisen levyn kohdalla tuotantovastuu vain luonnollisesti tipahti enemmän harteilleni. Livenä soitamme kappaleita paljon vapaammalla otteella. Kappaleet saattavat purskahdella eri suuntiin hetkessä ja se "vaaran tunne" pitää mukavasti kaikkia varpaillaan. Kaikkinensa luotamme enemmän vapaaseen energiaan, kuin siihen, että pyrkisimme soittamaan levyversioita orjallisesti livenä.
Useat kappaleista tuntuvat keikkuvan siellä pirstaloitumisen rajamailla. Kuinka vaikeaa oli pitää tuo balanssi juuri oikeana ja miten pystyitte välttämään omalle musiikille kuuroksi tulemisen?
- Aika ajoinhan sitä kyllästyy tekemisiinsä ja silloin on hyvä ottaa hajurakoa. Juurikin sen takia synnyttäminen kesti pitkän aikaa ja siksi seuraavalla opuksella asiat pidetään hitusen tuoreempina. Pohja-äänitykset tehtiin nopeasti ja muutenkin tilauksessa oli enemmän intuitioon ja fiilikseen keskittyvää soittoa, ei niinkään teknistä briljeeraamista.
Albumin ensimmäiset sanat kuuluvat: "öisin hiippailemme puistoon tupakoimaan" ja Holopainen on allekirjoittaneen tavoin sitä mieltä, että Utusen musiikki kuuluu enemmän yön kuin päivän puolelle.
- Säyseämpi tempo on myös merkittävä tekijä äänipaletissamme. Emme halua kiirehtiä tai luoda kiireen tuntua vastoin yleistä elämänrytmiä.
Tämä onkin varmasti suuri vahvuus myös tulevaisuudessa. Ja puhuttaessa tulevaisuudesta: miltä näyttää vuosi 2016 bändin leirissä?
- Muutama aihio on jo valmiina ja Peilipallot-nimisestä, ehkä hieman The Doors-yhtyeeseen kallellaan olevasta kappaleesta aiotaan tehdä video alkuvuonna. Seuraavalle albumille kirjoitamme paraikaa kappaleita. Niistä en uskalla sanoa vielä mitään.
- Keikkoja tehdään sen verran mitä näillä resursseilla saadaan hoidettua. Toivottavasti mahdollisimman monta.
Jos Utunen olisi rakennus se olisi...?
- Taivaasta roikkuva pilvilinna, josta muodostuu eriskummallisia kuvioita, kun sitä katsoo tarkemmin.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain on jäänyt sanomatta niin nyt olisi sen sanomisen aika.
- Kiitos haastattelusta ja arvokkaasta kulttuurityöstä. Tutustukaa uuteen musaan ja eläkää itseänne ja toisianne kunnioittaen.
Mika Roth
Promokuva: Paula Präktig
Livekuva: Jarkko Kumpulainen
