Consciousness Removal Project – täydellisen massiivisuuden jäljillä

Yhden miehen post-metal projekti Consciousness Removal Project kävi ensi kertaa tutuksi, kun reilu viisi vuotta sitten arvioin Do You Ever Think It's The End Of The World? -albumin. Vuonna 2013 ilmestynyt Tacit iskikin sitten jo aivan eri voimalla, mutta jopa tuo merkkipaalu on nyt uhattuna, sillä yhtyeen uusi EP nostaa riman jälleen uusiin lukemiin. Bändin ydin Antti Loponen vastaili kysymyksiin nykyisyydestä ja tulevasta, mutta astutaan ensin pari askelta taaksepäin. Mitä Tacitin jälkeen on tapahtunut ja miksi tuoretta Tides of Bloodia ei julkaista albumina vaan kahtena EP:nä?

- Tides of Bloodin kappaleita on työstetty jo Tacitin julkaisun ajoista saakka, mutta tällä kertaa prosessissa meni hieman kauemmin kuin aiemmissa levyissä. Toisaalta omat henkilökohtaiset menot viivästyttivät äänityksiä, toisaalta materiaalia oli enemmän ja se oli haastavampaa, mutta halusin myös tällä kertaa tehdä kaiken entistä paremmin erityisesti äänitysvaiheessa. Monia hyviä juttuja keksin myös vasta viime hetkellä, joten sinänsä hiominen kannatti.

- EP-formaattiin päädyin osittain siksi, että materiaalia alkoi olla yli järkevän albumimitan, mutta halusin myös antaa mahdollisuuden levyn loppupuolellekin joutuville biiseille. Last.fm:n ja bandcampin tilastoista näkee selvästi, että levyjen loppupuolen biisejä kuunnellaan aina vähemmän. Esim. Tacitin viimeiseen kappaleeseen panostin hurjasti, mutta silti jengi on kuunnellut enemmän levyn avaavaa pariminuuttista jazz-introa. Kahdessa osassa julkaisemalla useampi biisi voi saada levyn alun tarjoamaa huomiota. Lisäksi tämä oli taas tuore idea, joka oli mielekästä toteuttaa, ja toisaalta keväällä voi taas lähteä keikoille ajankohtaisen materiaalin kanssa.

Ensimmäisen EP:n mitan lähennellessä jo albumia käy tietysti mielessä, että eikö tässä olisi voinut tehdä samalla vaivalla jo kahta pitkäsoittoa. Loposen mukaan suunnitelmissa oli itse asiassa kolmen EP:n julkaisu, mutta lopulta päädyttiin kahden pikkulevyn ratkaisuun. Mitä itse kappalemateriaaliin tulee, niin sävellystyö on tehty yhtenä kokonaisuutena ja pohjatkin ovat olemassa jo toiselle EP:lle, joten sen puolesta kyseessä on yksi suuri taival. Vaikkakin lievästi normaalia raskaampi.

Ja raskaudesta puhuttaessa: CRP:n musiikkia kuvataan post-metaliksi, mutta ilmaisuhan on aika laaja. Miten kuvailisit musiikkiasi ihmiselle, joka ei aiemmin ole kuullut sitä tahtiakaan ja jonka haluaisit todella kiinnostuvan siitä?

- Kappaleet ovat hitaita sekä pitkiä. Yleensä niihin mahtuu monenlaista tunnelmaa minimalistisesta ambientista post-rockin kautta raskaisiin hitaisiin riffeihin sekä myös eri vuosikymmenten progetyylejä edustavia osuuksia. Suurin osa materiaalista on instrumentaalista, mutta mukana on jonkin verran "örinää" ja hieman myös puhdasta laulantaa.

EP-kaksikon teemoina ovat sota ja rauha. Ovatko viimeaikaiset tapahtumat maailmalla kirvoittaneet aiheet esiin?

- Kirjoittelin biisien sanoja jo vuonna 2013. Biisit ovat siis olleet olemassa jo ennen viimeisintä Syyrian kriisiä tai Ukrainan viimevuotisia tapahtumia. Toki ne ovat tuoneet kappaleisiin lisää konkretiaa, vaikka sinänsähän aihe on valitettavasti hyvin ajaton ja aina ajankohtainen.

Pohdinta kääntyy maailman tulevaisuuteen, tai enemmänkin siihen, onko moista. Loponen itse haluasi uskoa ihmiskuntaan, mutta tilanne ei näytä hyvältä kun kallisarvoisia luonnonvaroja haaskataan sodan kaltaiseen hulluuteen. Jos aiheet ovat raskaita, niin kappaleet ovat kaiken kaikkiaan aiempaa progressiivisempia ja raskaampia.

- Tides of Blood II on sinällään samasta muotista valettu kuin ykkösosakin, mutta vähemmän progressiivista. Materiaali on rytmisesti suorempaa, ehkä enemmän doomia ja post-rockia, mutta on sielläkin pitkiä kappalerakenteita ja monimutkaisia riffejä. Laulettuja osuuksia on myös ehkä hieman vähemmän.

EP-kaksikon tuolle puolelle katsottaessa Loponen arvelee tekevänsä jotain erilaista, kenties eräänlaisena vastareaktiona kaikelle raskaudelle. Luvassa saattaa olla himmailevia tunnelmia ja mahdollisesti jopa akustisia biisejä, mutta mikään ei ole vielä varmaa.

Yhden miehen projektina CRP:tä ei miellä live-bändiksi, mutta yhtye on myös keikkaillut. Vaikka kappalemateriaali on entistä kunnianhimoisempaa, ei Loponen näe sen käsittelyssä ylitsepääsemättömiä ongelmia.

- Uuden levyn kappaleet ovat aiempaa vaikeampia soittaa, mutta sovituksia ei ole tarvinnut säätää taaskaan juurikaan keikkoja varten. Saimmehan toimimaan keikalla jopa Tacitin päätösraita The Unknown Knownin, jossa basistimme Vesa soitti syntikkaa. Viimeisimmillä keikoilla soitin taas encoren aluksi kitaralla soolosovitusta null && void -ambientinstrumentaalista. Diskografiasta ei löydy enää montaa biisiä, joita ei olisi koskaan soitettu keikalla.

- Kokoonpanossa on tapahtunut vuosien aikana paljon muutoksia, yleensä harmillisesti juuri siinä kohtaa, kun yhteissoitto on alkanut toimia. Nykyinen, ennätyksellisen pitkään samana pysynyt kokoonpano on mielestäni selvästi paras tähänastisista. Keikkamatkoilla on hauskaa ja soittaminen on nautinnollista. Ei edes haittaa hirveästi, ettei keikoista jää yleensä penniäkään käteen.

Koska aihepiiri on näin vakava ja suuri saattaisi kuvallinen lisä olla myös perusteltua. Onko luvassa siis taustakankailla soljuvaa kuvavirtaa tms. tehosteita?

Olisihan se sinänsä mielenkiintoista, mutta en ole itse graafisesti kovin lahjakas, ja liveproduktio on toisaalta nytkin jo turhan ylimitoitettu. Keikoillamme on jo kauan ollut tapana, että välispiikkejä ei ole, vaan biisien välit täytetään samplatuilla äänimaisemilla, joita triggeröin jalkiolla, eikä ääni katkea keikan alun ja lopun välillä missään vaiheessa. Toisaalta Neurosis on pionerisoinut sekä välisamplet että taustaprojisoinnit ja tekee sen paremmin kuin kukaan muu, mutta ehkä näistä kahdesta kliseestä on valittu se harvemmin suomalaisella keikkapaikalla vastaantuleva.

Tides of Blood – part 1 on nyt valmis ja pidit studiossa käytännöllisesti katsoen kaikkia naruja käsissäsi. Tuliko EP:stä siis sellainen kuin pitikin ja tulevatko työskentelytavat mahdollisesti muuttumaan toisen EP:n syntyessä?

- Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen molempien levyjen osalta. Pidän myös siitä, että ne muodostavat yhtenäisen eheän kokonaisuuden, mutta toimivat myös yksittäisinä. Mielestäni myös puoli tuntia on sopiva annos näin paljon informaatiota sisältävää musiikkia kerralla kuunneltavaksi. Kunhan kakkososa ilmestyy, voi niitä soittaa halutessaan peräkkäin, jos pitää enemmän pitkistä kokonaisuuksista.

- Saundillisesti minulla oli visio siitä miltä Tides of Bloodin tulisi kuulostaa, ja mielestäni saavutin sen. Esimerkiksi rytmikitaroiden äänittäminen samanaikaisesti kahden vahvistimen kautta oli merkittävä tekijä yleissaundin erottelevuuden ja massiivisuuden yhdistelmässä. Lisäksi käytin ensimmäistä kertaa CRP:n levyllä oikeaa studiota, rumpujen äänittämiseen, ja ensimmäistä kertaa annoin ammattilaisen masteroida lopputuloksen.

Edistystä ja kehitystä tapahtuu siis useammalla rintamalla ja Desibelissäkin jäädään mielenkiinnolla odottamaan, mitä EP-kaksikon toinen puolisko tuo tullessaan ensi vuoden puolella.

Kuvat: Teemu Laukkarinen
Mika Roth