21.11.2015
Sellosali / Espoo
Ricky-Tick Big Band & Julkinen sana päätti kiertueensa kahdella loppuunmyydyllä keikalla Espoon Sellosalissa. Iltapäiväkeikka tuntui kaikelta muulta kuin lämmittelyltä.
Jazzin ja räpin epäpyhää liittoa soulin, popin, funkin ja afrobeatin syövereihin laajentanut Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana keikkailee toisen albuminsa tiimoilta ainakin näppituntumalta enemmän kuin debyytin. Syyt hiljaisempaankin keikkailuun olisivat ymmärrettävät – 20 hengen kolonnaa kun ei ihan helposti saada liikkumaan samaan paikkaan. Varsinkin, kun kaikkien kalentereissa on omia ja muidenkin bändien keikkoja.
Suomen nuoremman polven jazz-huipuista koottu 17-henkinen orkesteri höystettynä Palefacella, Tommy Lindgrenillä ja Redramalla pauhasi Sellosalissa kaksi loppuunmyytyä keikkaa. Tämä ensimmäinen oli jo iltapäivällä, mutta sekä ajankohta että istumapaikoista koostuva sali huomioiden Sellosaliin saatiin suhteellisen menevä tunnelma. Toisen setin alussa Redrama kehotti ihmisiä siirtymään joraamaan eturiviin ja käytäville, ja viimeisen kolmen biisin aikana koko talo tanssi takarivejä myöten.
RTBB & JS valitsi mielenkiintoisen ja riskialttiinkin dramaturgisen polun: Ensimmäinen setti koostui kokonaan uusimman levyn kappaleista. Korottaa panoksii on hyvä albumi, mutta rytmien puitteissa kaasujalka on hiukan debyyttiä höllemmässä. Toisaalta, esimerkiksi levyn vaatimattomin esitys Siel se menee toimi livenä sangen maukkaasti. Pope Puolitaival sooloili kappaleessa pikkolohuilullaan huimasti, mutta jazziin syvään juurtuneet soolovuorottelut ja erillisaplodit tuntuivat välillä liiankin konservatiivisilta: räppärit ovat projektissa rohkeasti uusilla vesillä, mikseivät jazzaritkin voisi hiukan hellittää kliseistään?
Toisaalta, pitää muistaa että laulusolistikolmikko on vieraalla maaperällä ja nimenomaan vierailijoina, maustamassa parhaimmillaan huimasti soittavaa big bandia. Mutta samaan aikaan se, että RTBB ei pauhannut ilmoille täysin virheetöntä ja metronomintarkkaa tikitystä toi hommaan kaivattua inhimillisyyttä, niin hämmentävältä kuin se kuulostaakin. Akustiikastaan ylistetty Sellosali oli myös kovassa testissä. Keikasta pystyi takuulla nauttimaan paremmin, kun laulut olivat entuudestaan tuttuja: riimit sinkoilivat yleisöä kohti paikoin niin kovalla vauhdilla ja 13-henkisen puha-llinsektion vyöryessä niiden päälle, että perässä oli seuraamista.
Toisessa setissä meno repesi lopullisesti alkupuolen sofistikoituneesta puolihyssyttelystä. Debyytin Ne burnaa antoi alkutahdit, joiden kautta päästiin livenä loistavasti svenganneeseen Se on jatsii -numeroon, joka toimi lopullisena jäänmurtajana. Yleisön viihdyttämistä erinomaisesti palveleva Yykaakoo takasi varmat encoreaplodit seisaallaan tanssineelta yleisöltä, eikä takataskussa piiloteltujen extranumeroiden kanssa voinut mennä pieleen. Rakkaudella vihaajille oli niin suvereenia itseironia-naljailu-sylkemis-standupia, ettei sen räpäytysosioissa kyennyt edes tanssahtelemaan: suu auki toljottaessa eivät nimittäin muuvit suju. Debyyttilevyn avausraita Julkinen sana toimi itseoikeutettuna finaalina ja yleisönlaulatuksena. Paleface tosin vaihtoi kohtaan nyt niilt’ on ilmestyny jazziälpee sanoiksi nyt niilt on ilmestyny kaksi älpeet’. Nämä sanataiteilijat osaavat myös markkinoinnin.
Teksti: Heikki Väliniemi
Kuvat: Ville Juurikkala
